Anomalia (taloustiede)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anomalialla (engl. Anomaly) tarkoitetaan taloustieteessä pitkäaikaista poikkeamaa markkinoiden tehokkuudesta.[1] Anomalia on toisin sanoen pörssikurssien säännönmukaisuus, jolle ei löydy järjellistä selitystä ja jota hyödyntämällä voi olla mahdollista saada ylimääräistä tuottoa.[2] Tyypillisen anomalian havaitseminen edellyttää suuria tietokantoja ja monimutkaisia tilastollisia menetelmiä. Anomalioilla on taipumuksena heikentyä tai jopa kadota kokonaan sen jälkeen kun niitä on julkisesti esitelty.[3] Osasyy tähän saattaa olla siinä, että sijoittajat pyrkivät hyödyntämään anomalioita osana sijoitusstrategiaansa etsiessään "ylituottoja".[4]

Pienet yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityskokoanomalian (engl. Size effect tai Small firm) mukaan pienten yritysten osakkeiden riskikorjattu tuotto on parempi kuin keskisuurten tai suurten yritysten osakkeilla.[1][2] Pienten yritysten osakkeiden suurempia tuottoja on pyritty selittämään sillä, että niihin sisältyvä riski on suurempi ja likviditeetti heikompi.[2] Yrityskokoanomalia on vuosien mittaan heikentynyt siitä huolimatta, että pienten yritysten riskit eivät ole pienentyneet vaan jopa kasvaneet, mikäli näihin yrityksiin liittyvää riskiä mitataan volatiliteetilla tai markkinariskillä.[2]

Arvo-osakkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvo-osakkeiden anomalialla (engl. Value stocks) tarkoitetaan sitä, että arvoyhtiöiden osakkeet tuottavat paremmin kuin kasvuyhtiöiden (engl. Growth stocks).[2] Tutkimustulos on päinvastainen siihen osakemarkkinoilla valloilla olevaan näkemykseen, että vain kasvuun sijoittamalla voi saada korkeita tuottoja pitkällä aikavälillä.[2] Jakoa arvo- ja kasvuosakkeisiin mitataan yrityksen markkina-arvon ja oman pääoman kirja-arvon (engl. Market to Book, M/B) suhteella.[2] Niin sanotuilla arvoyhtiöillä M/B-luku on alhainen ja kasvuyhtiöillä korkea.[2]

Voittokerroin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voittokerroin- eli P/E-anomalian (engl. Price to Earnings) mukaan alhaisen P/E-luvun osakkeilla on keskimäärin parempi tuotto kuin korkean P/E-luvun osakkeilla.[1] Tutkija Sanjoy Basu (1977)[5] on tiettävästi ensimmäinen rahoitusalan akateemikko, joka havaitsi voittokerroinanomalian.[4] Basun (1977, 1983) tutkimuksen mukaan alhaisen P/E-luvun osakesalkku tuottaa paremmin kuin korkean P/E-luvun salkku, eikä tämä anomalia poistu edes ottamalla huomioon portfolion komponenttien beta-kertoimen.[5][6] Yksi tulkinta siitä miksi näinkin yksinkertaisen strategian on havaittu tuottavan CAPM-teorian riskikorjattua tuottoa ylittävää epänormaalia tuottoa on se, että markkinoiden tasapainomalli ei välttämättä kykene asianmukaisella tavalla mukauttamaan sijoituskohteiden tuotto- ja riskiprofiileja.[4] Mikäli CAPM-teorian beta-kerroin ei pysty heijastamaan osakkeen riskitasoa kokonaisuudessaan, niin siinä tapauksessa voittokerroin- eli P/E-ilmiö pystyy toimimaan hyödyllisenä ylimääräisenä riskin kuvaajana.[4]

Tammikuuilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi rahoitusmarkkinoiden merkittävimmistä ja tutkituimmista anomalioista on niin sanottu tammikuuilmiö. Tammikuuilmiöksi kutsutaan tehokkaiden markkinoiden anomaliaa, jossa etenkin pienten yhtiöiden pörssikurssit kohoavat keskimääräistä enemmän tammikuussa.[1] Tutkijat Donald B. Keim (1983)[7], Marc R. Reinganum (1983)[8] sekä Marshall E. Blume & Robert F. Stambaugh (1983)[9] havaitsivat, että pieniin yrityksiin liittyvä yrityskokoanomalia esiintyy käytännössä ainoastaan tammikuussa. Itse asiassa, ensimmäisten kahden viikon aikana vuoden alusta lukien.[4] Näiden tutkimusten valossa anomaliaa on alettu kutsua myös pienet yritykset tammikuussa -ilmiöksi.[4] Tammikuuilmiö Ilmiö ei selity verolainsäädännön yksityiskohdista tai yritysten tilivuosien päättymisestä. Ilmiö on heikentynyt julkisuuden ansiosta.

