Anárion

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anárion on fiktiivinen henkilö J. R. R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Anárion (T.A.3119-3440) oli Elendilin toinen poika ja Isildurin veli. Hänen poikansa Meneldil oli viimeinen mies, joka syntyi Númenorissa. Yhdessä isänsä ja veljensä kanssa hän oli elendilin johtaja, eli niiden Númenorlaisten jotka vastustivat kuningas Ar-Pharazônin päätöstä hyökätä Valinoriin.

Númenorin uppoamisen jälkeen Elendil nousi maihin pohjoisessa, Lindonin lähellä, ja perusti sinne Arnorin valtakunnan, mutta Isildur ja Anárion laskivat maihin etelämpänä Keski-Maassa, perustaen Gondorin valtakunnan. Kumpikin valtakunta lähti kasvamaan jo tunnetuista Númenorlaisista kaupungeista, Pelarginista ja Belfalastista (myöhemmin tunnettu nimellä Dol Amroth).

Anárion oli aluksi vastuussa Gondorin johtamisesta: hän perusti Minas Anorin ja Minas Ithilin kaupungit, kuten myös Osgiliathin sillan ja kaupungin. Minas Anor nimettiin auringon mukaan, mutta myös Anárionin oman nimen mukaan. Minas Ithil ja Ithilienin maakunta nimettiin kuun ja Isildurin mukaan.

Sauron hyökkäsi jo aikaisin Gondoriin. Viimeisen Liiton Sodan aikana Anárion puolusti Gondoria, sillä aikaa kun hänen veljensä pakeni pohjoiseen isänsä ja haltioiden luo. Anárion puolusti Gondoria hyvin, siihen asti että Isildur, Elendil ja Gil-galad saapuivat joukkoineen. Anárion taisteli kunniakkaasti Dagorladin Taistelussa ja Barad-dûrin piirityksessä, mutta kaatui 3440 Toista Aikaa, kun suuri kivi putosi hänen päälleen Mustasta Tornista. Anárionilla oli neljä lasta: kolme ensimmäistä olivat tyttäriä, mutta neljäs oli poika, Meneldil.

Lopulta Isildur antoi Meneldillin hallita Gondoria sillä välin kun hän oli pohjoisessa. Kun Isildur ja hänen vanhimmat poikansa olivat kuolleet, nuorin poika ei halunnut Gondorin kruunua, joten Meneldilistä tuli Gondorin hallitsija.

Anárionin linja hitaasti haipui ja katosi ajan saatossa, kunnes hallitsevat Käskynhaltiat tulivat valtaan, jolloin yksikin Anárionin jälkeläinen saattoi vaatia kruunua itselleen. Tämä tapahtuma päästi Aragorn II:n sekä Arnorin että Gondorin kuninkaaksi.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tolkien, J.R.R.: Taru Sormusten Herrasta, s. 898-9. Suomentanut Kersti Juva, Eila Pennanen, runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14098-8.