Aleksei Mitro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksei Mitro
Henkilötiedot

Aleksei Mitro (joskus muodossa Aleksi Mitro), vuoteen 1918 Mitrofanoff (1. kesäkuuta 1871 Laihia6. helmikuuta 1952 Jyväskylä) oli suomalainen kauppaneuvos, liikemies ja tehtailija.

Liikemiehet Benjam ja Aleksei Mitro Hampurissa 1922. Aleksei Mitro kuvan keskellä. Kuvassa oleva teksti: Ratsweinkeller Hamburg, Juni 22.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksei Mitron sukujuuret ovat Vienan Karjalassa, Uhtuan pitäjän Enonsuussa. Mitron isoisän isä oli rikkaudestaan kuuluisa Enonsuun Dmitrei, jonka mainitsi mm. Elias Lönnrot. Mitron isä oli entinen laukkukauppias Ivan Mitrofanoff, jolla oli kauppaliikkeitä ympäri Pohjoismaita, ja äiti laihialainen Maria o.s. Hukka. Mitron sisaruksia olivat tohtori-insinööri Benjam Mitro ja sairaanhoitaja Maria von Pfaler.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitro opiskeli Laihian Isonkylän kansakoulussa, Vaasan ruotsalaisessa koulussa ja Pietarin yksityisessä kauppakoulussa. Hän aloitti uransa hoitamalla isänsä sekatavarakauppoja. Aleksei Mitro harjoitti myös laajaa turkiskauppaa. Hänen kauppapalvelijansa olivat pääosin vienankarjalaisia. Vuonna 1903 Mitro muutti Jyväskylään, missä perusti ison kankaiden tukku- ja vähittäisliikkeen. Myöhemmin hän perusti Jyväskylään pukutehtaan ja ompelimon. Mitro omisti kumppaneineen Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus Oy:n, josta tuli sittemmin Oy Tikkakoski Ab. Kauppaneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1942.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksei Mitro oli Laihian nuorisoseuran ja Vienan Karjalaisten liiton yksi perustajajäsenistä. Vuoteen 1936 saakka hän oli liiton seuraajan, Karjalan Sivistysseuran, puheenjohtaja, ja vuodesta 1936 sen kunniajäsen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehes, Pertti. Aleksei Mitro, karjalainen kauppias ja yhdistysmies. KSS, 1986.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paju, Petri. (2023). Benjamin Mitro – kansainvälinen kemisti Tampereelta. Tekniikan Waiheita, 41(2), 7–32. https://doi.org/10.33355/tw.129679