Anu Koivisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Naisten uinti
EM-kilpailut (lyhyt rata)
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 2001 50 m selkäuinti
Pronssia Pronssia Antwerpen 2001 200 m selkäuinti

Anu Elisa Koivisto (s. 9. toukokuuta 1980 Helsinki) on suomalainen uimari. Hän on uinut useita Suomen mestaruuksia ja Suomen ennätyksiä sekä saavuttanut kaksi lyhyen radan EM-mitalia. Koivisto on osallistunut kaksiin olympialaisiin (1996 ja 2000).

Uintiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivisto voitti ensimmäiset aikuisten Suomen-mestaruutensa 100 metrin selkäuinnissa sekä pitkällä että lyhyellä radalla vuonna 1994.[1] Vuonna 1995 hän saavutti nuorten EM-hopeaa 100 metrin selkäuinnissa. Atlantan olympialaisissa 1996 hän osallistui 100 ja 200 metrin selkäuintiin sekä 4 × 100 metrin sekauintiviestiin mutta ei selviytynyt niissä alkueristä jatkoon.[2] Suomen-mestaruuksia hän voitti vuonna 1996 henkilökohtaisten selkäuintimatkojen lisäksi vapaa- ja sekauintiviesteissä Simmiksen joukkueessa.[3] Vuonna 1997 Koivisto voitti selkäuintien ja viestien lisäksi Suomen-mestaruuden 200 metrin sekauinnissa lyhyen radan SM-kilpailuissa.[4] Pitkän radan EM-kilpailuissa Sevillassa hän sijoittui 200 metrin selkäuinnissa 16:nneksi ja 100 metrin selkäuinnissa 19:nneksi.[2]

Vuonna 1998 Koivisto ylsi ensi kertaa aikuisten arvokisoissa loppukilpailuun. Hän sijoittui lyhyen radan EM-kilpailuissa Sheffieldissä neljänneksi 200 metrin selkäuinnissa ja kahdeksanneksi 50 metrin selkäuinnissa.[2] SM-kilpailuissa hän jätti selkäuinnit vähemmälle ja voitti lyhyen radan SM-kilpailuissa viestien lisäksi kultaa 200 metrin vapaauinnissa sekä 100 ja 400 metrin sekauinnissa ja pitkän radan SM-kilpailuissa 50 metrin selkäuinnin ja viestien lisäksi 200 ja 400 metrin sekauinnissa.[5] Lyhyen radan MM-kilpailuissa 1999 Hongkongissa Koivisto sijoittui 50 metrin selkäuinnissa kuudenneksi sekä 100 ja 200 metrin selkäuinnissa seitsemänneksi. Lisäksi hän karsiutui 100 metrin sekauinnin alkuerissä.[6] Pitkän radan EM-kilpailuissa 1999 Istanbulissa hän sijoittui kuudenneksi 50 metrin selkäuinnissa ja kahdeksanneksi 100 metrin selkäuinnissa. Hän karsiutui 200 metrin selkäuinnin välierissä.[7] Joulukuussa 1999 lyhyen radan EM-kilpailuissa Lissabonissa Koivisto sijoittui viidenneksi 100 metrin selkäuinnissa ja kuudenneksi 200 metrin selkäuinnissa sekä karsiutui välierien yhdeksäntenä 50 metrin selkäuinnissa.[2] Vuoden 1999 SM-kilpailuissa hän voitti uutena aluevaltauksena Suomen-mestaruuksia perhosuinnissa, 100 metrillä lyhyellä radalla ja 200 metrillä pitkällä radalla.[8]

Vuonna 2000 Koivisto sijoittui pitkän radan EM-kilpailuissa Helsingissä 50 metrin selkäuinnissa neljänneksi ja 100 metrin selkäuinnissa kuudenneksi. Loppukilpailun ulkopuolelle hän jäi 200 metrin sekauinnissa ja 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä. Sydneyn olympialaisissa hän jäi alkueriin, 200 metrin selkäuinnissa 21:ntena ja 100 metrin selkäuinnissa 23:ntena.[2] Pitkän radan MM-kilpailuissa Fukuokassa 2001 Koivisto jäi välieriin sijoittuen 12:nneksi 50 metrin selkäuinnissa, 14:nneksi 100 metrin selkäuinnissa ja 15:nneksi 200 metrin selkäuinnissa. Arvokisamitaleille hän nousi joulukuussa 2001 Antwerpenin lyhyen radan EM-kilpailuissa saavuttamalla hopeaa 50 metrin selkäuinnissa ja pronssia 200 metrin selkäuinnissa sekä sijoittumalla 100 metrin selkäuinnissa neljänneksi, kun hän ei enää loppukilpailussa pystynyt välierän Suomen-ennätysaikaansa 59,47, joka finaalissa olisi riittänyt pronssille. Koivisto ui myös viestit ja sijoittui 4 × 50 metrin vapaauinnissa viidenneksi ja 4 × 50 metrin sekauinnissa kahdeksanneksi.[9]

