Anton Coppola
| Anton Coppola | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. maaliskuuta 1917 |
| Kuollut | 9. maaliskuuta 2020 (102 vuotta) |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | ooppera |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Anton Coppola (21. maaliskuuta 1917 – 9. maaliskuuta 2020[1]) oli yhdysvaltalainen kapellimestari ja säveltäjä.[2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Coppola varttui Brooklynin Bushwickissä italialaisvanhempien lapsena. Kotona puhuttiin italiaa, ja poika oppi soittamaan pianoa. Erityisen voimakas ja tulevaisuudentoiveisiin vaikuttanut varhainen kokemus Coppolalle oli Charles Gounod'n oopperan Faust esitys, johon äiti vei poikansa. Coppola liittyi kahdeksanvuotiaana[3] Metropolitan-oopperan lapsikuoroon ja oli mukana Giacomo Puccinin Turandotin ensimmäisessä yhdysvaltalaistuotannossa, jonka johti Tullio Serafin. Coppola alkoi tutkia ahkerasti oopperoiden partituureja. Hänen setänsä oli parturi, joka Coppolan myöhemmän luonnehdinnan mukaan oli "oopperafanaatikko" ja Metropolitan-oopperan vakituinen kävijä. Sedän tuttuihin kuului kapellimestari Gennaro Papi, jota Puccini piti suosikkipianistinaan harjoituksissa. La bohèmen esityksen jälkeen setä vei nuoren Coppolan tapaamaan kapellimestarin. Pojalla oli mukanaan Puccinin teoksen nuotit, joista kapellimestari esitti tälle kysymyksiä ja sai pojan myös esittämään siitä osia. Papi otti tehtäväkseen pojan musiikkiuran edistämisen, ja Coppolan elämään vaikuttikin merkittävästi tämä suhde.[2]
Coppola aloitti Papin kehotuksesta orkesterin soittimen soittamisen, ja hänen valintansa kohdistui oboeen. Coppola pääsi Radio City Music Halliin ensioboistiksi 19-vuotiaana. Työn keskeytti toinen maailmansota, jonka aikana Coppola toimi neljän vuoden ajan soittokunnan johtajana Texasissa. Sodan päätyttyä San Carlo Opera Company kiersi Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Coppola meni San Franciscoon ja onnistui pääsemään oopperaseurueen palvelukseen. Muutaman seuraavan vuoden aikana Coppola jatkoi urallaan etenemistä ja meni naimisiin.[2] Hän työskenteli myös kapellimestarina Radio City Music Hallissa.[4]
Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Coppola johti urallaan lähes kaikkia Yhdysvaltojen ja Kanadan keskeisiä oopperoita, joihin ovat kuuluneet muiden muassa San Franciscon ooppera ja New Yorkin kaupunginooppera.[4] Jälkimmäisessä Coppola debytoi vuonna 1965 ja kantaesitti Jack Beesonin Lizzie Bordenin. Samana vuonna hän johti Carmenin, La traviatan, Sevillan parturin ja Madama Butterflyn esitykset. Vuonna 1970 hän johti Seattlen oopperassa Carlisle Floydin Of Mice and Men -teoksen kantaesityksen.[3] Hän teki Covent Gardenin ja Angela Gheorghiun kanssa yhteistyötä Puccinin teosten kokonaislevytyksen julkaistemiseksi.[4] Coppola teki urallaan yhteistyötä myös sellaisten laulajien kuin Roberta Petersin, Sherrill Milnesin, Kurt Baumin, Leonard Warrenin, Robert Merrillin ja Eba Stignanin kanssa. Yhdeksi ikimuistoisimmista kokemuksistaan hän on luonnehtinut Giuseppe Verdin Otello-oopperan esitystä Mario del Monacon kanssa Connecticutin Hartfordissa.[2]
Coppola, jolla itsellään oli maisterinarvo sävellyksessä, toimi 15 vuoden ajan Manhattan School of Musicissa sekä sinfonia- että oopperajaoksen johdossa. Hän johti tärkeät uudet tuotannot teoksista Zazà, Mireille ja Falstaff.[4] Coppola johti myös 1950–60-luvuilla kuusi Broadway-musikaalia, joiden joukossa olivat Silk Stockings, Bravo Giovanni ja The Boy Friend.[3] Hän esiintyi veljenpoikansa Francis Ford Coppolan elokuvassa Kummisetä osa III ja johti tämän Bram Stokerin Dracula -elokuvan musiikin. Coppola sai kunniatohtorin arvot Tampan ja Quinnipiacin yliopistoista. Lisäksi hän sai The Licia Albanese–Puccini Foundationin palkinnon elinikäisistä saavutuksista ja tunnustuksen Italian hallitukselta.[4]
Coppola oli mukana perustamassa Opera Tampaa vuonna 1996 ja toimi sen ensimmäisenä taiteellisena johtajana, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2012.[3] Hänen viimeinen tuotantonsa taiteellisena johtajana oli Aidan esitys, jota varten haluttiin lavalle oikea kameli. Opera Tampa rakensi vuosigaalansa 2017 Coppolan satavuotispäivän ympärille. Tässä yhteydessä Coppola johti osia omasta oopperastaan Sacco and Vancetti (2001[3][4]) ja kantaesitti oman uuden finaalinsa Puccinin Turandotiin. Vielä tämän jälkeen Coppolalta kantaesitettiin uusi ooppera, Lady Swanwhite, johon säveltäjä sai ideansa Francis Ford Coppolalta. Oopperassa käytetään kamariorkesteria, mutta ei lainkaan kuoroa. Teoksen esitys kestää kokonaisuudessaan noin puolitoista tuntia. Nimirooliin Coppola löysi esittäjäksi sopraano Maria Brean.[5] Coppolan muihin laajoihin töihin kuuluvat sinfonia ja konsertto viululle.[4]
29. lokakuuta 2018 Coppola sai Martina Arroyo Foundationin 14. vuosigaalassa Simon Estesin ja Rufus Wainwrightin kanssa Michel Maurel -palkinnon elinikäisistä saavutuksista.[6]
Sukulaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Francis Ford Coppola on hänen veljenpoikansa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Anton Coppola, Opera Tampa’s founding ‘Maestro,’ dies at 102
- ↑ a b c d e Operawire: The Luckiest Man Alive – 100-Year-Old Anton Coppola Looks Back On His Career & Writing a New Ending for ‘Turandot’
- ↑ a b c d e Brown Paper Tickets: Annual Spring Gala honoring Maestro Anton Coppola
- ↑ a b c d e f g Global Artists Corporation: Anton Coppola (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tampa Bay Times: Anton Coppola, 101, is ready to debut his latest opera ‘Lady Swanwhite’
- ↑ Broadway World: Maestro Anton Coppola To Receive The Michel Maurel Award for Lifetime Achievement
| ||||||||||||||||||
