Ammoniumsyanidi
| Ammoniumsyanidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 12211-52-8 |
| PubChem CID | 159440 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NH4CN |
| Moolimassa | 44,062 g/mol |
| Ulkomuoto | väritön kiteinen aine |
| Sulamispiste | 36 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 1,02 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | liukenee hyvin veteen |
Ammoniumsyanidi (NH4CN) on ammonium- ja syanidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa ammoniumsyanidi on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin. Ammoniumsyanidi on suhteellisen pysymätön yhdiste ja hajoaa kuumennettaessa jo 36 °C:n lämpötilassa ammoniakiksi ja vetysyanidiksi. Ammoniumsyanidi reagoi ketonien kanssa muodostaen aminonitriilejä.[1][2]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammoniumsyanidia voidaan valmistaa useilla eri tavoilla. Käytettyjä tapoja ovat muun muassa vetysyanidin johtaminen ammoniakkiliuokseen matalassa lämpötilassa, kalsiumsyanidin ja ammoniumkarbonaatin tai bariumsyanidin ja ammoniumsulfaatin vesiliuosten välinen reaktio, jolloin liukenematon kalsium- tai bariumsuola saostuu, tai kuumentamalla kaliumsyanidia tai kaliumferrosyanidia ammoniumkloridin kanssa ja tiivistämällä reaktiossa muodostuva höyry ammoniumsyanidiksi.[1][2]
- HCN + NH3 → NH4CN
- Ca(CN)2 + (NH4)2CO3 → 2 NH4CN + CaCO3
Ammoniumsyanidia voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä. Se reagoi Strecker-reaktiolla karbonyyliyhdisteiden kanssa muodostaen aminohappoja; esimerkiksi glyoksaali reagoi ammoniumsyanidin kanssa glysiiniksi.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Lawrence D. Pesce: Cyanides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 22.10.2016
- 1 2 3 Dale L. Perry & Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 21. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 22.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Thomas N. Sorrell: Organic chemistry, s. 928. University Science Books, 2006. ISBN 978-1-891389-38-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 22.10.2016. (englanniksi)