Anatoli Toll

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anatoli N. Toll, virallinen sukunimi Antonov-Djadik, (s. 1896 Pietari) oli Suomessa 1920- ja 1930-luvulla asunut venäläinen emigrantti. Hän oli 1921 Berliinissä perustetun emigranttijärjestön Venäläisen Totuuden Veljeskunta virallinen edustaja Suomessa, ja hän oli myös Suomen yleisesikunnan tiedustelun ja Etsivän Keskuspoliisin agentti.[1]

Aateliperheeseen syntynyt Toll kävi seitsemän luokkaa saksalaista kymnaasia ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista. Sodan aikana hänestä tuli laivastoluutnantti, ja vuonna 1919 hän palveli tiedustelutehtävissä kenraali Nikolai Judenitšin joukoissa. Marraskuussa 1919 Toll asettui asumaan Viipuriin, jossa hän oli Saima-karamellitehtaan osakkaana ja teknillisenä johtajana.[1]

Toll toimi 1920-luvun alussa Suomen yleisesikunnan tiedustelun kuriirina ja agenttina ja teki salaa useita matkoja Pietariin. Toll oli Venäläisen Totuuden Veljeskunnan päällikkö Suomessa ja hoiti järjestön tiedustelulinjoja Neuvostoliittoon. Toll perusti veljeskunnalle vuosina 1926–1927 Luoteiseksi osastoksi kutsutun salaisen Suomen taistelukeskuksen, jolla oli hänen oman ilmoituksensa mukaan yhteydet myös Puolaan, Kiinaan, Kaukasiaan ja Turkestaniin. Taistelukeskuksella oli useita pieniä alaosastoja Etelä-Suomessa ja Karjalankannaksella. Toll piti kaiken aikaa yhteyttä Suomen yleisesikunnan tiedusteluun ja oli myös Etsivän Keskuspoliisin toimisto VIII:n agentti. Tätä salaista toimistoa johti Jalmari Sinivaara.[1]

Hufvudstadsbladet-lehdessä julkaistiin vuonna 1929 artikkeli venäläisten emigranttien salaisesta toiminnasta Suomessa. Artikkelissa väitettiin, että Suomen viranomaiset olivat jo vuosia katsoneet sormien läpi Venäläisen Totuuden Veljeskunnan Suomesta käsin harjoittamaa terroritoimintaa. Artikkelin seurauksena Toll pidätettiin ja tuotiin Etsivän Keskuspoliisin kuulusteltavaksi Helsinkiin. Kuulustelujen jälkeen Toll kuitenkin vapautettiin, kun hän oli luvannut katkaista suhteensa veljeskuntaan. Hän ei pitänyt lupaustaan mutta muutti kuitenkin asumaan Viipurista Helsinkiin. Etsivän Keskuspoliisin kontaktit Tolliin jatkuivat edelleen Jalmari Sinivaaran kautta.[1]

Vuonna 1932 Sinivaara ja yleisesikunnan tiedustelua edustanut Toivo Salokorpi tapasivat armenialaisen emigrantin ja kapinallisjohtajan Anušavan Zatikjanin Tollin huvilalla Uudenkirkon Vammelsuussa. Zatikjan oli paennut Neuvostoliitosta Suomeen 1930. Hän ryhtyi yhteistyöhön Tollin edustaman Venäläisen Totuuden Veljeskunnan kanssa, ja Toll lähettikin Suomesta 1930-luvun alussa pari pommiretkikuntaa Kaukasiaan Ja Etelä-Venäjälle. Zatikjan palasi Kaukasiaan ja oman kertomansa mukaan johti siellä kapinaliikettä vuoteen 1932 saakka. Venäläisen Totuuden Veljeskunta oli kuitenkin Neuvostoliiton salaisen palvelun OGPU:n soluttama joten tiedot salahankkeista vuotivat nopeasti.[1]

Toll oli yhteistyössä myös Etsivän Keskuspoliisin seuraajaksi 1938 tulleen Valtiollisen poliisin Valpon kanssa ja avusti Valpoa hankkimalla tietoa muun muassa Suomeen 1938 saapuneen venäläisen emigrantin Boris Popperin toiminnasta.[1]

  1. a b c d e f Aleksi Mainio: Terroristien pesä. Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939. Siltala 2015, sivut 182–184, 191–193, 195–208, 257–260