Aleksandr Bolšunov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksandr Bolšunov
Henkilötiedot
Syntynyt31. joulukuuta 1996 (ikä 27)
Kansalaisuus  Venäjä
Uran tiedot
Laji maastohiihto
Maailmancup
Kaudet 2017–
Voitot 26
Palkintokorokkeella 58

Tietolaatikko päivitetty 5. tammikuuta 2022

Mitalit
Miesten maastohiihto
Maa: Olympialippu Venäläiset olympiaurheilijat
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2022 yhdistelmäkilpailu
Kultaa Kultaa Peking 2022 50 km (v)
Kultaa Kultaa Peking 2022 4×10 km viesti
Hopeaa Hopeaa Pyeongchang 2018 50 km (p)
Hopeaa Hopeaa Pyeongchang 2018 4×10 km viesti
Hopeaa Hopeaa Pyeongchang 2018 parisprintti (v)
Hopeaa Hopeaa Peking 2022 15 km (p)
Pronssia Pronssia Pyeongchang 2018 sprintti (p)
Pronssia Pronssia Peking 2022 parisprintti (p)
Maa:  Venäjä
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Oberstdorf 2021 yhdistelmäkilpailu
Hopeaa Hopeaa Seefeld 2019 yhdistelmäkilpailu
Hopeaa Hopeaa Seefeld 2019 50 km (v)
Hopeaa Hopeaa Seefeld 2019 4×10 km viesti
Hopeaa Hopeaa Seefeld 2019 parisprintti (p)
Hopeaa Hopeaa Oberstdorf 2021 50 km (p)
Hopeaa Hopeaa Oberstdorf 2021 4x10 km viesti
Pronssia Pronssia Oberstdorf 2021 parisprintti (v)

Aleksandr Aleksandrovitš Bolšunov (ven. Александр Александрович Большунов; s. 31. joulukuuta 1996) on venäläinen maastohiihtäjä. Hän on olympiavoittaja, maailmanmestari, maailmancupin kokonaiskilpailuvoittaja ja Tour de Skin voittaja.[1] Henkilökohtaisten arvokisamitalien määrässä mitattuna hän on Venäjän historian menestynein hiihtäjä. Syksyllä 2021 Norjan hiihdon päävalmentaja Eirik Myhr Nossum sanoi Bolšunovin olleen kahden viimeisen vuoden ajan maailman paras lajissaan.[2]

Bolšunov on Venäjän kansalliskaartin kapteeni.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2015–2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolšunov saavutti nuorten MM-hopeaa viestissä Râșnovissa helmikuussa 2016.[1]

Kausi 2016–2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle 23-vuotiaiden MM-kilpailuissa Soldier Hollow’ssa tammi-helmikuussa 2017 Bolšunov voitti yhdistelmäkilpailun ja 15 kilometrin vapaan tyylin kilpailun sekä oli perinteisen tyylin sprintissä toinen Fredrik Risethin jälkeen.[1]

Helmikuussa 2017 Lahden MM-kilpailuissa Bolšunov oli yhdistelmäkilpailussa 15:s ja vapaan tyylin sprintissä 26:s. Maailmancupissa Bolšunov hiihti ensimmäisen kilpailunsa vasta ensimmäisten MM-kilpailujensa jälkeen 8. maaliskuuta 2017, jolloin hän oli yhdeksäs perinteisen tyylin sprintissä Drammenissa.[1]

Kausi 2017–2018

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolšunov sijoittui maailmancupkaudella 2017–2018 kolmanneksi Rukan Nordic Opening -tapahtuman kokonaiskilpailussa[1] ja Lillehammerin perinteisen hiihtotavan sprintissä[4]. Davosissa hän oli vapaalla hiihtotavalla kolmas sekä sprintissä että 15 kilometrillä. Tour de Skin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kuudenneksi.[1]

Bolšunov saavutti Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hopeaa 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa 18.7 sekuntia Iivo Niskaselle hävinneenä[5]. Hän sai hopeaa myös vapaan hiihtotavan parisprintissä ja 4 × 10 kilometrin viestissä, jossa hiihti toisen osuuden. Hän saavutti lisäksi pronssia perinteisen hiihtotavan sprintissä.[1]

