Kaliumferrosyanidi
| Kaliumferrosyanidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | K4[Fe(CN6)] |
| Moolimassa | 368,37 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai vaaleankeltainen kiteinen aine[1] |
| Tiheys | 1,85 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 310 g/l (20 °C)[2] |
|
|
|
Kaliumferrosyanidi eli kaliumheksasyanoferraatti(II) (K4[Fe(CN)6]) on kalium- ja ferrosyanidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Kaliumferrosyanidia käytetään muun muassa elintarvikkeiden lisäaineena, tekstiiliteollisuudessa, väriaineiden valmistuksessa sekä analyyttisenä reagenssina. Kaliumferrosyanidin vanha yleiskäyttöinen nimi oli keltainen verilipeäsuola.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kaliumferrosyanidi on valkoista tai vaaleankeltaista kiteistä ainetta. Kidevedettömän muodon lisäksi tunnetaan kidevedellinen trihydraatti (K4[Fe(CN)6]·3H2O). Kaliumferrosyanidi liukenee hyvin veteen. Kuumennettaessa yhdistettä voimakkaasti se hajoaa muodostaen kaliumsyanidia, rautaa ja typpeä. Esimerkiksi halogeenit hapettavat kaliumferrosyanidin kaliumferrisyanidiksi.[1][2][3]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaliumferrosyanidia on aikaisemmin valmistettu kuumentamalla kaliumkarbonaattia, rautaa ja orgaanista jätettä. Nykyään yhdistettä valmistetaan kivihiiltä käyttävien polttolaitosten savukaasujen käsittelyssä syntyvästä kalsiumferrosyanidista kaliumsyanidin avulla. Pienemmässä mittakaavassa käytetään rautasuolojen ja kaliumsyanidin välistä reaktiota.[1][2][3]
Kaliumferrosyanidia voidaan lisätä suolan joukkoon paakkuuntumisenestoaineeksi. Yhdisteen E-koodi on E536.[4] Yhdistettä käytetään myös tekstiilien käsittelyssä, teräksen valmistuksessa, väriaineiden valmistuksessa sekä reagenssina analyyttisen kemian tutkimuksissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 384. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Ernst Gail, Stephen Gos, Rupprecht Kulzer, Jürgen Lorösch, Andreas Rubo, Manfred Sauer, Raf Kellens, Jay Reddy, Norbert Steier & Wolfgang Hasenpusch: Cyano Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 24.12.2016
- ↑ a b Wiberg, Egon & Wiberg, Nils & Holleman, Arnold Frederick: Inorganic chemistry, s. 1444. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.12.2016). (englanniksi)
- ↑ E536 - Kaliumferrosyanidi Ruokavirasto. Viitattu 25.9.2023.