Arkipäivän syyhy
Arkipäivän syyhy on porilaisen taiteilijaseura NYTE ry:n vuonna 1993 toteuttama kokonaisuus, johon sisältyi taidenäyttely ja performanssi.[1]
Näyttely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkipäivän syyhy -näyttely oli esillä Poriginal galleriassa 17.4.-4.5.1993. Taiteilijaseura NYTE ry:ltä oli gallerian yläkerrassa esillä videoteoksia ja alakertaan taiteilijaseura oli kutsunut taiteilija Miina Äkkijyrkän. Äkkijyrkältä esillä oli lehmäaiheisia piirustuksia ja veistoksia. [1]
NYTE ry:n videoissa vanhat uskomukset, jokapäiväiset tottumukset sekä kuvitteelliset ainekset sekoittuivat keskenään. Näyttelytiedotteessaan nyteläiset kirjoittivat: "Arki on täynnä tapoja ja tottumuksia. Asioita, joita teemme sen kummemmin ajattelematta syytä. "Aina ennenkin on tehty niin". Kansanperinne, uskomukset, taikausko ja arkiset tavat muuntuvat ajan mittaan. Karhunpeijaiset, parantava reikävesi, myyttiset eläimet, arkipäiväiset terveyden ja mammonan loitsuamiset saavat uuden muodon viimeistään NYTEläisten käsittelyssä." Näyttelyssä olleiden videoiden musiikillisen osuuden teki nakkilalainen The World Mänkeri Orchestra EtnoPojat -yhtye.[1]
Performanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkipäivän syyhy -performanssi syntyi taiteilijaseura NYTE ry:n ja The World Mänkeri Orchestra EtnoPojat -yhtyeen yhteistyönä. Performanssi esitettiin Porin taidemuseossa 23.4.1993 ja sen kesto oli noin 25 minuuttia.[2] NYTE ry:stä performanssissa esiintyivät Saija Hairo, Eija Hannus, Kaisu Koivisto, Kaisa Kukkasmäki, Marja-Leena Kukkasmäki, Erja Lehtonen, Henry Merimaa, Päivi Setälä (o.s. Mikkonen), Pia Puisto, Sinikka Santikko, Jari Sunnari ja Anna Teponoja.[1] EtnoPojat -yhtye oli mukana performanssissa kokonaisuudessaan.[2]
Performanssissa tarkasteltiin ihmisen kehittämiä tottumuksia sekä rituaaleja ja niiden ilmenemistä nykypäivän arkielämässä. Nyteläiset ovat haastetteluissa kertoneet tutkineensa esitystä varten mm. karhunpeijaisia, reikävedellä parantamista ja lasten loruleikkejä. EtnoPojat pyydettiin mukaan, koska yhtyeen musiikillisten ideoiden huomattiin sopivan yhteen performanssin perusajatuksen kanssa.[2] Tiivistetysti nyteläisten mukaan performanssissa oli kysymys elämästä ja kuolemasta, ei pelkästään fyysisestä vaan myös tunteiden kuolemisesta. Performanssin esitteessä esityksen sisältöä avattiin seuraavasti: "Arkipäivän syyhy kertoo ihmisistä, meistä, jotka haluamme parantua syyhystä, ja voimasta, joka estää parantumisen. Se kertoo halustamme säröisämpään elämään pois arkipäivän syyhystä ja liiasta keveydestä: Haluamme viettää omaa karnevaalia, koettaa unohtaa syyhyn, mutta elämä on liian lyhyt, jotta oppisimme unohtamaan. Inhimillinen halumme miellyttää, vastata oletettuihin ja todellisiin odotuksiin vie meitä. Oma karnevaali saattaa jäädä lyhyeksi. On helppo tehdä kuten toisetkin, kyselemättä, helppo noudattaa käskyjä, kyselemättä."[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d NYTE ry: Arkipäivän syyhy -näyttelytiedote Poriginal gallerian verkkosivut. 7.4.1993. Porin taidemuseo. Arkistoitu 6.12.2017. Viitattu 5.12.2017.
- ↑ a b c Nyte ja EtnoPojat raaputtavat yhdessä tottumusten pintaa. Satakunnan Kansa, 23.4.1993.
- ↑ Linnala, Erkki: Parantava vesi synnytti syyhyn. Satakunnan Kansa, 25.4.1993.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Videotaltiointi performanssista, Porin taidemuseon arkistosivusto. (Arkistoitu – Internet Archive)