Momentum-ilmiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijoiden Jegadeesh ja Titman (1993)[10] mukaan osakkeiden menneitä tuottoja seuraamalla voidaan saavuttaa riskikorjattua tuottoa ylittävää "epänormaalia tuottoa". Jegadeesh ja Titman (1993) jakoivat osakkeet "voittajiin" ja "häviäjiin" viimeaikaisen menestyksen perusteella. Heidän varsin yksinkertaisen momentum-strategian tavoitteena oli ostaa "voittajia" ja myydä "häviäjiä", sillä oletuksella että hyvät osakkeet jatkaisivat viimeaikaista menestystään ja huonot osakkeet jatkaisivat viimeaikaista häviämistään.[10] Jegadeeshin ja Titmanin (1993) havaitseman momentum-ilmiön on selitetty olevan seurausta sijoittajien alireagoinnista uutisiin.[2]

Muita esimerkkejä anomalioista:

  • Osakkeiden tuotto on keskimäärin huonompi alkuviikosta kuin loppuviikosta.
  • Jos kuukauden 13. päivä on perjantai, kurssit kohoavat keskimääräistä enemmän.
  • Saudi-Arabian pörssissä kurssivaihtelu heikkenee islamilaisen kalenterin ramadankuukauden aikana.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jussi Nikkinen, Timo Rothovius & Petri Sahlström: Arvopaperisijoittaminen, s. 86–88. WSOY, 2008. ISBN 951-0-26627-2.
  2. a b c d e f g h i Samuli Knüpfer & Vesa Puttonen: Moderni rahoitus, s. 168–172. WSOYpro, 2009. ISBN 978-951-0-35877-1.
  3. a b Kauko, Karlo: Kuinka pörssikurssit kehittyvät. Arvopaperi, tammikuu 2008, 28. vsk, nro 1, s. 41.
  4. a b c d e f Zvi Bodie, Alex Kane & Alan J. Marcus: Investments, s. 359–366. McGaw-Hill Companies, Inc., 2002. ISBN 0-07-2339160-0.
  5. a b Sanjoy Basu: Investment Performance of Common Stocks in Relation to Their Price-Earnings Ratios: A Test of the Efficient Market Hypothesis. The Journal of Finance, 1977, nro 3, s. 663–682. doi:10.1111/j.1540-6261.1977.tb01979.x. ISSN 1540-6261. http://ww.e-m-h.org/Basu1977.pdf Artikkelin verkkoversio. en
  6. Sanjoy Basu: The Relationship between Earnings' Yield, Market Value and Return for NYSE Common Stocks. Journal of Financial Economics, 1983, nro 1, s. 129–156. doi:10.1016/0304-405X(83)90031-4. https://www8.gsb.columbia.edu/sites/valueinvesting/files/files/02basu_83_earnings_yield.pdf Artikkelin verkkoversio.
  7. Donald B. Keim: Size Related Anomalies and Stock Return Seasonality. Journal of Financial Economics, 1983, nro 1, s. 13–32. doi:10.1016/0304-405X(83)90025-9. http://www.business.unr.edu/faculty/liuc/files/RUC/ResearchMethod/Keim_JanEffect_1982.pdf Artikkelin verkkoversio.
  8. Marc R. Reinganum: The Anomalous Stock Market Behavior of Small Firms in January: Empirical Tests for Tax-Loss Selling Effects. Journal of Financial Economics, 1983, nro 1, s. 89–104. ISSN 0304-405X. Artikkelin verkkoversio.
  9. Marshall E. Blume & Robert F. Stambaugh: Biases in Computed Returns - an Application to the Size Effect. Journal of Financial Economics, 1983, s. 387–404. http://teach.business.uq.edu.au/courses/FINM6905/files/module-2/readings/Blume%20Stambaugh.pdf Artikkelin verkkoversio.
  10. a b Narasimhan Jegadeesh, Sheridan Titman: Returns to Buying Winners and Selling Losers: Implications for Stock Market Efficiency. The Journal of Finance, 1993, nro 1, s. 65–91. doi:10.1111/j.1540-6261.1993.tb04702.x. ISSN 1540-6261. Artikkelin verkkoversio. en
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.