Arvo Kartano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arvo Kartano vuonna 1941.

Arvo Nikolai Kartano (18. helmikuuta 1895 Kiikka14. heinäkuuta 1963)[1] oli suomalainen upseeri joka tunnettiin Suomenlinnan kurikomppanian ja Koveron keskitysleirin päällikkönä.

Kartano ylennettiin reservin vänrikiksi 1921 ja hän palveli 1920-luvulla ainakin Pohjois-Savon Rykmentissä Kuopiossa.[2][3]

Keväällä 1933 Kartano lähetettiin lopettamaan 400 poliittisen vangin Tammisaaren vankilassa aloittamaa nälkälakkoa. Kaksitoista päivää kestänyt lakko lopetettiin kovaotteisella pakkoruokinnalla jossa kuoli neljä vankia.[4]

Kartano toimi 1930-luvulla Suomenlinnan Kurikomppanian eli Suomenlinnan Työvelvollisten Kurikomppanian päällikkönä Suomenlinnassa. Hän johti muun muassa heinäkuussa 1937 tapahtuneen Vallisaaren räjähdysonnettomuuden sammutustöitä.

Jatkosodan alkuvaiheissa kapteeni Arvo Kartano toimi Nikke Pärmin johtaman, pääasiassa rangaistusvangeista kootun Erillisen Pataljoona 21:n varakomentajana. Syyskuussa 1941 pataljoonaan lähetettiin vielä 288 poliittista turvasäilövankia Köyliön vankileiriltä.

Lyhyen koulutuksen jälkeen pataljoona siirrettiin Itä-Karjalaan. Äänisen luoteispuolella pataljoona joutui heti taisteluun ja oli vähällä joutua puna-armeijan saartamaksi. Pataljoonaa vastassa oli neuvostoarmeijan valiorykmentti JR 52, joka oli koottu karjalaisista ja emigranttisuomalaisista. Puna-armeija oli tietoinen suomalaispataljoonan erikoisluonteesta, ja joukkoihin kohdistettiin kovaa propagandaa.

Kun jo ensimmäisen viikon aikana noin 80 miestä loikkasi vihollisen puolelle tai muuten karkasi, loput jäljellä olevat noin 200 turvasäilöläistä vedettiin nopeasti pois rintamalta.

Jäljelle jääneistä noin 200 turvasäilövangista muodostettiin Erillinen Työkomppania jonka päälliköksi Kartano nimitettiin. Vangit päätyivät Kangasjärven ja Säämäjärven kautta lopulta syyskuussa 1942 Koveraan, noin 20 kilometrin päähän Aunuksen kaupungista.

Siellä vanhan neuvostoliittolaisen metsätyökeskuksen ympärille perustetulla leirillä he pysyivät kesään 1944 saakka. Joukon vahvuus oli aluksi noin 170 miestä. Koveriin koottiin myös vuonna 1941 Riihimäellä muista turvasäilöläisistä erotettu kahdenkymmenenviiden miehen osasto.

Leirin olosuhteista ja vankien kohtelusta tehtyjen valitusten seurauksena kapteeni Kartano vapautettiin tehtävästään kesäkuussa 1943 ja komennettiin Aunuksen komendantiksi.

Sotaylioikeus tuomitsi Kartanon erillisen työkomppanian päällikkönä tekemästä virkavelvollisuuden laiminlyömisestä kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen vuonna 1947[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arvo Kartano Genealogia.fi. Viitattu 28.10.2020.
  2. Virkaikäluettelo upseereista vakinaisessa sotapalveluksessa 1.11.1925
  3. Kallavesi. Kuopion kaupungin ja ympäristön tietokirja. I. Henkilökalenteri (1923)
  4. Tammisaaren yliopiston ihmiskohtaloita, Sirpa Kähkösen kirjan Vihan ja rakkauden liekit. Kohtalona 1930-luvun Suomi esittely, Turun Sanomat 1.10.2010
  5. Kiduttaja pääsee vankeudella. Työkansan Sanomat, 7.6.1947, s. 1–2.