Olympialaisten jälkeen Bolšunov sijoittui Lahdessa toiseksi 15 kilometrin perinteisen kilpailussa ja kolmanneksi Drammenin perinteisen sprintissä. Hän voitti Falunin maailmancupin finaalitapahtuman kokonaiskilpailun ja 15 kilometrin perinteisen massalähdön, jossa hän löi loppukirissä ruotsalaisen Calle Halfvarssonin.[6] Maailmancupin kokonaiskilpailussa Bolšunov oli viides.[1]

Kausi 2018–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolšunov voitti kaudella 2018–2019 Rukalla sekä perinteisen hiihtotavan sprintin että perinteisen 15 kilometrin kilpailun. Tour de Skillä hän sijoittui kolmella etapilla kolmanneksi ja kokonaiskilpailussa viidenneksi. Otepäässä hän oli toinen sekä perinteisen hiihtotavan sprintissä että 15 kilometrillä. Cognessa hän voitti 15 kilometrin perinteisen kilpailun [1]

Seefeldin MM-kilpailuissa 2019 Bolšunov voitti hopeaa yhdistelmäkilpailussa, perinteisen hiihtotavan parisprintissä, viestissä ja 50 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa, sijoittui 15 kilometrin perinteisen hiitotavan kilpailussa kahdeksanneksi ja vapaan hiihtotavan sprintissä 11:nneksi.[1]

Bolšunov voitti Oslossa 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun ja Falunissa 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailun. Bolšunovin ja Johannes Høsflot Klæbon välinen kiihkeä kaksintaistelu maailmancupin kristallipallosta kesti koko kauden.[7] Se ratkesi vasta Quebecin finaalikiertueen viimeisessä takaa-ajokilpailussa, kun Bolšunov taipui loppukirissä kolmanneksi.[8] Maaliviivan hän ylitti 2,9 sekuntia myöhemmin kuin Klæbo ja minuutti ja kymmenen sekuntia ennen neljänneksi sijoittunutta Francesco De Fabiania. Bolšunov sijoittui siis maailmancupin kokonaiskilpailussa toiseksi, voitti normaalimatkojen cupin ja oli sprintticupissa toinen.[1]

Kausi 2019–2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2019–2020 Bolšunov voitti Lillehammerissa 30 kilometrin yhdistelmäkilpailun. Tour de Skillä hän voitti Toblachin 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokilpailun. Lisäksi hän sijoittui viidellä etapilla kolmanneksi.[1] Hän voitti Tour de Skin kokonaiskilpailun 27,3 sekunnin erolla Sergei Ustjugoviin.[9] Hän voitti Nové Městossa sekä 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailun että 15 kilometrin perinteisen takaa-ajokilpailun. Oberstdorfissa hän voitti 30 kilometrin yhdistelmäkilpailun. Falunissa hän oli perinteisen hiihtotavan sprintissä kolmas ja voitti 15 kilometrin vapaan yhteislähtökilpailun. Ski Tourilla hän voitti tunturimaastossa käydyn 34 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailun, joka alkoi Ruotsin Storlienistä ja päättyi Norjan Meråkeriin.[10][11] Lahdessa hän sijoittui 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa toiseksi. Hän voitti Oslon 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja normaalimatkojen cupin.[1]

Kausi 2020–2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolšunov sijoittui kaudella 2020–2021 toiseksi Rukan Nordic Opening -tapahtumassa. Tapahtuman päätösmatkana hiihdetyn 15 kilometrin vapaan takaa-ajokisassa hän tavoitti Johannes Høsflot Klæbon, joka oli lähtenyt ladulle ensimmäisenä noin puoli minuuttia ennen muita, mutta hävisi tälle loppukirissä 0,7 sekunnilla.[12] Davosissa Bolšunov sijoittui vapaan hiihtotavan sprintissä toiseksi ja voitti vapaan 15 kilometriä. Tour se Skillä Bolšunov sijoittui Val Müstairin vapaan hiihttotavan sprintissä toiseksi ja voitti perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Bolšunov voitti myös seuraavan päivän takaa-ajon. Toblachissa hän voitti 15 kilometrin vapaan hiihtotavan väliaikalähtökilpailun sekä seuraavan päivän 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokilpailun. Bolšunov voitti Val di Fiemmen 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Val di Fiemmen perinteisen hiihtotavan sprintissä hän oli kolmas ja 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa toinen. Hän voitti Tour de Skillä siis kuusi osakilpailua ja oli kaikissa kahdeksassa kilpailussa kolmen parhaan joukossa. Hän voitti kokonaiskilpailun lähes kolmen ja puolen minuutin erolla ennen Maurice Manificat'ta. Falunissa hän voitti 15 kilometrin vapaan hiihtotavan väliaikalähtökilpailun ja 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun.[1]

Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän voitti yhdistelmäkilpailussa maailmanmestaruuden. Vapaan hiihtotavan parisprintissä hän saavutti pronssia Gleb Retivyhin kanssa. Venäjän viestijoukkueessa hän saavutti hopeaa. Hän sijoittui neljänneksi perinteisen hiihtotavan sprintissä ja 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa.[1] Parisprintissä hän toi joukkueensa viimeiseen vaihtoon neljän sekunnin johdossa. Hän pudotti kyydistään Italian ja Ranskan hiihtäjät siten, että mitalit ratkaistiin käytännössä enää kolmen joukkueen — Norjan, Suomen ja Venäjän hiihtoliiton — kesken. Norjan Klæbo ja Suomen Joni Mäki ohittivat kuitenkin ankkuriosuudella hänen parinsa Retivyhin. Viestissä Bolšunov lähti ankkuriosuudelleen sijalta kaksi 35 sekuntia Norjan Klæboa perässä. Päästyään Klæbon tuntumaan Bolšunov meni kärkeen ja yritti väsyttää vastustajansa irtiotollaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut tässä, eikä hän pystynyt vastaamaan Klæbon rytminmuutokseen kilpailun viimeisessä nousussa.[13] 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa Bolšunov saavutti hopeaa. Hän kävi voittokamppailun taas Klæboa vastaan mutta ylitti maaliviivan vasta kolmantena, koska hänen sauvansa rikkoutui loppusuoran alussa, jossa takaa kovempaa vauhtia tullut Klæbo haki ohitusta radan ulkoreunasta. Tuomarineuvoston pitkään kestänyt käsittely tuotti lopputuloksena tulkinnan, jonka mukaan Klæbo oli estänyt Bolšunovia. Klæbon tulos hylättiin sääntöjenvastaisena, minkä myötä Bolšunov nostettiin toiselle tilalle ja palkittiin hopeamitalilla.[14][15] Harvinainen päätös jakoi mielipiteitä Pohjoismaissa ja Venäjällä:[16] etenkin monet norjalaisurheilijat tukivat Klæboa julkisesti,[17] kun taas Venäjän presidentti Vladimir Putin kutsui Bolšunovia ”kilpailun todelliseksi sankariksi”.[18] Voittajaksi valittu Iversen ja pronssille noussut Simen Hegstad Krüger olivat sitä mieltä, että Klæboa ei olisi pitänyt hylätä.[19] Bolšunov itse sanoi, että mestaruus olisi pitänyt merkitä vain joko hänelle tai Klæbolle, mutta Klæbo ei halunnut valittaa päätöksestä.[20][21][22]

MM-kisojen jälkeen Bolšunov voitti Engadinissa 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun.[1] Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun 965 pisteen erolla Ivan Jakimuškiniin. Hän voitti myös normaalimatkojen cupin ja sijoittui sprintticupissa kolmanneksi.[23]

Kausi 2021–2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bolšunov sijoittui kaudella 2021–2022 Rukan 15 kilometrin väliaikalähtökilpailussa kolmanneksi ja voitti seuraavan päivän 15 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailun. Tour de Ski -kiertueella hän sijoittui toiseksi Lenzerhaiden 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa ja Oberstdorfin 15 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailussa. Hän oli toinen myös Tour de Skin kokonaiskilpailussa. Pekingin olympiakisat 2022 olivat Bolšunovin kisat. Hän voitti kultaa yhdistelmäkilpailussa sekä 30 kilometrin mittaiseksi lyhentyneessä 50 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa ja oli muihin maihin nähden täysin ylivertaisen Venäjän olympiakomitean viestijoukkueen vahvin lenkki. 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa hän saavutti hopeaa ja perinteisen hiihtotavan parisprintissä pronssia. Hän sijoittui toiseksi sekä maailmancupin kokonaiskilpailussa että normaalimatkojen cupissa.[1]

Hiihtotyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bolšunov ei ole kaihtanut johtokilometrejä. Kuvat ovat vuosilta 2020 ja 2019.

