Amanda Maier-Röntgen
Carolina Amanda Erika Maier-Röntgen (o.s. Maier; 20. helmikuuta 1853 Landskrona – 15. heinäkuuta 1894 Amsterdam) oli ruotsalainen säveltäjä ja viulisti.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Röntgenin isä Carl Eduard Maier oli muuttanut Landskronaan Riedlingenistä Saksasta. Hän työskenteli Ruotsissa sokerileipurina, muusikkona ja opettajana. Äiti Elisabeth Sjöbeck oli kotoisin Landskronan lähialueilta. Maier sai opetusta viulun- ja kosketintensoitossa isältään ennen kuin aloitti opiskelun Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian opetusinstituutiossa vuonna 1869. Vuonna 1873 hän valmistui ensimmäisenä naisena koskaan musikdirektör-arvolla. Valmistujaiskonsertissaan huhtikuussa 1873 hän soitti urkuja ja viulua. Ohjelmaan kuului hänen oma sävellyksensä, romanssi viululle. Elokuusta 1873 kesäkuuhun 1876 Maier opiskeli viulunsoittoa Engelbert Röntgenin sekä harmoniaa ja sävellystä Carl Reinecken ja Ernst Richterin johdolla Leipzigin konservatoriossa. Näiden opintojen tueksi hän sai keväällä 1874 tuhannen riikintaalerin stipendin Ruotsin kuninkaallisesta musiikkiakatemiasta.[1]
Maier sävelsi ja konsertoi jo opiskeluaikanaan. Kesällä ja syksyllä 1875 hän vietti aikaansa Landskronassa yksiosaisen viulukonserton säveltämisen parissa. Tämän teoksen hän esitti Hallessa 10. joulukuuta 1875 ja sitten 8. helmikuuta 1876 Leipzigissa Carl Reinecken johtaman Gewandhaus-orkesterin kanssa.[1]
Aktiivinen ura muusikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maier suoritti kolme laajaa konserttikiertuetta vuosina 1876–1880. Heinä-elokuussa 1876 hän piti konsertteja Etelä-Ruotsissa laulaja Louise Pykin ja pianisti Augusta Kiellanderin kanssa. Saman vuoden lokakuun 18. päivänä hän soitti Malmön teatterissa järjestetyssä konsertissa kuningas Oskar II:n läsnäollessa. 18. marraskuuta 1876 Maier esitti oman viulukonserttonsa Felix Mendelssohnin viulukonserton ohella Tukholman kuninkaallisessa oopperassa. Tukholmassa hän tapasi Edvard Griegin, josta tuli yksi hänen läheisimmistä ystävistään. Hän vietti Leipzigissa ajat, jolloin ei ollut konsertoimassa Skandinaviassa.[1]
Maierilta julkaistiin vuonna 1878 h-mollissa sävelletty viulusonaatti, jonka hän oli omistanut isälleen. Saman vuoden toukokuusta heinäkuuhun Maier kiersi Pykin, Kiellanderin ja laulaja Sven Vilhelm Lundvikin kanssa Ruotsin ja Norjan kaupunkeja, joissa he pitivät kaikkiaan 31 konserttia. Kesällä 1879 Maier meni Leipzigissa kihloihin Julius Röntgenin (opettajansa Engelbert Röntgenin pojan) kanssa. Syyskuusta marraskuuhun 1879 Maier oli jälleen kiertueella Pykin ja Kiellanderin kanssa. Tällä kertaa matka tehtiin Helsingin ja Viipurin kautta Pietariin, josta palattiin Helsingin, Turun, Maarianhaminan ja Uppsalan kautta Malmöhön.[1]
Aika avioliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevään 1880 Maier vietti Röntgenin kanssa Amsterdamissa, ja heinäkuussa 1880 pariskunta vietti häänsä Landskronassa. Pariskunta asettui Amsterdamiin. Avioliitosta syntyi kaksi lasta: Julius (s. 1881) ja Engelbert (s. 1886). Naimisissa ollessaan Maier-Röntgen keskittyi perhe-elämään ja konsertoi julkisesti vain harvoin. Vuonna 1885 hän kuitenkin esiintyi miehensä järjestämässä konsertissa viulisti Joseph Cramerin kanssa. Maier-Röntgenin ja Röntgenin kotia Amsterdamissa käytettiin myös muusikoiden kokoontumisiin. Vieraina olivat muiden muassa Anton Rubinstein, Joseph Joachim, Clara Schumann, Edvard Grieg, tämän puoliso Nina Grieg ja Johannes Brahms. Parin lähimpiin ystäviin kuuluivat Heinrich ja Elisabeth von Herzogenberg sekä viimeisinä vuosina Viggo de Neergaard, ja tämän puoliso, J. P. E. Hartmannin lapsenlapsi Bodil de Neergaard.[1]
Maier-Röntgenin terveys heikkeni toisen pojan syntymän jälkeen. Vuonna 1887 hän sairastui keuhkopussintulehdukseen, jonka vaikutuksista toipuminen oli vaikeaa. Syksyllä 1888 Maier-Röntgen lähti Nizzaan keuhkojensa hoitamista varten. Siellä hän myös tapasi ystävänsä Heinrich ja Elisabeth von Herzogenbergin. Talvella Maier-Röntgen soitti Elisabeth von Herzogenbergin kanssa Brahmsin viulusonaatteja, ja vuonna 1889 hän soitti ne uudemman kerran Clara Schumannin kanssa. Syksyn 1889 Maier-Röntgen vietti lääketieteellisessä tarkkailussa Davosissa ja seuraavan talven Nizzassa.[1]
Maier-Röntgen palasi Amsterdamiin vuonna 1890 ja jatkoi siellä poikiensa musiikkikasvatusta. Vuonna 1891 hän sävelsi viimeisen suurimuotoisen teoksensa, pianokvarteton e-mollissa. Vuonna 1892 hän esitti miehensä kanssa tämän Aus Jotunheim -sarjan. Viimeisinä kesinään Maier-Röntgen vietti aikaansa Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Hän sai majoittua kesällä 1889 tapaamansa tanskalaisen Neergaardien pariskunnan Fuglsang-linnassa Tanskassa, jossa hän osallistui kesäkonsertteihin. Hieman ennen Maier-Röntgenin kuolemaa hänen miehensä kirjoitti Griegille, että Maier-Röntgen ei tuntenut oloaan sairaaksi ja näytti voivan hyvin. Hän myös opetti poikiaan vielä vain tunteja ennen kuolemaansa. Vuoden 1891 pianokvartetto esitettiin vasta Maier-Röntgenin kuoleman jälkeen konsertissa Amsterdamissa.[1]
Sävellystuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maier-Röntgenin tunnetuimmat sävellykset ovat vuoden 1878 viulusonaatti, Sechs Stücke (Kuusi kappaletta) viululle ja pianolle (1879) sekä vuoden 1891 pianokvartetto. Sechs Stücke -teoksessa on pohjoismaisen kansanmusiikin vaikutteita. 1880-luvun musiikissaan Maier-Röntgen omaksui vahvoja vaikutteita Brahmsilta ja Griegiltä. Jouluaattona 1891 valmistunut pianokvartetto on neliosainen ja osoittaa Brahmsin sekä aikansa kamarimusiikin hyvää tuntemusta. Monet Maier-Röntgenin teoksista ovat kuitenkin kadonneet. Häneltä säilynyt musiikki koki uutta suosiota 1990-luvulla.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
