Alkaptonuria
Alkaptonuria on erittäin harvinainen perinnöllinen aminohappoaineenvaihdunnan häiriö, jossa homogentisaattia kertyy elimistöön. Nämä kertymät hapettuvat bentsokinonietikkahapoksi, joka aiheuttaa okronoosiin liittyviä kudosten värimuutoksia ja nivelvaurioita.[1]
Alkaptonuria on autosomissa peittyvästi periytyvä sairaus.[2] Syynä ovat HGD-geenin mutaatiot.[3] Joissain tapauksissa on kuvattu vallitseva autosomaalinen periytymistapa, mutta näissä tapauksissa taustalla on todennäköisesti ollut eri geenin mutaatio.[4]
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkaptonuriassa virtsa värjäytyy siniseksi, tumman harmaaksi tai mustaksi.[1] Muita oireita ei tavallisesti esiinny lapsuudessa, ja sairaus saattaa jäädä lapsella toteamatta. Nivelsairauden oireita kehittyy usein noin 30 ikävuoden paikkeilla.[3] Tällöin ilmenee alaselän kipua, jäykkyyttä ja liikeradan rajoittumista. Selkäoireet etenevät rinta- ja niskarankaan. Lopulta kehittyy kyfoskolioosia ja toimintakyky rajoittuu huomattavasti. Useimmilla potilailla on krooninen nivelkipu ja rajoittunut liikkuvuus.[1] Rusto voi tulla lopulta hauraaksi ja murtua. Homogentisaattia voi kertyä lähes mihin tahansa kehon osaan. Alkaptonurian aiheuttamat terveysongelmat ovatkin laaja-alaisia. Monille kehittyy ruskeita tai mustia pisteitä silmänvalkuaisiin.[3] Tummaa pigmenttiä kehittyy usein myös korvalehtiin ja sormiin.[1] Hiessä saattaa esiintyä värimuutoksia, jotka voivat liata vaatteita ja aiheuttaa ihon värjäytymistä musta- tai sinilaikkuiseksi. Usein ihon värjäytyminen on selkeintä poskissa, otsalla, kainaloissa ja sukupuolielinten alueella. Kynnet voivat muuttua sinertäviksi tai rusehtaviksi. Vaikku saattaa muuttua punertavan ruskeaksi tai mustaksi.[3] Alkaptonurian yhteydessä esiintyvä okronoosi voi aiheuttaa jänteiden, useimmin akillesjänteen repeytymistä ja repeämien heikkoa parantumista. Luunmurtumariski on alkaptonuriassa jonkin verran koholla.[1]
Keuhkoja lähellä sijaitsevien luu- ja lihasmuutosten takia alkaptonuriaa sairastavalle voi kehittyä hengenahdistusta ja hengitysvaikeuksia. Sydänläppiä ympäröivät homogentisaattikertymät ja verisuonimuutokset puolestaan voivat aiheuttaa sydänsairauden. Sydänläppien korvaaminen voi tulla tarpeeseen.[3] Varsinkin aorttaläpän vian riski kuuluu alkaptonuriaan, minkä lisäksi sepelvaltimot tai aortta voivat kalkkeutua. Yleensä mahdolliset sydänongelmat kehittyvät 50–60-vuotiaana tai myöhemmin.[1] Osalla potilaista homogentisaattikertymät aiheuttavat mustien kivien muodostumista munuaisiin, virtsarakkoon, eturauhaseen tai sylkirauhasiin.[3][1]
Diagnostiikka, hoito, ennuste ja esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkaptonuria voidaan todeta virtsanäytteen orgaanisten happojen tutkimisen pohjalta. Näin havaitaan suuresti kohonnut homogentisaattitaso. Sairastuneilla homogentisaattia erittyy virtsaan noin viisi grammaa päivässä.[1]
Alkaptonuriaa sairastavaa hoidetaan oireenmukaisilla tukitoimenpiteillä. Nitisinonilääkitystä saatetaan käyttää.[1] Se voi hidastaa oirekuvan etenemistä. Tarpeen mukaan voidaan hyödyntää muun muassa fysioterapiaa, leikkauksia ja kipulääkkeitä.[3] Proteiinin saannin rajoittamisesta on hyötyä taudin hoidossa.[2] Alkaptonuria vaikuttaa huomattavasti elämänlaatuun.[4] Krooninen kipu voi olla yhtämittainen, ja liikkumisen apuvälineitä tarvitaan usein. Kuitenkaan alkaptonurian ei ole todettu juuri vaikuttavan elinajanodotteeseen. Sydänongelmat silti heikentävät ennustetta. Useimmissa etnisissä ryhmissä alkaptonurian esiintyvyyden on arvioitu vaihtelevan välillä 1/250 000–1/1 000 000.[2] Yhdysvalloissa arvioitu esiintyvyys on 1/1 000 000. Jonkin verran tavallista korkeampi esiintyvyys on havaittu afrikkalaistaustaisessa väestössä.[4] Selvästi tavallista suurempia esiintyvyyslukuja on kuvattu Slovakiassa ja Dominikaanisessa tasavallassa.[2][4] Vaikka alkaptonuriaa esiintyy yhtäläisesti miehillä ja naisilla, on oirekuva keskimäärin hankalampi miehillä.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Archibald Garrod totesi vuonna 1898 alkaptonurian johtuvan homogentisaatin ylimäärästä. Vuonna 1902 hän osoitti sairauden periytyvän Mendelin lakien mukaisella tavalla. Tapaus oli genetiikan alalla merkittävä, koska tällöin ensimmäisen kerran osoitettiin vaihtelevan kemiallisen ominaisuuden mendeliläinen periytyminen. Alkaptonurian taustalla oleva mutaatio paikannettiin kuitenkin vasta vuonna 1996.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Alkaptonuria Terveyskylä, viitattu 20.8.2023
- ↑ a b c d Alkaptonuria Terveyskirjasto 20.4.2021, viitattu 20.8.2023
- ↑ a b c d e f g Alkaptonuria National Health Service, viitattu 20.8.2023
- ↑ a b c d e Alaa F. Sharabi, Raghavendra B. Goudar, Alkaptonuria National Library of Medicine, viitattu 20.8.2023
- ↑ Sinisen miehen salaisuus: alkaptonuria Duodecim 1997, viitattu 20.8.2023