Alan Duncan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alan Duncan
Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan- ja Amerikan-ministeri
15. heinäkuuta 2016 – 22. heinäkuuta 2019
Edeltäjä David Lidington
Seuraaja Christopher Pincher
Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen apulaisministeri
13. toukokuuta 2010 – 14. heinäkuuta 2014
Edeltäjä Gareth Thomas
Seuraaja Desmond Swayne
Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsen
Rutland and Mertonin vaalipiiri
9. huhtikuuta 1992 – 6. marraskuuta 2019
Edeltäjä Bill Cash
Seuraaja Oliver Heald
Henkilötiedot
Syntynyt31. maaliskuuta 1957 (ikä 67)
Rickmansworth, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus  Yhdistynyt kuningaskunta
ArvonimiThe Right Honourable
Tiedot
Puolue Konservatiivipuolue
Aiheesta muualla
alanduncan.org.uk

Alan James Carter Duncan (s. 31. maaliskuuta 1957) on brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko, joka toimi kansainvälisen kehityksen apulaisministerinä vuosina 2010–2014 ja Euroopan- ja Amerikan-ministerinä vuosina 2016–2019 sekä alahuoneen jäsenenä vuosina 1992–2019.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duncan syntyi Rickmansworthissa Hertfordshiressa. Hänen isänsä James Grant Duncan oli everstiluutnantti (engl. wing commander) Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimissa ja hänen äitinsä Anne Duncan oli opettaja.[1]

Duncan kävi yksityiskouluja, ja liittyi konservatiivipuolueen nuorisojärjestöön 15-vuotiaana vuonna 1972. Hän opiskeli filosofiaa, politiikkaa ja taloustiedettä St John’s Collegessa Oxfordin yliopistossa, jossa hän toimi collegen soutujoukkueen perämiehenä. Hän toimi vuonna 1979 lukukauden ajan väittelyseura Oxford Unionin puheenjohtajana.[2][3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duncan työskenteli öljy-yhtiö Royal Dutch Shellillä vuosina 1979–1981[4] ja liikemies Marc Richin palveluksessa Lontoossa ja Singaporessa vuosina 1982–1988.[5][6] Vuosina 1988–1992 Duncan työskenteli itsenäisenä konsulttina.[1][4]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duncan oli aktiivinen jäsen konservatiivipuolueen Battersean paikallisyhdistyksessä vuosina 1979–1984.[3] Hän oli ehdolla vuoden 1987 parlamenttivaaleissa Barnsley West and Penistonen vaalipiirissä, mutta hävisi työväenpuolueen ehdokkaalle. Vuoden 1992 vaaleissa hän oli ehdolla Rutland and Meltonin vaalipiirissä, josta hänet valittiin alahuoneeseen 59 prosentin ääniosuudella.[7] Vuonna 1997 hän avusti William Hagueä konservatiivipuolueen puheenjohtajavaalissa, jonka tämä voitti.[8]

Konservatiivipuolueen ollessa oppositiossa vuosina 1997–2010 Duncan toimi useissa rooleissa varjohallituksessa.[7] Vuonna 2005 Michael Howardin erottua puolueen puheenjohtajuudesta Duncan asettui ehdolle puheenjohtajavaaliin mutta vetäytyi kisasta ennen vaalia.[9][10]

Vuonna 2009 Duncanin uutisoitiin saaneen kolmen vuoden aikana yli 4000 punnan edestä kulukorvauksia puutarhansa hoitamiseen. Yhteensä hän oli nostanut 127 658 punnan edestä kulukorvauksia Lontoon-asuntoaan varten kuuden vuoden aikana.[11]

Konservatiivien voitettua vuoden 2010 vaalit ja muodostettua hallituksen liberaalidemokraattien kanssa Duncan nimitettiin David Cameronin hallitukseen kansainvälisen kehityksen apulaisministeriksi,[12] jossa virassa hän toimi vuoteen 2014 asti, jolloin hänet lyötiin Order of St Michael and St George -ritarikunnan ritariksi (KCMG), minkä myötä hän sai oikeuden käyttää Sir-arvonimeä.[13] Vuonna 2016 hänet nimitettiin Theresa Mayn hallitukseen Euroopan ja Amerikan ministeriksi ja käytännöllisesti katsoen silloisen ulkoministerin Boris Johnsonin sijaiseksi.[14] Hän erosi tästä virasta vuonna 2019 vastalauseena sille, että Johnson valittiin puolueen puheenjohtajaksi ja sen myötä pääministeriksi.[15][16]

Poliittiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duncania on kuvailtu oikeistolaiseksi libertaariksi[17] ja sekä taloudellisesti[18] että sosiaalisesti[19] libertaariseksi. Hän on kannattanut kaikkien huumausaineiden laillistamista[20] sekä valtion tehtävien supistamista.[17] Vuonna 2002 häntä kuvailtiin euroskeptikoksi,[17] mutta vuoden 2016 EU-kansanäänestyksessä hän vastusti Yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista.[21][22]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duncan on homoseksuaali, minkä hän paljasti haastattelussa The Times -lehdelle vuonna 2002 ollen näin ensimmäinen istuva konservatiivipuolueen kansanedustaja, joka on julkisesti kertonut olevansa homoseksuaali.[23] Vuonna 2008 hän rekisteröi parisuhteensa James Dunseathin kanssa.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Alan Duncan The Knitting Circle: Parliamentarians. Arkistoitu 7.5.2008. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  2. ↑ Paul Routledge: Profile: Alan Duncan The Independent. 20. syyskuuta 1997. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b Alan Duncan MP Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolue. Arkistoitu 6.12.2007. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b Profile: Alan Duncan BBC News. 29. heinäkuuta 2002. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  5. ↑ David Pallister, Kevin Maguire: Shadow minister accused of supplying apartheid regime The Guardian. 4. toukokuuta 2001. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  6. ↑ Kevin Maguire, David Pallister: Top Tory at centre of sanctions busting claims The Guardian. 4. toukokuuta 2001. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b Sir Alan Duncan MPs and Lords. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  8. ↑ Rachel Sylvester, Joy Copley: Loyal colleagues are ready to reap the rewards The Telegraph. 20. kesäkuuta 1997. Arkistoitu 6.5.2008. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  9. ↑ Duncan to run for Tory leadership BBC News. 10. kesäkuuta 2005. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  10. ↑ Alan Duncan: The Tory Taliban must be rooted out The Guardian. 18. heinäkuuta 2005. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  11. ↑ Holly Watt: Alan Duncan claimed thousands for gardening: MPs' expenses The Telegraph. 10. toukokuuta 2009. Arkistoitu 5.5.2013. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  12. ↑ Her Majesty’s Government 13. toukokuuta 2010. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Arkistoitu 15.5.2010. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  13. ↑ Rutland and Melton MP Alan Duncan receives a knighthood Leicester Mercury. 22. heinäkuuta 2014. Arkistoitu 25.7.2014. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  14. ↑ Christopher Hope: Boris Johnson’s new deputy at the Foreign Office is critic who called him ‘Silvio Borisconi’ The Telegraph. 17. heinäkuuta 2016. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  15. ↑ Greg Heffer: Foreign Office minister Sir Alan Duncan resigns ahead of Boris Johnson's expected premiership Sky News. 22. heinäkuuta 2019. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  16. ↑ Tory leadership race: Alan Duncan resigns as minister BBC News. 22. heinäkuuta 2019. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Alan Duncan BBC News. 16. lokakuuta 2002. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  18. ↑ Alan Duncan The Guardian. Arkistoitu 11.5.2008. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  19. ↑ Michael White: Duncan willing to run for Tory leadership The Guardian. 21. joulukuuta 2004. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  20. ↑ Michael White: Tory candidate takes the Michael The Guardian. 24. kesäkuuta 2005. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  21. ↑ Alan Duncan: Why this lifelong Eurosceptic is now voting to stay in The Telegraph. 23. maaliskuuta 2016. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  22. ↑ Tom Goodenough: Which Tory MPs back Brexit, who doesn’t and who is still on the fence? The Spectator. 16. helmikuuta 2016. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
  23. ↑ Gay Tory frontbencher comes out The Guardian. 29. heinäkuuta 2002.
  24. ↑ Lucy Cockcroft: Alan Duncan becomes first Tory MP to seal civil partnership The Telegraph. 26. kesäkuuta 2008. Arkistoitu 21.4.2013. Viitattu 11. tammikuuta 2022. (englanniksi)
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alan_Duncan&oldid=22340916”