Armando Diaz

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Armando Diaz vuonna 1921.

Armando Vittorio Diaz[1] (5. joulukuuta 1861 Napoli29. helmikuuta 1928 Rooma)[2] oli italialainen marsalkka. Hän johti Italian sodankäyntiä ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa 1917–1918.

Diaz kävi sotilaskoulun Napolissa ja Torinossa, ja aloitti upseerinuransa tykistön aliluutnanttina vuonna 1881. Vuonna 1894 hänestä tuli eversti ja 93:nnen jalkaväkirykmentin komentaja. Diaz komensi menestyksekkäästi rykmenttiään vuosien 1911–1912 sodassa Turkkia vastaan ja sai 1914 ylennyksen kenraalimajuriksi. Hän auttoi kenraali Luigi Cadornaa Italian armeijan uudelleenjärjestelyssä maailmansodan alla ja Italian liityttyä sotaan hänestä tuli päämajan operaatiojohtaja.[2][1] Vuoden 1915 lopussa Diaz ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin 48:nnen jalkaväkidivisioonan komentajaksi. Vuonna 1917 hän siirtyi 23:nnen armeijakunnan johtoon.[1]

Italian kärsittyä nöyryyttävän murskatappion itävaltalaisille Caporetton taistelussa lokakuussa 1917 Cadorna siirrettiin uuden pääministerin Vittorio Orlandon määräyksestä syrjään ja Diaz nimitettiin 8. marraskuuta hänen tilalleen pääesikunnan päälliköksi, mikä tosiasiassa merkitsi Italian ylipäällikön tehtäviä. Diaz sai Italian armeijan takaisin jaloilleen, ja Itävalta-Unkarin hyökkäys Piaven luona kesäkuussa 1918 torjuttiin menestyksekkäästi. Maan hallituksen painostuksesta Diaz määräsi Italian armeijan myös vastahyökkäykseen, ja heinäkuun alkuun mennessä itävaltalaiset lyötiin. Lopullisesti Itävalta-Unkarin armeija murskattiin Vittorio Veneton taistelussa lokakuun 1918 lopussa. Aivan maailmansodan loppuvaiheessa saavutettu voitto teki Diazista suositun. Hänet ylennettiin ensin armeijakenraaliksi (generale d’esercito) ja nimitettiin myöhemmin ylimmän sotaneuvoston varapuheenjohtajaksi. Hän toimi armeijan tarkastajana, kunnes jätti aktiivipalveluksen marraskuussa 1920. Joulukuussa 1921 Diazille myönnettiin erityinen aatelisarvo duca della victoria (”voiton herttua”). Hän toimi sotaministerinä Benito Mussolinin hallituksessa 1922–1924, mutta joutui vetäytymään tehtävästä terveysongelmien vuoksi. Vuonna 1924 hän sai vielä marsalkan sotilasarvon.[2][1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 317 Runeberg.org. Viitattu 15.12.2013. (ruotsiksi)
  2. a b c Armando Diaz Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.12.2013. (englanniksi)
  3. Armando Diaz Firstworldwar.com. Viitattu 15.12.2013. (englanniksi)