Carl Sidensnöre
Carl Sidensnöre (15. toukokuuta 1809 – 30. maaliskuuta tai 18. toukokuuta 1889 Pietari) oli suomalaissyntyinen Venäjän keisarillisen laivaston vara-amiraali.[1]
Carl Sidensnören isä oli sotilaslääkäri, hovineuvos Carl Sidensnöre ja puoliso Elisabeth Karlovna Reitzenstein. Myös heidän pojastaan Alexander Sidensnörestä tuli amiraali. Carl Sidensnöre tuli oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 1824 ja ylennettiin gardemariniksi 1825. Vuonna 1827 hän osallistui linjalaiva Svjatoi Andrein oppilaspurjehdukseen Kronstadtista Portsmouthiin ja takaisin. Merikadettikoulun päätetyttyä Sidensnöre ylennettiin midshipsmaniksi toukokuussa 1828 ja hänet määrättiin palvelukseen ensin linjalaiva Fère Champenoise'lle ja sitten korvetti Lvitsalle, jolla hän myös purjehti 1831 Kronstadtista Plymouthiin ja takaisin. Seuraavana vuonna hän toimi suomalaisen tullialuksen päällikkönä, vuosina 133– 1834 hän palveli kuunari Snegillä merenmittauksissa Suomenlahden saaristossa.[1]
Sidensnöre ylennettiin luutnantiksi toukokuussa 1834. Hän toimi 1835–1842 edelleen alusten päällikkönä merenmittauksissa Suomenlahdella. Huhtikuussa 1842 hänet siirrettiin 1. Suomen meriekipaasin 2. komppaniaan ja hän toimi loppuvuonna kouluttajana myös 6. komppaniassa, minkä jälkeen hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi. Sidensnöre toimi joulukuusta 1842 tammikuuhun 1849 sekä 6. että 3. komppanian päällikkönä, tammikuun lopussa 1849 hänet siirrettiin palvelukseen 14. meriekipaasiin. Siellä hän komensi 1849–1851 höyryfregatti Herkulesta. Joulukuussa 1849 Sidensnöre ylennettiin 2. luokan kapteeniksi. Heinäkuussa 1853 Sidensnöre nimitettiin jäseneksi Venäjän laivaston laivanrakennuskomiteaan.[1]
Krimin sotaan Sidensnöre osallistui maaliskuusta 1854 komennettuna Suomeen sijoitetun sotaväen esikunnan Suomen joukkojen jaoston erikoiskäyttöön. Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi joulukuussa 1854 ja määrättiin helmikuussa 1855 1. Suomen meriekipaasin komentajaksi, mutta siirrettiin toukokuussa takaisin erityistehtäviinsä. Sodan jälkeen helmikuussa 1856 hänet määrättiin Venäjän laivaston koulutus- ja työekipaasin komentajaksi, mutta siirrettin jo huhtikuussa laivaston insinööri- ja tykistöoppilaitoksen johtajaksi Pietariin.[1]
Lokakuussa 1860 Sidensnöre valittiin jäseneksi Pietarin merisota-akatemiaan pyrkivien meriupseerien valintakomiteaan. Hänet ylennettiin Venäjän laivaston maavoimissa palvelevien joukkojen kenraalimajuriksi tammikuussa 1864 ja hänelle myönnettiin tammikuussa 1869 laivaston perämieskunnan kenraaliluutnantin arvo. Hänestä tuli samalla laivaston teknillisen komitean jäsen. Helmikuussa 1877 Sidensnöre valittiin myös merisota-akatemian komitean jäseneksi, missä tehtävässä hän palveli kuolemaansa saakka. Vara-amiraaliksi hänet ylennettiin elokuussa 1879.[1]