Alice Marble
Alice Marble (28. syyskuuta 1913 Beckwourth, Kalifornia – 13. joulukuuta 1990 Palm Springs) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, joka voitti 18 Grand Slam -mestaruutta vuosina 1936–1940. Viisi niistä tuli kaksinpelistä, kuusi naisten nelinpelistä ja seitsemän sekanelinpelistä.[1]
Marble muutti 5-vuotiaana perheensä mukana San Franciscoon. Hän oli rasavilli lapsi, joka kunnostautui baseballissa ja monissa muissa urheilulajeissa. Hänen veljensä suostutteli hänet kokeilemaan tennistä, ja Alice ryhtyikin pian harjoittelemaan lajia Golden Gate Parkissa. 15-vuotiaana sattui kuitenkin takaisku, sillä hän joutui tuntemattoman raiskaamaksi. Marble pääsi silti trauman yli ja voitti useita Kalifornian junioriturnauksia. Hän kärsi jälleen vastoinkäymisestä 1934, jolloin hän lyyhistyi Pariisissa käydyssä ottelussa, ja lääkärit totesivat hänellä keuhkopussitulehduksen sekä (virheellisesti) tuberkuloosin.[1] Pitkällisen lepokauden jälkeen Marble palasi kilpakentille.
Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa Marble voitti kaksinpelitittelin 1936, 1938, 1939 ja 1940. Hän voitti naisten nelinpelin Sarah Palfrey Cooken kanssa 1937, 1938, 1939 ja 1940. Lisäksi Marble vei sekanelinpelimestaruuden 1936 (parina Gene Makon), 1938 (Don Budge), 1939 (Harry Hopman) ja 1940 (Bobby Riggs).
Wimbledonissa Marble voitti kaksinpelimestaruuden 1939 ja nelinpelin Cooken kanssa 1938 ja 1939. Sekanelinpelin hän voitti 1937 (parina Budge), 1938 (Budge) ja 1939 (Riggs). Wightman Cupin kilpailuvuosinaan 1933 ja 1937–1940 hän hävisi ainoastaan yhden kaksinpelin ja yhden nelinpeliottelun.
Associated Press valitsi Marblen vuoden naisurheilijaksi 1939 ja 1940.[2] Päätettyään loisteliaan amatööriuransa 1940 hän ryhtyi ammattilaiseksi ja ansaitsi suuria rahasummia näytösturnauksissa pelaamalla.
Toisen maailmansodan aikana Marblen lentäjänä toiminut aviomies Joe Crowley kuoli taistelussa Saksan yllä. Vain joitakin päiviä aiemmin heidän yhteinen lapsensa oli kuollut keskenmenossa, joka oli auto-onnettomuuden seurausta. Marble yritti itsemurhaa. Hän kuitenkin toipui ja suostui 1945 ryhtymään Yhdysvaltain tiedustelun vakoojaksi.[1] Hänen tehtäviinsä kuului yhteyden elvyttäminen sveitsiläiseen pankkiiriin, joka oli ollut aiemmin hänen rakastajansa, ja natsien taloustietojen hankkiminen. Operaatio päättyi, kun natsiagentti ampui häntä selkään. Hänet vedettiin pois tehtävästä toipumaan vammoistaan. Marblen vaikenemisen takia operaatiosta tiedettiin hyvin vähän. Tarina kerrottiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, kun toinen omaelämäkerta Courting Danger (ISBN 0-312-92813-0) ilmestyi.
Marble vaikutti suuresti rotuerottelun poistamiseen Yhdysvaltojen tenniksestä kirjoittamalla Althea Gibsonia tukevan pääkirjoituksen American Lawn Tennis -lehteen 1. heinäkuuta 1950.[3] Hän kirjoitti muun muassa, että jos Gibsonille ei annettaisi mahdollisuutta kilpailla, ”se olisi hävittämätön leima sitä peliä vastaan, jolle olen omistanut suurimman osan elämästäni, ja olisin syvästi häpeissäni”. 23-vuotias Gibson sai osallistua Yhdysvaltain mestaruuskilpailuihin 1950, ja hänestä tuli ensimmäinen Grand Slam -tapahtumassa kilpaillut afroamerikkalainen pelaaja.
Marble valittiin International Tennis Hall of Famen jäseneksi 1964. Hän kuoli pernisiöösin anemian heikentämänä Kalifornian Palm Springsissä sijaitsevassa sairaalassa 13. joulukuuta 1990.
Grand Slam -finaalit kaksinpelissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voitot (5)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Turnaus | Vastustaja loppuottelussa | Loppuottelun tulos [4][5] |
| 1936 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut |  Helen Hull Jacobs |
4–6, 6–3, 6–2 |
| 1938 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut (2) |  Nancye Wynne Bolton |
6–0, 6–3 |
| 1939 | Wimbledon | .svg){kind=small} Kay Stammers |
6–2, 6–0 |
| 1939 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut (3) | Helen Hull Jacobs |
6–0, 8–10, 6–4 |
| 1940 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut (4) | Helen Hull Jacobs |
6–2, 6–3 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Alice Marble 2006. International Tennis Hall of Fame. Viitattu 10.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Biography for Alice Marble IMDb. Viitattu 10.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Larry Schwartz: Althea Gibson broke barriers ESPN.com. Viitattu 10.7.2007. (englanniksi)
- ↑ History & Records: Champions (Women’s Singles) The US Open 2006 – Official Site. Arkistoitu 13.7.2007. Viitattu 5.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Ladies’ Singles Finals The Championships, Wimbledon 2007 – Official Site. Viitattu 9.7.2007. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
