Aleksei Surkov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aleksei Aleksandrovitš Surkov (ven. Алексе́й Алекса́ндрович Сурко́в, 13. lokakuuta 1899 nykyisen Jaroslavin alueen Rybinskin piirin Serednevon kylä – 14. kesäkuuta 1983 Moskova[1]) oli venäläinen neuvostorunoilija ja kirjallisuusvaikuttaja.

Aleksei Surkov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän osallistui Venäjän sisällissotaan[1] ja liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1925[2]. Surkov oli yksi Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistyksen johtajista. Hän valmistui Punaprofessorien instituutista vuonna 1934 ja työskenteli Gorkille nimetyn kirjallisuusinstituutin opettajana vuosina 1934–1939.[1]

Surkov osallistui sotakirjeenvaihtajana Puolan itäosien miehitykseen, talvisotaan ja toiseen maailmansotaan[1]. Hän oli Literaturnaja gazetan vastaava toimittaja vuosina 1944–1946,[2] Ogonjokin vastaava toimittaja vuosina 1945–1953 ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäinen sihteeri vuosina 1953–1959. Surkov toimi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana vuodesta 1954 ja kirjallisuustietosanakirja Kratkaja literaturnaja entsiklopedijan päätoimittajana vuosina 1962–1975.[1]

Surkov julkaisi ensimmäiset runonsa vuonna 1918 ja ensimmäisen kokoelmansa vuonna 1930. Hänen tuotantonsa edustaa tyypillistä sosialistista realismia.[1] Taiteellista arvoa on lähinnä hänen sota-ajan runoillaan,[2] joista monet on sävelletty lauluiksi. Surkov sai Stalin-palkinnon vuosina 1946 ja 1951. Kirjailijaliiton johtajana hän osallistui muun muassa Boris Pasternakin vainoon. Surkoville myönnettiin sosialistisen työn sankarin arvonimi vuonna 1969. Hänet on palkittu neljällä Leninin kunniamerkillä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Surkov Aleksei Aleksandrovitš Bolšaja rossijskaja entsiklopedija. Viitattu 12.7.2021.
  2. a b c Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 746–747. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.