Arthur Adamov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arthur Adamov

Arthur Adamov (23. elokuuta 1908 Kislovodsk, Kaukasus, Venäjä15. maaliskuuta 1970 Pariisi, Ranska) oli venäläis-ranskalainen näytelmäkirjailija. Hän oli absurdin teatteritaiteen ensimmäisiä tekijöitä Samuel Beckettin ja Eugene Ionescon rinnalla.[1][2]

Adamov syntyi Venäjällä armenialaiseen perheeseen,[2] joka menetti vaurautensa 1917 vallankumouksessalähde?. Adamov kasvatettiin pienestä pitäen ranskankieliseksi,lähde? perhe muutti Sveitsiin, ja vuonna 1924 Adamov muutti Ranskaan. Pariisissa Adamov tutustui surrealisteihin.[2] Hän alkoi kirjoittaa näytelmiä toisen maailmansodan jälkeen. Varhaisissa teoksissa on vaikutteita klassikoista, muun muassa Franz Kafkalta ja August Strindbergiltälähde?. Absurdin kauden jälkeen myöhäistuotanto palaa lähemmäs realismia,lähde? ja näytelmissä näkyvät Bertolt Brechtin vaikutteet[2].

Adamov oli toisen maailmansodan aikana internoituna. Hän kirjoitti 1946 julkaistun, myöhemmin kieltämänsä tunnustusromaanin L'aveu.[2] Adamov teki itsemurhan 1970.[1]

Näytelmät ja kuunnelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • La parodie, 1947
  • Le Professeur Taranne, 1953 (Professori Taranne)
  • Tous contre tous, 1953
  • Le Ping-Pong, 1955 (Pelikierros)
  • Paoli, Paoli, 1957
  • Printemps 71, 1970
Suomeksi
  • Pelikierros (Le Ping-Pong, 1955)[3]
  • Professori Taranne (Le Professeur Taranne, 1953)lähde?
  • Jätepolitiikkaa, (La Politique des restes, 1962) kuunnelmalähde?
  • Jälleennäkeminen (Les retrouvailles), suom. Eva Karikoski, Helsinki: [Suomen Teatteriliitto [i.a.] (näytelmämonisteet, Sörnäisten kampuskirjasto)
  • Hyökkäys (L'invasion), suom. Esko Elstelä, Helsinki: Suomen Teatteriliitto [i.a.] (näytelmämonisteet, Sörnäisten kampuskirjasto)
  • Ping - Pong, Ulla-Kaarina Jokinen, Helsinki: Suomen Teatteriliitto [i.a.] (näytelmämonisteet, Sörnäisten kampuskirjasto)
  • Kuolleet sielut (Les ames mortes), Nikolai Gogolin romaanin mukaan Arthur Adamov, suom. Ritva Arvelo, Helsinki: Suomen Teatteriliitto [i.a.](näytelmämonisteet, Sörnäisten kampuskirjasto)
  • Pierre ja Jean (Pierre et Jean), kuunnelma, Guy de Maupassantin romaanin mukaan kirj. Arthur Adamov, suom. Helinä Achrén, Helsinki: Yleisradio 1968
  • L'aveu, 1946

Esseitä yms.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ici et maitenant, 1964
  • L'homme et l'enfant, 1968 (esseitä ja päiväkirja)
  1. a b Arthur Adamov Encyclopedia Britannica
  2. a b c d e Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Adamov, Arthur”, Otavan kirjallisuustieto, s. 13. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  3. Pelikierros, ilona.tinfo.fi, viitattu 19.11.2021

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.