Anna Jagellonica
| Anna Jagellonica | |
|---|---|
 Virallinen kruunajaismuotokuva, Martin Kober 1576 | |
| Puolan kuningatar | |
| Valtakausi | 15. joulukuuta 1575 – 19. elokuuta 1587 |
| Kruunajaiset | 1. toukokuuta 1576 Wawelin katedraali, Krakova |
| Edeltäjä | Henryk I Walezy |
| Seuraaja | Sigismund III Vaasa |
| Syntynyt |
18. lokakuuta 1523 Wawelin linna, Krakova, Puola |
| Kuollut |
9. syyskuuta 1596 (72 vuotta) Varsova, Puola-Liettua |
| Hautapaikka | Wawelin katedraali, Krakova |
| Puoliso | Stefan Batory ( 1576; 1586) |
| Suku | Jagello |
| Isä | Sigismund I |
| Äiti | Bona Sforza |
| Uskonto | katolisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Anna Jagellonica (Anna Jagiellon; puol.: Anna Jagiellonka; liett.: Ona Jogailaitė) ; (18. lokakuuta 1523 Wawelin linna, Krakova, Puolan kuningaskunta – 9. syyskuuta 1596 Varsova, Puola-Liettua) oli puolalainen prinsessa ja Puola-Liettuan hallitsija omalla oikeudellaan, kanssahallitsijanaan Stefan Batory vuosina 1575–1587.[1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli Puolan kuningas Sigismund I Vanhan ja tämän italialaissyntyisen toisen puolison, Bona Sforzan toiseksi nuorin tytär.[1][3]
Anna Jagellonicalla oli viisi sisarusta: Isabella Jagellonica (1519–1559) avioitui Unkarin kuningas János I Szapolyain kanssa; Sigismund II August; Zofia Jagellonica (1522–1575) avioitui Braunschweig-Wolfenbüttelin herttua Henrik V:n kanssa ja Katarzyna Jagellonica avioitui Ruotsin herttua Juhanan kanssa.
Kuningasperhe asui Krakovassa Wawelin linnassa. Sigismund II Augustista tuli isänsä kuoltua vuonna 1548 Puola-Liettuan kuningas. Isabella kuoli Italiassa, jonne tyttäret olivat lähteneet äidin mukana.[1] Anna pysyi pitkään naimattomana useista kosijoista huolimatta, joita ilmaantui varsinkin isän kuoleman jälkeen ja asettui Varsovan kuninkaanlinnaan, jonne hän perusti oman hovin.[1]
Kuningatar, omalla oikeudellaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sigismund II Augustin kuoltua vuonna 1572 kuninkaaksi valittiin toukokuussa 1573 ranskalainen Henri de Valois. Hänen hallintoaikansa oli lyhyt, alle vuoden mittainen, ja valtakunta jäi vaille hallitsijaa vuonna 1574, kun Henri lähti takaisin Ranskaan veljensä Kaarle IX:n kuoltua.[1][2] Vuonna 1575 Puolan aatelisto valitsi Anna Jagellonican Liettuan ja Puolan hallitsijaksi.[3]
Päästäkseen hallitsijaksi Anna Jagellonica avioitui 53-vuotiaana vuonna 1576 kuninkaaksi valitun, itseään nuoremman transilvanialaisen ruhtinas Stefan Batoryn kanssa, joka kuoli vuonna 1586.[1] Avioliitto oli vain poliittinen ja hallinnollinen muodollisuus ja aviopuolisot elivät erillään.