Koivisto palasi äitiyslomalta[10] SM-mitaleille heinäkuussa 2003, jolloin hän voitti 100 metrin selkäuinnin ja 4 × 100 metrin sekauinnin mestaruuden sekä sijoittui 50 metrin selkäuinnissa, 50 metrin perhosuinnissa ja 100 metrin perhosuinnissa pronssille pitkän radan SM-kilpailuissa.[11] Joulukuussa 2004 hän ui jälleen lyhyen radan EM-kilpailuissa ja sijoittui 4 × 50 metrin sekauintiviestissä perhosuintiosuuden uimarina seitsemänneksi, 50 metrin selkäuinnissa ja 100 metrin sekauinnissa yhdeksänneksi sekä 100 metrin selkäuinnissa 11:nneksi.[12] Vuosi 2005 oli välivuosi mutta joulukuussa 2006 lyhyen radan EM-kilpailuissa Helsingissä hän sijoittui 4 × 50 metrin sekauintiviestissä selkäuintiosuuden uimarina seitsemänneksi sekä 50 metrin selkäuinnissa 14:nneksi ja 50 metrin perhosuinnissa 20:nneksi.[13] Vielä joulukuussa 2008 hän sijoittui lyhyen radan EM-kilpailuissa Rijekassa 4 × 50 metrin sekauintiviestissä seitsemänneksi, 100 metrin sekauinnissa 22:nneksi ja 100 metrin selkäuinnissa 25:nneksi.[14]

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimassa olevat Suomen ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivistolla on nimissään seuraavat Suomen ennätykset:[15][16][17]

50 metrin rata
  • 4×50 m vapaauintiviesti maajoukkue 1.47,68 (29. tammikuuta 1999 Greve)
  • 4×50 m sekauintiviesti maajoukkue 1.59,93 (31. tammikuuta 1999 Greve)
25 metrin rata
  • 200 m selkäuinti 2.07,10 (16. joulukuuta 2001 Antwerpen)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivisto asuu Oslossa avoliitossa entisen norjalaisuimarin Børge Mørkin kanssa. Hän on opiskellut Norjassa ravintoterapeutiksi ja työskentelee Norjan olympiakomitean alaisuudessa. Parilla on kaksi lasta (Kia ja Alexis) ja he ovat aiheuttaneet kohua Suomessa sillä, etteivät ole sallineet lapsiensa rokottamista.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pihlaja, s. 785, 790
  2. a b c d e Siukonen 2001, s. 130
  3. Siukonen 1997, s. 267–269
  4. Siukonen 1998, s. 294–295
  5. Siukonen 1999, s. 282–284
  6. Siukonen 2000, s. 333–334
  7. Siukonen 2000, s. 334–335
  8. Siukonen 2000, s. 333–334
  9. Siukonen 2002, s. 285
  10. Anu Koivisto nauttii äitiydestä Ilta-Sanomat. 4.7.2003. Viitattu 20.12.2017.
  11. Siukonen 2004, s. 265
  12. Siukonen 2005, s. 331
  13. Siukonen 2007, s. 295–296
  14. Siukonen 2009, s. 320
  15. Uimaliitto: Suomen uintiennätykset, 25m rata 22.8.2017. Uimaliitto. Viitattu 20.12.2017.
  16. Uimaliitto: Suomen uintiennätykset, 50m rata 19.6.2017. Uimaliitto. Viitattu 20.12.2017.
  17. Nuorten EM-uinneissa tärähti: Oura murskasi Koiviston 19 vuotta vanhan SE:n! 28.6.2017. Yle. Viitattu 20.12.2017.
  18. Anu Koivistolla yhä säihkysilmät. Helsingin Sanomat, 2006, nro 9.12.2006.