Ammoniumsyanidi
| Ammoniumsyanidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NH4CN |
| Moolimassa | 44,062 |
| Ulkomuoto | Väritön kiteinen aine |
| Sulamispiste | 36 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 1,02 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee hyvin veteen |
Ammoniumsyanidi (NH4CN) on ammonium- ja syanidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa ammoniumsyanidi on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin. Ammoniumsyanidi on suhteellisen pysymätön yhdiste ja hajoaa kuumennettaessa jo 36 °C:n lämpötilassa ammoniakiksi ja vetysyanidiksi. Ammoniumsyanidi reagoi ketonien kanssa muodostaen aminonitriilejä.[1][2]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ammoniumsyanidia voidaan valmistaa useilla eri tavoilla. Käytettyjä ovat muun muassa vetysyanidin johtaminen ammoniakkiliuokseen matalassa lämpötilassa, kalsiumsyanidin ja ammoniumkarbonaatin tai bariumsyanidin ja ammoniumsulfaatin vesiliuosten välisellä reaktiolla, jolloin liukenematon kalsium- tai bariumsuola saostuu tai kuumentamalla kaliumsyanidia tai kaliumferrosyanidia ammoniumkloridin kanssa ja tiivistämällä reaktiossa muodostuva höyry ammoniumsyanidiksi.[1][2]
- HCN + NH3 → NH4CN
- Ca(CN)2 + (NH4)2CO3 → 2 NH4CN + CaCO3
Ammoniumsyanidia voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä. Se reagoi Strecker-reaktiolla karbonyyliyhdisteiden kanssa muodostaen aminohappoja, esimerkiksi glyoksaali reagoi ammoniumsyanidin kanssa glysiiniksi.[1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Lawrence D. Pesce: Cyanides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 22.10.2016
- ↑ a b c Dale L. Perry, Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 21. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.10.2016). (englanniksi)
- ↑ Thomas N. Sorrell: Organic chemistry, s. 928. University Science Books, 2006. ISBN 978-1-891389-38-2. (englanniksi)