Anisakis

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anisakis
Anisakis simplex
Anisakis simplex
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Sukkulamadot Nemata
Luokka: Secernentea
Lahko: Ascaridida
Heimo: Anisakidae
Suku: Anisakis
Dujardin, 1845
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Anisakis Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Anisakis Commonsissa

Anisakis on merinisäkkäissä ja kaloissa loisiva sukkulamatojen suku.[1] Tunnetuin ihmisellekin sairautta aiheuttava laji on Anisakis simplex (sillimato)[2][3] (= Anisakis marina[4]). Sukkulamadon saastuttaman raa'an kalan tai mustekalan syöminen voi aiheuttaa anisakiasis-sairauden (anisakioosi). Sairautta voi aiheuttaa myös samaan Anisakidae-heimoon kuuluva, ulkomuodoltaan samankaltainen Pseudoterranova decipiens (turskamato). Nämä sukkulamadot käyttävät väli-isäntänään muun muassa Pohjanmeren silliä tai turskaa ja jossain määrin myös lohikaloja. [5][6][7]

Biologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anisakis-sukkulamadon kehityksen vaiheet ja muodonmuutokset.[8]

Kalaa väli-isäntänään pitävät Anisakis simplex -loiset ovat yleensä spiraalimaisesti rullalla olevia, suoristettuna 18–36 millimetriä pitkiä ja 0,3–0,7 millimetriä paksuja valkoisia sukkulamatoja.[2]

Sukkulamadon pääisäntiä ovat hylkeet sekä pyöriäiset ja muut valaat. Aikuiset sukkulamadot munivat näissä merinisäkkäissä. Munat joutuvat nisäkkäiden ulosteen mukana meriveteen, jossa ne kuoriutuvat ja kehittyvät pieneksi sukkulamadoiksi (L2-toukka). Näitä syövät krillit ja muut äyriäiset, jotka ovat madon ensimmäisiä väli-isäntiä. Näitä puoleestaan syövät muun muassa sillit, makrillit, turskat, kampelat, lohikalat ja mustekalat, joissa sukkulamadot siirtyvät suolesta muihin sisäelimiin ja lihaan ja kasvavat edelleen (L3-toukkavaihe). Osa näistä toisessa väli-isännässä loisivista madoista pääsee elinkierron viimeiseen vaiheeseen, jos pääisäntänä toimiva merinisäkäs syö kalan. Loiset luovat nahkansa nisäkkäässä vielä kahdesti, ja lopulta aikuiset naaraat munivat isännän vatsan limakalvoon munarypäitä.[8][2]

Anisakiasis-sairaus ja sen leviämisreitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalasta ihmiseen joutunut Anisakis simplex tai saman Anisakidae-heimon toinen sukkulamato (Pseudoterranova decipiens, turskamato) voi johtaa ylävatsakipua aiheuttavaan sairauteen, jonka itämisaika voi olla lyhyt, vain 1–12 tuntia. Oireet johtuvat mahan tai suolen limakalvoon tarttuneesta loisesta tai loisista. Oireet voivat olla myös vähäisempää kakomista, yskimistä tai oksentelua, jos loinen (tai loisia) nousee vatsasta nieluun limakalvoon kiinnittymättä. Joskus harvoin loinen (myös kuollut) voi aiheuttaa allergisen reaktion, kuten nokkosihottumaa tai jopa anafylaktisen shokin. Joskus vakavia oireita saattaa tulla vasta jonkun päivän tai jopa viikon kuluttua loisen syömisen jälkeen.[2]

Sairautta saadaan maailman eri merialueilta pyydetyistä kaloista ja mustekaloista Aasiassa, Amerikoissa ja Euroopassa. Sairastuminen on yleisempää esimerkiksi Japanissa, jossa raakaa kalaa syödään sushin ja sashimin muodossa. Sitä on esiintyy Etelä-Amerikan Tyynenmeren puolelta, jossa syödään cevicheä, limetillä maustettua raaka-kalakeittoa. Pohjanmeren maissa sitä on tavattu aiemmin esimerkiksi hollantilaisesta matjessilliistä. Sukkulamadon aiheuttama anisakiasis-sairaus (ICD-10 B81.0) on Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa melko harvinainen. Yhdysvalloissa diagnosoidaan vuosittain alle kymmenen tautitapausta.[5][6]

Elintarvikehygienia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anisakis-sukkulamadon aiheuttaman vaaran vähentämiseksi kalat tulisi puhdistaa heti pyynnin jälkeen ja joko pakastaa tai kuumakäsitellä.[9] Suomessa Evira ohjeistaa, että teollisesessa tuotannossa esimerkiksi ulkomainen silli, makrilli, kilohaili tai luonnonvarainen Atlantin tai Tyynen valtameren lohi on loisten tappamiseksi pakastettava ainakin 24 tuntia vähintään -20°C:n lämpötilassa. Sukkulamadon toukat tuhoutuvat myös kalan huolellisessa kuumentamisessa eli keittämisen tai paistamisen yhteydessä (väh. 1 minuutti 60 °C:n lämpötilassa). Kehotus koskee myös sillin ja lohen raakaa mätiä. [2] Anisakis-sukkulamatoa ei ole tavattu Suomessa viljellystä kirjolohesta tai siiasta.[2] Tämä sukkulamato on tavattu Suomen merialueen kaloista vain kahdesti (ennen vuotta 2016). Suomalaista silakkaa sekä Suomessa viljeltyä kirjolohta ja sampea pidetään turvallisena, eikä niitä tarvitse kylmäkäsitellä. Muun itse kalastettun kalan mäti suositellaan kylmäkäsiteltäväksi pakastamalla ohjeen mukaan yleisen loisriskin takia samoin kuin sellainen itse kalastettu kala, jota ei valmisteta kuumentamalla ruuaksi.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anisakis Dujardin, 1845. AphiaID: 22832 World Register of Marine Species (WoRMS), marinespecies.org. Viitattu 4.6.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f Anna Maria Eriksson-Kallio: Kalojen loiset (pdf) Kala-alan valvonnan koulutuspäivä 15.2.2012. evira.fi. Viitattu 4.6.2016.
  3. Anisakis simplex evira.fi. Viitattu 4.6.2016.
  4. Anisakis marina WoRMS
  5. a b Anisakis, just think about it in an emergency! (tieteellisen artikkelin tiivistelmä (abstrakti)) ijidonline.com. Viitattu 4.6.2016. (englanniksi)
  6. a b Parasites - Anisakiasis cdc.gov. Viitattu 4.6.2016. (englanniksi)
  7. a b Turskamato evira.fi. Viitattu 9.6.2016.
  8. a b Parasites - Anisakiasis - Biology cdc.gov. Viitattu 4.6.2016. (englanniksi)
  9. Tapio Välikylä ja Sara Syyrakki: Hygieniaopas, s. 69. Sastamala: Elintarvike ja Terveys -lehti, elintarvikejaterveys.fi, 2016. ISBN 978-952-9637-56-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]