Antoine d’Orléans
.jpg)
Antoine Marie Philippe Louis d’Orléans, Montpensierin herttua (31. heinäkuuta 1824 Neuilly-sur-Seine, Ranska – 4. helmikuuta 1890 Sanlúcar, Espanja)[1] oli Ranskan kuningas Ludvig Filipin kuudes ja nuorin poika, joka vaikutti pääasiassa Espanjassa.
Antoine palveli isänsä hallitsijakaudella Ranskan armeijassa ja yleni Algeriassa käytyjen taistelujen aikana vuonna 1846 everstiluutnantiksi. Hän avioitui vuonna 1846 Espanjan kuningatar Isabellan nuoremman sisaren Maria Luisa Fernandan kanssa ja asettui Ranskassa 1848 tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen asumaan pysyvästi Espanjaan. Hänelle annettiin vuonna 1859 Espanjan hallitsijasuvun infantin arvo. Antoine karkotettiin vuonna 1868 Espanjasta hänen vastustettuaan kuningatar Isabellaa, mutta tämän tultua pian syrjäytetyksi vallankumouksella hän saattoi palata. Vuonna 1870 Antoine oli yksi ehdokkaita Espanjan uudeksi kuninkaaksi. Hän sai kuninkaanvaalissa 27 ääntä, mutta valituksi tuli Italian hallitsijasukuun kuulunut Aostan herttua Amadeus. Vuonna 1871 Antoine oli tilapäisesti karkotettuna Baleaareille, mutta sitten hänet valittiin edustajaksi Espanjan parlamenttiin eli cortesiin. Hän tuki Isabellan pojan Alfonson nostamista Espanjan kuninkaaksi. Kuninkaaksi tullut Alfonso nai Antoinen tyttären Mercedesin. Antoinen toinen tytär Isabella oli naimisissa hänen veljenpoikansa, Pariisin kreivi Philippe d’Orléansin kanssa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nordisk familjebok (1914), s. 908 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 24.10.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antoine d’Orléans Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
