Amerikanviklo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amerikanviklo
Greater Yellowlegs2.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Viklot Tringa
Laji: melanoleuca
Kaksiosainen nimi

Tringa melanoleuca
(Gmelin, 1789)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Amerikanviklo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Amerikanviklo Commonsissa

Amerikanviklo, aikaisemmalta nimeltään isokeltajalkaviklo[2] (Tringa melanoleuca) on keskikokoinen kahlaaja. Lajin nimesi Johann Friedrich Gmelin 1789.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 29–31 senttiä, siipien kärkiväli 70–74 senttiä ja paino keskimäärin noin 160 grammaa. Naaras on hieman kookkaampi. Amerikanviklo muistuttaa kooltaan ja höyhenpuvultaan valkovikloa, mutta sen koivet ovat keltaiset ja yläperän neliömäinen valkoinen laikku erottuu räikeästi tummasta selästä. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanviklo pesii eteläisessä Alaskassa ja Kanadassa. Maailman populaation koko on noin 100 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on muuttolintu, joka talvehtii Yhdysvaltain eteläosista Etelä-Amerikan eteläkärkeen. Lajia ei ole tavattu Suomessa. Amerikanviklo pesii pohjoisella soiden ja vesistöjen pirstomalla havumetsäalueella. Muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla laji viihtyy lampareilla ja allikoilla sekä märillä niityillä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanviklon pesä on kuoppa maassa kasvillisuuden suojassa, usein pensaan alla, metsässä ja usein kaukana rannasta. Munia on kolme tai neljä. Haudonta kestää noin 23 päivää. Poikaset ovat pesäpakoisia ja ovat lentokykyisiä 18–20 päivän ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanviklo syö mudassa eläviä selkärangattomia sekä pikkukaloja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
  • ADW

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Tringa melanoleuca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.5.2014. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2046. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.