Vittorio Veneton taistelu
| Vittorio Veneton taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa ensimmäisen maailmansodan Italian rintamaa | |||||||||
 Kartta taistelusta
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
5 800 kuollutta, 26 000 haavoittunutta |
35 000 kuollutta, 100 000 haavoittunutta, 300 000 jäi vangiksi | ||||||||
Vittorio Veneton taistelu oli ensimmäisen maailmansodan taistelu, joka käytiin lähellä Vittorio Veneton kaupunkia Trevison maakunnassa 24. lokakuuta – 3. marraskuuta 1918. Se oli Italian rintaman viimeinen taistelu.
Taistelussa vastakkain olivat Italian 4., 8., 10. ja 12. armeija ja Itävalta-Unkarin 6. armeija, armeijaryhmä Belluno ja Isonzo -armeija.[1] Italia löi Itävalta-Unkarin hävittyään ensin Caporetton taistelun syksyllä 1917 ja sitten voitettuaan sitä seuranneen Piavejoen taistelun kesäkuussa 1918. Vittorio Veneton taistelun päätyttyä Itävalta-Unkari hajosi.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisäisten ongelmien vaivaama Itävalta-Unkari valmisteli irtautumista sodasta, minkä vuoksi Italian hallitus pääministeri Vittorio Emanuele Orlandon johdolla kannusti kenraali Armando Diazia hyökkäykseen.[1][2]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italian hyökkäys alkoi 23. lokakuuta 1918, kun 4. armeija lähti liikkeelle Venetsian ja Bormion välisellä alueella. Hyökkäyksen tarkoitus oli jakaa Itävalta-Unkarin armeija kahteen osaan. Ympärysvaltojen joukkoja, 57 divisioonaa, johti kenraali Armando Diaz. Hyökkäykseen osallistui italialaisten lisäksi kolme Yhdistyneen kuningaskunnan armeijan divisioonaa ja kaksi Ranskan armeijan divisioonaa. Vastassa oli 58 Itävalta-Unkarin armeijan divisioonaa. Hyökkäystä 24. lokakuuta pohjoiseen Piave-joen yli kohti Alppien juurella sijainnutta Monte Grappaa vaikeutti tulvinut Piave-joki. Kolme päivää Itävalta-Unkarin armeija vastusti hyökkäystä, mutta italialaiset sai silti rakennettua sillan joen yli. Sillanpääasemaa hyväksikäyttäen Enrico Cavaglian johtamat divisioonat onnistuivat 27. lokakuuta katkaisemaan Itävalta-Unkarin 6. armeijan ja Isonzo -armeijan väliset yhteydet, mikä oli taistelun käännekohta. 29. lokakuuta puolustus alkoi murtua, kun vastahyökkäysyritys 28. lokakuuta oli epäonnistunut ja osa Itävalta-Unkarin sotilaista oli kieltäytynyt tottelemasta käskyjä ja jättänyt paikkansa. Samaan aikaan Tšekkoslovakian väliaikainen hallitus oli antanut itsenäisyysjulistuksen, ja Unkari oli ilmoittanut eroavansa kaksoismonarkiasta. 30. lokakuuta mennessä italialaiset olivat saaneet vallattua Vittorio Veneton. Aselepo solmittiin 2. marraskuuta, ja se alkoi seuraavana päivänä.[3][4][1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Vittorio Veneto, Battle of encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ The Battle of Vittorio Veneto, October-November 1918 - War History warhistory.org.
- ↑ The Battle of Vittorio Veneto historylearning.com.
- ↑ Battle of Vittorio Veneto (1918) britannica.com.