Alfred Garson
Alfred Henrik Garson (22. lokakuuta 1924 Berthier-en-Haut – 23. toukokuuta 2022[1]) oli kanadalainen säveltäjä, viulisti ja musiikkipedagogi. Hän kiersi lapsena soittamassa Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Kaksi stipendiä (Rhodes 1945, Beit 1947) mahdollistivat Kapkaupungin yliopistossa suoritetut opinnot. Garson opiskeli orkesterinjohtoa Albert Coatesin, viulunsoittoa Editha Brahamin ja kamarimusiikkia Lili Krausin johdolla. Lisäksi Garson valitsi kursseja antropologiassa ja Afrikan kielissä. Hän voitti vuosina 1948 ja 1950 Etelä-Afrikan lähetysyhtiön sävellyskilpailun orkesterisarjallaan sekä teoksella Song and Dance for Orchestra. Garson voitti myös Myer Levinssohn -palkinnon baletillaan The Witch vuonna 1949. Hän toimi vuosina 1949–1955 orkesteroijana ja sovittajana Kapkaupungin kunnallisen orkesterin palveluksessa.[1]
Garson asettui Lontooseen vuonna 1956 ja opiskeli siellä sävellystä Mátyás Seiberin sekä musiikkitiedettä Jack Westrupin johdolla. Gabriel d'honot -stipendin (1958) turvin hän tutki myös keskiaikaista musiikkia ja kirjallisuutta Montserratin luostarissa Espanjassa.[1]
Garson palasi Montrealiin 1963. Hän oli yksi ensimmäisistä kanadalaisista Suzuki-metodin edistäjistä, ja hänet nimitettiin Suzuki-ohjelman johtoon McGill-yliopistossa 1970. Hän on kirjoittanut aiheesta ja luennoinut siitä lukuisissa yliopistoissa. Garson sai filosofian tohtorin arvon vuonna 1970. Hänen väitöskirjansa oli From Creation to Appreciation : An Approach to the Appreciation of Contemporary Music by Young Children Through a Creative Method.[1]
Garsonin tuotantoon kuuluu monia baletteja, joissa hän on tehnyt yhteistyötä muiden muassa John Crankon kanssa. Hän sävelsi myös messun neljälle solistille, sekakuorolle ja orkesterille (1950), kamarimusiikkia, lauluja, elokuva- ja näyttämömusiikkia sekä kuoro- ja soitinteoksia lapsille.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