Bolšunovin poikkeuksellisia vahvuuksia ovat irtiottokyky, monipuolisuus ja korkea kestävyyskapasiteetti, joiden ansiosta hänellä on valmiudet pärjätä niin väliaika- kuin yhteislähdöissäkin. Koska hän on erinomainen lähes jokaisella osa-alueella, kaikissa maastonkohdissa ja molemmilla hiihtotavoilla, hän pystyy tasaisella vauhdilla ja pitkillä kiihdytyksillä pudottamaan kilpailijoitaan ja tekemään heihin eroa. Häntä on kuitenkin joskus kritisoitu taktisesta köyhyydestä.[24][25] Bolšunov ei ole aina pystynyt aavistamaan, mihin tulisi sijoittua ja milloin tehdä ratkaisuja pääjoukon lähestyessä maaliviivaa. Tästä syystä hän on ajautunut ahtaisiin väleihin ja tuhlannut voimiaan kilpailuissa. Hänen kirinopeutensa tai nopeuskestävyytensä eivät ole myöskään suhteessa yhtä ylivertaisen hyvällä tasolla kuin hänen muut erikoisominaisuutensa.[2][26]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekingin talviolympialaisten jälkeen Venäjän presidentti Putin nimitti Bolšunovin Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan jäseneksi. [27]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Aleksandr Bolšunov Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  2. ↑ a b Nyt osui arkaan paikkaa – Norjasta kajahti tyly heitto Aleksandr Bolshunovista SuomiUrheilu. 6.10.2021 kello 20.03. Podium North Oü. Viitattu 12.10.2021.
  3. ↑ Григорий Бабуров: Глава Росгвардии присвоил Большунову и Спицову новые воинские звания за медали ОИ-2022 www.championat.com. Viitattu 26.2.2022. (venäjä)
  4. ↑ Lillehammer (NOR) Men’s SP C Final 2 December 2017 fis-ski.com. Arkistoitu 3.12.2017. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Kultaa! Iivo Niskasesta olympialatujen kuningas mtv.fi. 24.2.2018. Arkistoitu 24.2.2018. Viitattu 6.3.2018.
  6. ↑ Karttunen, Anu: Viimeiset kilometrit liikaa Niskaselle ja Hakolalle – Bolshunoville uran ensimmäinen osakilpailuvoitto yle.fi. 17.3.2018. Viitattu 10.9.2023.
  7. ↑ Bolsjunov inviterer Klæbo Langrenn.com. 17.3.2019. Viitattu 9.9.2023. (norjaksi)
  8. ↑ Silvennoinen, Santtu: Selostajakin villiintyi: ”Rakettimies iski” – Ristomatti Hakola täräytti rautaisen hiihdon Aamulehti. 24.3.2019. Viitattu 9.9.2023.
  9. ↑ FIS Tour de Ski Men's Overall standings fisSki.com. Viitattu 8.1.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Meraker (NOR) | Men 34.0 km Mass Start Free (PDF) 20.2.2020. Kansainvälinen hiihtoliitto. Viitattu 3.4.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Huippuhiihtäjille luvassa eksotiikkaa uudella kiertueella: omat juomat mukaan tunturiin ja siirtymät pakko matkustaa junalla HS.fi. 14.2.2020. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.4.2023.
  12. ↑ Karvonen, Ossi: Iivo Niskanen väkevänä loppusuoralla – taktikoinut norjalaishirmu hyydytti haastajat Rukalla MTVuutiset.fi. 29.11.2020 kello 14.28. MTV Oy. Viitattu 10.9.2023.
  13. ↑ Kivioja, Olli: Johannes Hösflot Kläbo leikitteli ladulla Bolshunovin kustannuksella – ”Ylivoimaisesti maailman paras” IS.fi. 5.3.2021 kello 17.30. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 5.3.2021.
