Alttariliinat
.jpg)
Alttariliinat ovat erityisesti läntisten kirkkojen kirkkorakennusten alttaria peittäviä valkoisia kangasliinoja.
Kirkon alttari on perinteisesti keskiajalta lähtien peitetty kolmella valkealla liinalla. Alimmainen liina on suojaliina, usein valmistettu pellavasta tai muusta suojaavasta materiaalista. Se suojaa muita liinoja kivisestä alttaripöydästä mahdollisesti irtoavalta kosteudelta. Keskimmäinen liina peittää alttaripöydän ja liina ulottuu alttarin päätyjen yli jopa kuorin lattiaan saakka. Kolmas liina on suojaliina, alttaripöydän kokoinen ja se voidaan helposti vaihtaa ja pitää puhtaana.[1]
Koska alttaria on perinteisesti pidetty Kristuksen haudan vertauskuvana, ovat alttarin liinat nähty Kristuksen käärinliinoina ja ne on valmistettu usein pellavasta tai puuvillasta. Niiden voidaan tulkita myös kuvaavan Jeesus-lapsen kapaloliinoja Betlehemin seimessä.[1][2] Tosin uusissa kirkoissa alttaripöytä jätetään usein paljaaksi ilman mitään liinoja. Näin menetellään usein arkkitehtoonisista tai esteettisistä syistä.[3]
Alttarin liinoja suojaamaan saatettiin levittää erityinen suojaliina, vesperliina, kun alttari ei ollut käytössä.[4] Tämä tapa on kuitenkin jäänyt pois käytöstä 1800-luvun lopulla.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Sven-Erik Brodd & Gunnar Weman: Liturgi i Svenska kyrkan I ord och bild från då och nu, s. 50. Artos & Norma bokförlag, 2020. ISBN 978-91-7777-191-2. (ruotsiksi)
- ↑ Päikki Priha: Pyhä kaunistus Kirkkotekstiilit Suomen käsityön ystävien toiminnassa 1904-1950, s. 14. Julkaisusarja A 11. Taideteollinen korkeakoulu, 1991. ISBN 951-9384-46-4.
- ↑ Carl-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum Handbok för kyrkvärdar, s. 47. Verbum, 1990. ISBN 91-526-1646-0. (ruotsiksi)
- ↑ Seppo A. Teinonen: Teologian sanakirja, s. 285. Kirjaneliö, 1975. ISBN 951-600-333-8.
- ↑ Gunnel Berggrén: Prästens kläder och kyrkans textilier, s. 49. Verbum Förlag, 2002. ISBN 91-526-2811-6. (ruotsiksi)