Alttarikynttilät
Alttarikynttilät ovat kirkon alttarille tai alttarin lähelle kuoriin sijoitettuja kynttilöitä. Ne ovat aikaisemmin olleet tarpeellisia valaistuksen takia. Nykyisin niiden tehtävä on ennen kaikkea symbolinen.
Jumalanpalveluksissa kynttilät otettiin käyttöön 300-luvulla ja 1600-luvulla niitä alettiin käyttää kirkon alttarilla.[1] Tekstien lukeminen ja sakramenttien toimittaminen kirkoissa edellytti aikaisemmin kynttilöiden käyttöä. Etenkin kirkon kuori, alttari ja sivualttarit valaistiin kynttilöillä. Sittemmin kynttilät on alettu ymmrätää myös symboleina. Ne kertovat Kristus-valosta ja ovat toisaalta rukouksen symboleja.[2]
Katolisissa kirkoissa kynttilät sijoitetaan nykyään usein alttaripöydän viereen korkeisiin kynttiläjalkoihin. Kun Vatikaanin II kirkolliskokous uudisti messun viettoa ja alttari siirrettiin kuorin itäseinästä pöytäalttariksi, on yleistynyt tapa, että alttarilla ei ole kynttilöitä tai muita esineitä estämässä näkyväisyyttä.[3] Alttarille tai sen läheisyyteen sytytetään jokaista alttarin ääressä tapahtuvaa toimitusta. varten vähintään kaksi kynttilää, mutta niitä voi olla päivän teeman mukaan neljä tai kuusi. Kun hiippakunnan piispa viettää messua, voidaan sytyttää seitsemän kynttilää.[4]
Kynttilät sijoitetaan alttarille niin, että ne eivät estä seurakuntalaisia näkemästä alttarille. Perinteen mukaan kynttilöiden tulisi olla lyhyempiä kuin alttarilla oleva krusifiksi. Alttarilla kynttilät ovat yksittäisissä kynttilänjaloissa. Monihaaraiset kynttiläjalat alttarilla häiritsevät kynttilöiden symboliikkaa. Kynttilät on mahdollista sijoittaa aina siten, että alttarilla on vain kaksi kynttilää ja muut kynttilät ovat alttarin tuntumassa lattialla seisovissa kynttilänjaloissa.[1] [5]
Alttarilla käytettävien kynttilöiden määrä vaihtelee yleensä kirkkovuoden pyhäpäivien mukaan. Siten kynttilät symboloivat kunkin pyhäpäivän asemaa kirkkovuodessa.
- Kaksi kynttilää – päivinä, jolloin ei ole erityistä, omaa viettoaihetta. Niiden voidaan tulkita tarkoittavan lakia ja evankeliumia tai Kristuksen kahta luontoa, ihmisyys ja jumallisuus
- Neljä kynttilää – Uuden testamentin evankelistojen lukumäärä, pienempinä juhlapäivinä
- Kuusi kynttilää - kolmen kerrannaisuus suurina Kristus-juhlina
- Pitkäperjantaina ja hiljaisena lauantaina alttarilla ei ole yhtään kynttilää.[6]
Myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on tapana sytyttää virantoimituksessa olevan piispan läsnäolon merkiksi voidaan sytyttää erillinen kynttilä, joka on siten päivästä ja juhlasta riippuen kolmas, viides tai seitsemäs kynttilä.[2]
Alttarikynttilöiden lisäksi kirkossa poltetaan pääsiäiskynttilää, adventtikynttilöitä ja rukouskynttilöitä.[1]
Viimeisten vuosikymmenien aikana on yleistyt tapa käyttää adventtikynttilöitä kirkon kuorissa adventtiaikana, johon sytytetään jokaisen adventtisunnuntaina uusi kynttilä. Etenkin Saksassa adventtikynttilät ovat usein isossa havuista tehdyssä adventtiseppeleessä.[5]
.jpg)
Ortodoksisessa kirkossa kirkon alttarissa on alttaripöydällä eli pyhällä pöydällä kynttilöitä. Alttaripöydällä, sen takaosassa katsottuna kirkkosalista päin, on monihaarainen, tavallisimmin seitsenhaarainen kynttelikkö. [7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kynttilä evl.fi. Arkistoitu 11.5.2021. Viitattu 24.3.2021.
- ↑ a b Veijo Koivula: Kirkonmenot, s. 103. Väylä, 2009. ISBN 978-952-5823-18-9.
- ↑ G. Thomas Rayan: The Sacristy Manual, s. 50,51. Liturgy Training Publications, Archidicese of Chicago, 1993. ISBN 0-929650-92-1. (englanniksi)
- ↑ General Instruction Of The Roman Missal Institutio Generalis Missalis Romani vatican.va. Viitattu 24.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Antti Heinola, toim.: Suntion käsikirja, s. 66. Kirjapaja, 2001. ISBN 951-625-776-3.
- ↑ Alttarikynttilät peda.net. Viitattu 24.3.2021.
- ↑ Alttaripöytä ortodoksi.net. Viitattu 24.3.2021.