Aleksandr Baryšnikov
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Moskova 1980 | kuulantyöntö | |
 Pronssia |
Montréal 1976 | kuulantyöntö | |
| EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Praha 1978 | kuulantyöntö | |
| Sisäratojen EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Budapest 1983 | kuulantyöntö | |
| Pronssia |
München 1976 | kuulantyöntö | |
| Universiadit | |||
| Pronssia |
Moskova 1973 | kuulantyöntö | |
Aleksandr Georgijevitš Baryšnikov (ven. Александр Георгиевич Барышников, s. 11. marraskuuta 1948) on entinen neuvostoliittolainen kuulantyöntäjä ja olympiamitalisti.[1] Hän työnsi ensimmäisenä virallisesti kuulaa tasan 22 metriä ja oli ensimmäisiä pyörähdystyylin menestyksekkäitä käyttäjiä.[2]
Baryšnikov alkoi harjoitella pyörähdystyyliä alkuvuonna 1972 valmentaja Viktor Aleksejevin johdolla.[2] Münchenin 1972 olympialaisissa hän työnsi karsinnassa tuloksen 18,65 m eikä selviytynyt loppukilpailuun.[1][3] Rooman EM-kilpailuissa 1974 hän sijoittui neljänneksi tuloksella 20,13 m[4]
Colombesissa 10. heinäkuuta 1976 Baryšnikov teki maailmanennätyksen 22,00 m. Ennätys pysyi hänen nimissään lähes kaksi vuotta.[5] Montréalin 1976 olympialaisissa hän työnsi loppukilpailun kolmannella kierroksella tuloksen 21,00 m ja neljännellä lähes yhtä pitkälle, 20,96 m. Hän sijoittui pronssille vain 3 cm hopeamitalisti Jevgeni Mironoville ja 5 cm kultamitalisti Udo Beyerille hävinneenä.[1][6]
Prahan EM-kilpailuissa 1978 Baryšnikov saavutti hopeaa tuloksella 20,68 m; alun perin hopealle sijoittunut Jevgeni Mironov hylättiin dopingtestin perusteella.[7] Moskovan 1980 olympialaisissa Baryšnikov teki toisella työntökierroksella tuloksen 21,08 m ja saavutti hopeaa.[1][8]
Sisäratojen EM-kilpailuissa Baryšnikov saavutti pronssia Münchenissä 1976 tuloksella 20,02 m sekä hopeaa Budapestissa 1983 tuloksella 20,44 m. Lisäksi hän sijoittui kuudenneksi Katowicessa 1975 tuloksella 18,80 m ja neljänneksi Milanossa 1978 tuloksella 19,95 m.[9]
Baryšnikov on pituudeltaan 202-senttinen. Hän avioitui Montréalin olympialaisten jälkeen kuulantyönnön olympiavoittaja Nadežda Tšižovan kanssa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aleksandr Baryšnikovin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 6.4.2011. Viitattu 18.07.2009. (englanniksi)
- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 471. IAAF, 2005. (englanniksi)
- Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III, s. 246, 471, 603, 698. , 2000. ISBN 3-328-00741-5. (saksaksi)
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 122, 137. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- European Athletics Yearbook 1995–1996, s. 124–132. EAA, 1996. ISBN 3-87390-115-3. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
