Anne Pohjola
Anne Pohjola (s. 18. huhtikuuta 1985 Kuopio)[1] on suomalainen ringettepelaaja.
Suomen ringettemaajoukkueessa Pohjola on voittanut kuusi maailmanmestaruutta.[2][3] Vuoden 2007 MM-kilpailuissa hän ratkaisi maailmanmestaruuden jatkoaikamaalillaan.[4] Vuoden 2017 MM-kilpailuissa hän teki Kanadaa vastaan ensimmäisessä loppuottelussa yhden maalin, kun Suomi voitti 7–4, ja toisessa loppuottelussa Suomen 11 maalista viisi.[5] Vuoden 2019 MM-kilpailuissa hän teki ensimmäisessä loppuottelussa Suomen 11 maalista neljä ja toisessa loppuottelussa Suomen viidestä maalista kolme.[6]
Ringeten SM-sarjassa Pohjola pelasi Lapinlahden Luistin -89 -seurassa kauteen 2013–2014 asti ja sen jälkeen jonkin aikaa Nokian Urheilijoissa kunnes palasi Lapinlahdelle. Suomen mestaruuden hän on voittanut 11 kertaa (vuosina 2002, 2003, 2009, 2010, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2018 ja 2021[7]). Vuosien 2015 ja 2016 mestaruudet tulivat Nokian Urheilijoissa. Seurajoukkueiden maailmanmestaruuskisoissa 2011 hän oli voittamassa kultaa. Hän on pelannut myös jääkiekkoa Mestiksessä kaudesta 2014–2015 lähtien kun LL-89 vaihtoi ringeten jääkiekkoon[1].
Ringeten SM-sarjan kaikkien aikojen pistetilastossa Pohjola on kauden 2021–2022 jälkeen kärkipaikalla. Hän on pelannut SM-sarjassa 599 ottelua ja tehnyt yhteensä 3 406 tehopistettä (1 661 maalia ja 1 745 maalisyöttöä).[8]
Anne Pohjolan sisko Mari Pohjola on myös ringettepelaaja. Heidän syksyllä 2015 syöpään kuollut isänsä Juha Pohjola voitti useita ringeten Suomen-mestaruuksia Lapinlahden Luistin -89:n valmentajana.[9][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b von Hertzen, Anna: Anne Pohjola lähtee ringeten kultajahtiin ilman paineita HS.fi. 3.1.2016. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ Ringeten maailmanmestarit Suomeen itsenäisyyspäivän aattona 4.12.2017. Suomen Ringetteliitto. Viitattu 31.12.2017.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 281. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5.
- ↑ Historia – Suomen Ringetteliitto Ry ringette.skrl.fi. Arkistoitu 10.1.2016. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 39. Urheilumuseo, 2018. ISBN 978-952-6644-12-7.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 176–177. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 43, s. 292. Urheilumuseo, 2022. ISBN 978-952-6644-19-6.
- ↑ Kaikkien aikojen tilasto (pdf) 11.5.2022. Suomen Ringetteliitto. Arkistoitu 12.10.2022. Viitattu 12.10.2022.
- ↑ Saarinen, Joska: Suru isän kuolemasta oli SM-finaalien ratkaisupelaajalle voimavara, mestaruusjuhlissa tuli liikutuksen vuoro: "Yritin pitää tunteet kurissa" 22.3.2018. Yle. Viitattu 13.10.2022.
- ↑ Myöhänen, Arto: LL-89 ottaa uuden vauhdin Ykkössarjasta Iisalmen Sanomat. 28.9.2016 (27.1.2021). Viitattu 13.10.2022.