Alexander Sidensnöre
Alexander Sidensnöre (6. syyskuuta 1842 – ?) oli suomalaissyntyinen Venäjän keisarillisen laivaston amiraali.[1]
Alexander Sidensnören vanhemmat olivat vara-amiraali Carl Sidensnöre ja Elisabeth Karlovna Reitzenstein. Hän tuli oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun Krimin sodan alussa 1854 ja osallistui kadettina sotaan sen lopulla vuonna 1856 linjalaiva Imperatritsa Alexandralla. Vuonna 1859 Sidensnöre komennettiin junkkarina klipperi Razbojnikin purjehdukselle Kronstadtista Amurille ja takaisin. Koulun 1863 päätyttyä hänet ylennettiin midshipsmaniksi ja määrättiin 1864 palvelukseen 2. meriekipaasiin. Vuonna 1865 hän palasi takaisin Kaukoitään höyrylaiva Kalevalalla. Luutnantiksi hänet ylennettiin 1866.[1]
Vuosina 1868–1869 Sidensnöre toimi vahtiupseerina korvetti Askoldilla Välimerellä. Vuonna 1871 hänet siirrettiin ensin vahtiupseeriksi kuunari Samojedille ja komennettiin sitten Siperian laivaston Amurin ekipaasiin. Siellä hänet määrättiin 1874 vanhimmaksi perämiesupseeriksi klipperi Abrekille, mutta kesäkuussa hän sai siirron Itämeren laivastoon. Kapteeniluutnantiksi Sidensnöre yleni 1876, Turkin sodan aikana lokakuusta 1877 hän palveli vanhimpana upseerina fregatti Gerzog Edinburgskilla. Sodan päätyttyä hänet määrättiin kesällä 1878 höyrylaiva Peterburgin päälliköksi, jolloin hän siirtyi kauppalaivaston palvelukseen.[1]
Sidensnöre palasi laivaston aktiivipalvelukseen joulukuussa 1882. Huhtikuussa 1884 hänet komennettiin tykkivene Došdjsin päälliköksi. Maaliskuussa seuraavana vuonna Sidensnöre ylennettiin 2. luokan kapteeniksi ja siirrettiin tammikuussa 1886 päälliköksi tykkivene Rusalkalle tammikuuhun 1889, jolloin hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi. Vuonna 1890 Sidensnöre määrättiin panssaripatteri Kremlin päälliköksi, tammikuussa 1892 hänet siirrettiin 13. meriekipaasin komentajaksi ja samalla fregatti Admiral Greighin päälliköksi. Tammikuusta 1893 Sidensnöre komensi myös eskaaderipanssarilaiva Sisoi Velikia.[1]
Sidensnöre ylennettiin kontra-amiraaliksi joulukuussa 1894. Tammikuussa 1897 hänet nimitettiin Itämeren laivaston nuoremmaksi lippumieheksi, mutta jo heinäkuussa hän sai siirron nuoremmaksi lippumieheksi harjoituseskaaderiin Mustanmeren laivastoon. Sidensnöre nimitettiin helmikuussa 1899 koko Mustanmeren laivaston nuoremmaksi lippumieheksi, huhtikuussa 1901 hän tuli nuoremmaksi lippumieheksi Itämeren laivaston 1. meridivisioonaan. Joulukuussa samana vuonna hänet ylennettiin vara-amiraaliksi ja määrättiin vanhemmaksi lippumieheksi 2. meridivisioonaan. Vuonna 1904 hänet määrättiin koko Itämeren laivaston vanhemmaksi lippumieheksi ja vuonna 1906 Itämeren laivaston, satamien ja koko Itämeren meripuolustuksen ylipäälliköksi. Sidensnöre sai eron sotapalveluksesta amiraalina joulukuussa 1907.[1]