Aristodemos Kymeläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aristodemos Kymeläinen (m.kreik. Ἀριστόδημος, Aristodēmos, lat. Aristodemus; n. 550490 eaa.), lempinimeltään Malakos (Μαλακός), ”pehmeä” tai ”lempeä”, oli Kymen tyranni.[1] Hän oli menestyksekäs kansanmies, joka syrjäytti vallassa olleet aristokraatit ja nousi itse valtaan tyrannina. Hänet murhattiin noin vuonna 490 eaa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristodemos oli ylhäistä syntyperää. Hän voitti strategoksena toimiessaan etruskit Clusiumin ja Arician välisessä sodassa vuosina 524 ja 506 eaa. Tämän jälkeen Aristodemos teki itsestään Kymen tyrannin saatuaan kansansuosion puolelleen ja hankkiuduttuaan kaupungin ylimystöstä eroon kuoleman- ja maastakarkotustuomioilla. Näin hän toimi kymeläistä oligarkiaa vastustaneen demokraattisen liikkeen johtajana.[2] Aristodemos turvasi asemansa ympäröimällä itsensä henkivartijoilla ja palkkasotureilla. Hän määräsi maanpakoon karkotettujen ylimystön jäsenten jälkeläiset työhön maaseudulle ja sai näin nämä pois kaupungista.[1]

Aristodemoksella oli suuri vaikutus kaupungin poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään. Orjia vapautettiin ja heille annettiin kansalaisuus; kansalaiset riisuttiin aseista ja poliittisesta toiminnasta; ja kaupungin nuoriso sai kasvatuksen, jota aikalaiset pitivät epämiehekkäänä ja heikentävänä.[3] Noin vuonna 495 eaa. käydyn Regillusjärven taistelun jälkeen Tarquinius Superbus pakeni hänen hoviinsa ja kuoli siellä.[4][1]

Toimiensa ansiosta Aristodemos onnistui pitämään vallan itsellään useita vuosia. Noin vuonna 490 eaa. maanpakoon karkotetut ylimystön jäsenet poikineen saivat Kymen jälleen hallintaansa campanialaisten ja palkkasotureiden avustamana. Aristodemos ja hänen perheensä surmattiin.[3][1]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diogenes Laertioksen mukaan Hermippos luki Aristodemoksen Kreikan seitsemän viisaan joukkoon, yhtenä seitsemästätoista ehdokkaasta.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 304. Osa I. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Green, Carin M. C.: Roman Religion And the Cult of Diana at Aricia, s. 181. Cambridge University Press, 2007. ISBN 0521851580. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Dionysios Halikarnassoslainen: Ant. Rom. VII; Diodoros Sisilialainen: Fragm. lib. VII, teoksessa Excerpt, de Virt. et Vit.; Suda, "Aristodemos".
  4. Livius: Rooman synty II.21.
  5. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit I.41-42.
  6. Percy, William Armstrong: Pederasty and Pedagogy in Archaic Greece, s. 205. University of Illinois Press, 1998. ISBN 0252067401. Teoksen verkkoversio.