Puolan viimeisen Jagello-sukuisen kuninkaan sisarena ja seuraajana hän tarjosi jatkuvuutta ja taloudellista vakautta kahden hallitsijattoman kauden repimälle kansalle. Veljensä Sigismund II:n testamentin pitkällisen vahvistamiskamppailun jälkeen Anna selvitti Puolan politiikan mutkat, sai autonomian Puolan aatelistolta avioliiton ja puolison kuninkuuden kautta luopumalla samalla suuresta osasta omaisuuttaan. Koska sejm kieltäytyi vahvistamasta Sigismundin testamenttia, omaisuus ei ollut prinsessa Annan käytettävissä. Kun aatelisto valitsi hänet kuningattareksi, hän suostui omasta tahdostaan neuvottelemaan ovelasti valintansa taloudelliset ehdot. Vaikka hän onnistui säilyttämään osan omaisuudestaan, hän antoi kuvan uhrautumisesta 1570-luvun alun erittäin epävakaalle valtakunnalle.[3]
Anna Jagellonican nousu valtaan on vertaansa vailla, mutta hänet muistetaan ensisijaisesti avioliittoa vailla olevana naisena eikä ainoana varhaismodernina naisena, joka on ollut ehdolla kuninkaanvaalissa. Puolalaisessa historiografiassa hänellä on maine säälittävänä vanhapiikana, jota motivoivat romanttiset ajatukset avioliitosta ja lasten saamisesta, vaikka Anna oli jo 53-vuotias avioituessaan Stefan Batoryn kanssa eikä lasten saamisesta voinut olla toivoa.[3]
Silti Anna kruunattiin kuningattareksi omana itsenään, ei vain kuningatarpuolisona. Hän allekirjoitti lakeja, myönsi etuoikeuksia ja järjesti seremonioita, jotka korostivat hänen kuninkaallista valtaansa. Jotkut historioitsijat epäilivät aikoinaan hänen itsenäisyyttään, mutta uudemmat tutkimukset osoittavat hänen terävän poliittisen tajunsa.[2]
Esimerkiksi Anna sijoitti omat rahansa ja energiansa puolustaakseen perintöään ulkomaisilta vaatijoilta. Hän teki sopimuksia liittojen sekä sopimusten saamiseksi ja ponnisteli voimakkaasti suojellakseen perheensä etuja. Hänen roolinsa Puolan seuraavissa kuninkaanvaaleissa Stefan Bátoryn kuoleman jälkeen sinetöi hänen maineensa vakavasti otettavana poliittisena toimijana.[2]
Batoryn kuoleman jälkeen hän käytti auktoriteettiasemaansa ja varallisuuttaan järjestääkseen veljenpoikansa, Sigismund III Vaasan, valinnan. Hän alkoi nopeasti kohdella tätä poikanaan sekä julkisesti että yksityisesti ja jatkoi samalla poliittisen toimijuuden harjoittamista. Annan nousu valtaan oli niin epätavallinen, että hänen asemastaan on jonkin verran hämmennystä nykyhistorioitsijoiden keskuudessa. Hänen tunnetuin elämäkerran kirjoittajansa, Maria Bogucka väittää, että hänet valittiin hallitsevaksi kuningattareksi ja "voideltiin kuninkaaksi, ei kuningattareksi".[3]
Anna ajoi voimakkaasti Puolan seuraavaksi kuninkaaksi nuorimman sisarensa Katarzynan poikaa Sigismund Vaasaa. Elokuussa 1587 hänen toiveensa toteutui, kun Sigismund III Vaasa kruunattiin kuninkaaksi.[1]
.jpg)
Hän kohtasi epäilyksiä ja kritiikkiä, jotka usein perustuivat stereotypioihin hänen iästään, hedelmällisyydestään tai kyvystään käyttää valtaa. Jotkut kuvailivat häntä tunteelliseksi ja johtajuuteen sopimattomaksi. Toiset taas pitivät häntä kyvyttömänä, koska hän oli elänyt niin kauan naimattomana naisena.
Näistä ennakkoluuloista huolimatta Anna jatkoi sukunsa perinnön edistämistä. Hän tilasi äidilleen hautamuistomerkin San Nicolan basilikaan Barissa ja viimeisteli Jagellonin suvun Sigismund-kappelin Wawelin katedraaliin, jonne sijoitettiin hänen isänsä, veljensä ja hänen oma hautansa.[2]
Anna Jagellonica kuoli 72-vuotiaana syyskuussa 1596 Varsovassa.[1] Hänet on haudattu Sigismund-kappeliin Wawelin katedraaliin Krakovaan, jonka valmiiksi saattamiseen hän osallistui. Kappeli on merkittävä renessanssiajan rakennus Italian ulkopuolella, sen suunnitteli ja rakennutti vuosina 1519–1533 firenzeläinen arkkitehti Bartolommeo Berreccio Sigismund I:n tilaamana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Forström, Riikka: Kosijoiden hylkimä kuningatar. Kotiliesi 10/11.5.2017, s. 72–74.
- ↑ a b c d e Darius von Guttner Sporzynski: Women political leaders are rare – but 450 years ago, Anna Jagiellon was elected Queen of Poland The Conversation. 5.5.2025. Viitattu 15.7.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Katarzyna Kosior: Anna Jagiellon: A Female Political Figure in the Early Modern Polish– Lithuanian Commonwealth, s. 67–78. Amsterdam University Press, 2018. ISBN 978-1-942401-47-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.7.2025.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ijäs, Miia: Varjoista valtaistuimelle: Anna Jagellonica ja Itämeren valtapiiri 1500-luvulla. Helsinki: Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-400-6.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna Jagellonica Wikimedia Commonsissa
- Laurinolli, Heikki: Mahtinaisen muotokuva (Arkistoitu – Internet Archive). Tampereen yliopisto.
.svg){kind=small}
|
Edeltäjä: Henryk I Walezy |
Puolan kuningas 1575–1586, kanssahallitsija Stefan Batory |
Seuraaja: Sigismund III Vaasa |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
