Arlene Foster

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arlene Foster
Arlene Foster MLA.jpg
Demokraattisen unionistipuolueen johtaja
17.12.2015−[1]
Edeltäjä Peter Robinson
Pohjois-Irlannin ensimmäinen ministeri
11.1.2016−9.1.2017
Edeltäjä Peter Robinson
Seuraaja virka täyttämättä
Henkilötiedot
Syntynyt 3. heinäkuuta 1970 (ikä 49)
Rosslea, Pohjois-Irlanti
Puoliso Brian Foster[2]
Lapset 3[2]
Tiedot
Puolue Ulsterin unionistipuolue (−2003)
Demokraattinen unionistipuolue (2004−)
Tutkinnot Bachelor of Laws (Belfastin yliopisto)[3]
Aiheesta muualla
arlenefoster.org.uk

Arlene Isabel Foster (s. 3. heinäkuuta 1970, Rosslea, Pohjois-Irlanti) on pohjoisirlantilainen poliitikko ja Demokraattisen unionistipuolueen (DUP) johtaja vuodesta 2015 lähtien. Vuosina 2016-2017 hän toimi Pohjois-Irlannin ensimmäisenä ministerinä.[3][2][4][5]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arlene Foster, o.s. Kelly, on kotoisin Fermanagh'n kreivikunnasta. Hänen isänsä oli osa-aikainen poliisi, joka haavoittui IRA:n murhayrityksessä vuonna 1979. Vuonna 1988 Foster itse istui pommi-iskun kohteeksi joutuneessa koulubussissa.[3][4][2][5]

Foster on valmistunut juristiksi Belfastin yliopistosta. Hänet valittiin Pohjois-Irlannin kansalliskokoukseen vuonna 2003 Fermanagh'n ja Etelä-Tyronen vaalipiiristä Ulsterin unionistipuolueen ehdokkaana. Joulukuussa 2003 hän erosi puolueesta, koska hän vastusti pitkäperjantain sopimusta. Seuraavassa kuussa hän liittyi DUP:en.[3][4][2][5]

Foster on toiminut Pohjois-Irlannin hallituksessa ympäristöministerinä (2007-2008), yritys-, kauppa- ja investointiministerinä (2008-2015) ja valtiovarain- ja henkilöstöministerinä (2015-2016). Ensimmäiseksi ministeriksi hänet nimitettiin tammikuussa 2016.[3][4][2][5]

Foster joutui osalliseksi niin sanottuun cash for ash -skandaaliin, kun hänen suunnittelemansa uusiutuvan energian tukiohjelman paljastettiin maksaneen Pohjois-Irlannin veronmaksajille jopa 500 miljoonaa puntaa. Pohjois-Irlannin toinen ensimmäinen ministeri Martin McGuinness erosi tammikuussa 2017 protestiksi skandaalille, mikä pakotti myös Fosterin eroamaan ja kaatoi koko Pohjois-Irlannin hallituksen.[3][4][2]

Fosterin DUP pääsi Ison-Britannian vuoden 2017 vaalien jälkeen vaa'ankieliasemaan Britannian alahuoneessa, kun enemmistönsä menettänyt pääministeri Theresa Mayn Konservatiivipuolue tarvitsi DUP:n kymmenen parlamenttiedustajan tukea voidakseen jatkaa hallitusvallassa.[3][4][2] DUP suostui tukemaan Mayn hallitusta sillä ehdolla, että Pohjois-Irlannille myönnettiin lisää valtion rahoitusta ja eläkkeitä korotettiin.[6]

Näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Foster puolueineen kannatti Ison-Britannian eroa Euroopan unionista, mutta hän on EU-kansanäänestyksen jälkeen vastustanut niin sanottua "kovaa Brexitiä" ja rajatarkastusten tuomista Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle. Foster vastustaa aborttia ja samaa sukupuolta olevien avioliittoa, jotka ovat molemmat kiellettyjä Pohjois-Irlannissa.[3][4][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McKeown, Leasley-Anne: Arlene Foster formally elected new DUP leader and future First Minister of Northern Ireland The Independent. 17.12.2015. Viitattu 6.7.2017.
  2. a b c d e f g h i Myall, Steve: Who is Arlene Foster? DUP leader survived IRA bomb on her school bus and cites Thatcher and Queen as role models Mirror. 26.6.2017. Viitattu 6.7.2017.
  3. a b c d e f g h Sawer, Patrick: Arlene Foster: DUP leader emerges as the kingmaker, but who is she? The Telegraph. 9.6.2017. Viitattu 6.7.2017.
  4. a b c d e f g Knox, Patrick: Queen of the Kingmakers: Who is Arlene Foster? Democratic Unionist Party leader and former First Minister of Northern Ireland The Sun. 26.6.2017. Viitattu 6.7.2017.
  5. a b c d Biography arlenefoster.org.uk. Viitattu 6.7.2017.
  6. Tory-DUP deal: The agreement in full The Telegraph. 26.6.2017. Viitattu 6.7.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]