  14. ↑ Rein, Pasi: MM-kisoille kaikkien aikojen dramaattisin päätös – Kläbolle hylkäys, Bolshunov ei suostunut laittamaan hopeamitalia kaulaansa Savon Sanomat. 7.3.2021 kello 18.39. Savon Media Oy. Viitattu 7.3.2021.
  15. ↑ Reponen, Jussi-Pekka & Vilén, Jan: Norjan Klæbo kiri ensimmäisenä maaliin 50 km:n MM-kilpailussa, mutta suoritus hylättiin – Iivo Niskanen paiskoi vihaisena suksiaan HS.fi. 7.3.2021 kello 13.33 (päivitetty kello 18.22). Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 7.3.2021.
  16. ↑ Loikkanen, Lotta: Venäjällä Aleksandr Bolšunov on sankari, vaikka ottikin ”röyhkeän suomalaisen roolin” – Norjalaisten mielestä teko oli tahallinen ja venäläinen ”pelottava” HS.fi. 8.3.2021. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 9.3.2021.
  17. ↑ Sande, Egil & Lønning, Simen & Busk, Martin: Klæbo oversvømmes av støtte fra idrettsprofiler: - Uansett utfall står du igjen som vinneren her Nettavisen. 8.3.2021. Viitattu 9.3.2021. (norjaksi)
  18. ↑ Hirvonen, Ville: Vladimir Putin onnitteli Aleksander Bolshunovia - nosti venäläisen ”kilpailun todelliseksi sankariksi” Sportti.com. 7.3.2021 kello 23.22. Viitattu 9.3.2021.
  19. ↑ Saarela, Anni: Ero kuin yöllä ja päivällä: viidenkympin protestimestari tuuletti villisti – pronssimies kiusaantui mitalistaan Iltalehti. 7.3.2021 kello 23.15. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.3.2021.
  20. ↑ Pirinen, Harri: Sokkipäätös: Norja vetää Kläbo-valituksen pois! Hiihtotähti latasi selvän näkemyksen tilanteesta IS.fi. 10.3.2021 kello 19.15. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 10.4.2021.
  21. ↑ STT & NTB: Kläbolla turhautumista, suuttumusta ja pettymystä: ”Tämä tuntuu urani vaikeimmalta päivältä” Kestävyysurheilu.fi. 7.3.2021 kello 22.08. W Sportsmedia AB. Arkistoitu 10.4.2021. Viitattu 10.4.2021.
  22. ↑ Pirinen, Harri: Kläbo julkaisi videon ja avautui kohukilpailun loppuratkaisusta – Bolshunov ja Fis saivat kuulla kunniansa: ”Heidän tapansa on aivan karmea” IS.fi. 31.3.2021 kello 11.41. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 10.4.2021.
  23. ↑ Cup standings fis-ski.com. Viitattu 17.3.2021. (englanniksi)
  24. ↑ Husu, Atte: Kommentti: 14-vuotiaan Aleksandr Bolshunovin unelma ei toteutunut, mikä osoittautui venäläisen hiihtotähden pelastukseksi yle.fi. 11.1.2021. Yleisradio Oy. Viitattu 12.10.2021.
  25. ↑ Reponen, Jussi-Pekka: Harri Kirvesniemi arvioi: Aleksandr Bolšunov on tuonut hiihdon uudelle tasolle – analysoi myös teknistä eroa Iivo Niskaseen HS.fi. 19.2.2022. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 19.2.2022.
  26. ↑ Myllykoski, Tatu: Aleksandr Bolshunov osoitti taas tuittupäisyyttään – MM-sprintin jälkeinen käytös ihmetyttää Venäjällä IS.fi. 26.2.2021. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.10.2021.
  27. ↑ Folvik, Herman, Strøm, Ole Kristian: Slik ble Bolsjunov kaptein i Putins hær www.vg.no. Viitattu 27.2.2022. (kirjanorja)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksandr_Bolšunov&oldid=21818383”