Klipperi

Klipperi on puinen kapearunkoinen purjelaiva. Klipperissä on useimmiten kolme mastoa, jossa kaikissa on täysitakila eli raaka- ja haruspurjeet. Lisäksi taaimmissa mastossa on kahvelipurje. Klipperit olivat pieniä ja aikansa nopeimpia rahtialuksia, kooltaan noin 600–1 000 bruttotonnia. Alus kykeni taittamaan matkan Isosta-Britanniasta Australiaan noin 80 päivässä.^[1]

Klipperit olivat erittäin suuren purjepinta-alansa (n. 2 800 m²) vuoksi nopeita aluksia, joiden käyttöä rajoitti rahtikapasiteetin suhteen suurilukuinen miehistö ja alusten kevyehkö ja siro rakenne, joka teki niistä arkoja myrskytuulille.^[1]

Klipperi-nimitys tulee sanasta klip/clip joka tarkoittaa 'leikata', siis vettä.

Historia

Klipperit rakennettiin nopeiksi lähinnä kuljettamaan tuoretuotteita Aasiasta Eurooppaan 1700–1800-luvuilla. Tärkein kuljetettava tuote oli tee, jonka uuden sadon ensimmäisistä laivalasteista sai Englannissa huomattavan korkean hinnan, mikä kannusti tekemään laivoista nopeita ja kapteeneita toimimaan hurjapäisesti.^[1]

Atlantin yli purjehtineet klipperit olivat 1800-luvun puolivälissä kallisti sisustettuja ja vain varakkaimmille matkustajille suunniteltuja purjealuksia. Ne tekivät junien ja ensimmäisten höyrylaivojen rinnalla mahdolliseksi turismin laajenemisen.^[2]

Eräs kuuluisa klipperi oli Cutty Sark, joka rakennutettiin nimenomaan kilpailemaan nopeudessa. Se kuljetti teetä Kiinasta Lontooseen vuosina 1870–1877, siirtyi Suezin kanavan valmistuttua tuomaan villaa Australiasta, ja museoitiin vuonna 1957 Thamesjoelle Lontoon Greenwichiin. Cutty Sark on ainoa purkamaton teeklipperi, mutta toukokuussa 2007 se tuhoutui tulipalossa suureksi osaksi.

Lähteet

1 2 3 suom. Ketola, Veli-Pekka: Koko maailman kulkuneuvot, s. 54. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002.
↑ Virtanen, Keijo: Teollisuuden ja kulttuurin vallankumous, s. 807. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Klipperi Wikimedia Commonsissa

Tämä laivoihin tai muuhun vesiliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[:0-1] 1 2 3 suom. Ketola, Veli-Pekka: Koko maailman kulkuneuvot, s. 54. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002.

[2] Virtanen, Keijo: Teollisuuden ja kulttuurin vallankumous, s. 807. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4

[1]

[2]