Anatoli Bondartšuk
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Anatoli Bondartšuk | |||
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
München 1972 | moukari | |
 Pronssia |
Montréal 1976 | moukari | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Ateena 1969 | moukari | |
| Pronssia |
Helsinki 1971 | moukari | |
Anatoli Pavlovitš Bondartšuk (ven. Анатолий Павлович Бондарчук) (s. 31. toukokuuta 1940 Starokonstantinov), on entinen neuvostoliittolainen moukarinheittäjä, olympiavoittaja Münchenissä 1972 ja sittemmin huippuvalmentaja.
Bondartšuk kehittyi heittäjänä hitaasti ja pääsi lähelle 70 metrin lukemia vasta yhdeksän vuoden harjoittelun jälkeen 1967.[1] Ensimmäisiin arvokisoihinsa hän osallistui EM-Ateenassa 1969. Hän heitti neljännellä kierroksella uuden maailmanennätyksen 74,68 ja jätti edellisen vuoden olympiavoittaja Romuald Klimin hopealle.[2] Myöhemmin samana vuonna hän paransi ennätyksen lukemiin 75,48 ylittäen ensimmäisenä 75 metrin rajan. Kaksi vuotta myöhemmin Helsingin EM-kisoissa Bondartšuk jäi pronssille heitettyään viimeisellään 71,40.[3]
Münchenin olympialaisissa Bondartšuk, tuolloin 32-vuotias liikuntatieteiden tohtori, heitti ensimmäisellä kierroksella voittotuloksen 75,50.[4] Sarja oli tasainen, kuudesta heitosta huonoinkin kantoi 71,70.[1]
1974 EM-Roomassa Bondartšuk ei yllättäen selvinnyt karsinnasta. Montréalin olympialaisissa Bondartšukilla oli oman suorituksensa lisäksi jännitettävänä valmennettavansa, vasta 20-vuotiaan Juri Sedyhin suoritus. Oppipoika oli tällä kertaa mestaria parempi ja voitti kultaa uudella olympiaennätyksellä 77,52. Bondartšuk sai pronssia 75,48 kantaneella ensimmäisellä heitollaan. Väliin kiilasi Neuvostoliiton kolmoisvoiton varmistanut Aleksei Spiridonov. Kilpailun aikana sattui moukarinheitolle ei kovin harvinainen vaaratilanne, kun Bondartšukin viides heitto lipsahti pahasti sektorin ulkopuolelle ja oli osua takasuoralla verrytelleisiin 5 000 metrin ensimmäisen alkuerän juoksijoihin. Lähinnä moukarin putoamispaikkaa oli Lasse Virén. Bondartšuk päästi valtavan varoitushuudon nähtyään moukarin lentosuunnan.[5]
Bondartšukin ennätykseksi jäi 77,42.[1]
Valmentajana Bondartšuk menestyi yhtä hyvin kuin urheilijanakin. Neuvostoliitossa hän valmensi vuoteen 1988 asti, jonka jälkeen muutti Portugaliin ja myöhemmin Kuwaitiin kunnes vuonna 2004 muutti Kanadaan. Kanadassa hänen valmennettaviaan ovat olleet muun muassa kuulantyönnön Kanadan ennätysmies ja olympiapronssimitalisti Dylan Armstrong sekä Kanadan moukarinheiton entiset ennätysnaiset Sultana Frizell ja Jennifer Joyce.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
- ↑ Siukonen, Markku; Ahola, Matti: Suuri EM-kirja. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7
- ↑ EM 71 Helsinki. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00478-2
- ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- ↑ Hannus, Matti; Shearman, Mark: Montreal olympiakirja. Offsetpaino Sivakka, 1976. ISBN 951-99090-6-0
- ↑ The remarkable story of how Canada became a hammer-throwing super-power nationalpost. 10.6.2024. Viitattu 4.9.2024. (englanniksi)
|
1900: John Flanagan | 1904: John Flanagan | 1908: John Flanagan | 1912: Matt McGrath | 1920: Patrick Ryan | 1924: Frederick Tootell | 1928: Patrick O’Callaghan | 1932: Patrick O’Callaghan | 1936: Karl Hein | 1948: Imre Németh | 1952: József Csermák | 1956: Harold Connolly | 1960: Vasili Rudenkov | 1964: Romuald Klim | 1968: Gyula Zsivótzky | 1972: Anatoli Bondartšuk | 1976: Juri Sedyh | 1980: Juri Sedyh | 1984: Juha Tiainen | 1988: Sergei Litvinov | 1992: Andrei Abduvalijev | 1996: Balázs Kiss | 2000: Szymon Ziółkowski | 2004: Kōji Murofushi | 2008: Primož Kozmus | 2012: Krisztián Pars | 2016: Dilšod Nazarov | 2020: Wojciech Nowicki | 2024: Ethan Katzberg |
| ||||||||||
