Akrokorintti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Akrokorintti
Ακροκόρινθος
Akrokorintti.
Akrokorintti.
Korkeus 575 m
Sijaintitiedot

Akrokorintti

Koordinaatit: 37°53′28″N, 22°52′14″E

Sijainti Korinthia, Peloponnesos,
Kreikan lippu Kreikka





Akrokorintti (kreik. Ακροκόρινθος, Akrokórinthos) on vuori Peloponnesoksen niemimaalla Kreikassa. Se oli antiikin Korintin kaupungin akropolis eli linnavuori, ja se on toiminut linnoituksena myös bysanttilaisena ja osmanivallan aikana.[1] Vuoren korkeus on 575 metriä.[2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akrokorintin huippu ja linnoituksia.
Akrokorintin huippua, näkymä pohjoiseen.

Akrokorintti on Kreikan suurin linnavuori. Se sijaitsee noin 1,5 kilometriä lounaaseen nykyisen Archaía Kórinthoksen kylän paikalla sijainneesta antiikin Korintin kaupungin paikasta ja noin seitsemän kilometriä lounaaseen nykyisestä Kórinthoksen kaupungista. Akrokorintin ja sen linnoituksen sisäänkäynti sijaitsee vuoren länsipäässä Archaía Kórinthoksen suunnassa.[3][4]

Vuorella on kaksi huippua: korkeampi niin kutsuttu itäinen huippu, jonka korkeus on 575 metriä, vuoren koillisosassa sekä hieman matalampi läntinen huippu vuoren lounaisosassa. Vuorelta avautuu laaja näköala Korintin kannakselle, Peloponnesokselle, Korintin- ja Saroninlahdille ja Ateenaan saakka. Vuorella oli tärkeä lähde, ylempi Peirenen lähde, joka takasi elintärkeän vesihuollon.[2][3][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akrokorintti on historiansa aikana ollut usein avain Korintin kannaksen ja Peloponnesoksen hallintaan. Se on Euroopan vanhimpia luonnonlinnoituksia[2] ja ollut käytössä viimeistään mykeneläisellä ajalla. Kreikkalaisessa mytologiassa Briareos antoi vuoren Heliokselle, ja tämä puolestaan lahjoitti sen Afroditelle.[5] Myyteissä vuoren linnoitti Sisyfos. Peirenen lähteen antoi Sisyfokselle puolestaan Asopos.[4][6]

Laajemmin vuori linnoitettiin ensimmäisen kerran arkaaisella kaudella 600-luvun eaa. lopulla tai 500-luvun eaa. alkupuolella. Vuorelle rakennettiin laajat muurit klassisella kaudella 300-luvulla eaa. Vuonna 338 eaa. linnoitus päätyi Makedonian haltuun. Tämän jälkeen linnoituksesta tuli yksi Makedonian tärkeimmistä tukikohdista Kreikassa.[2]

Roomalaisten vallattua alueen Lucius Mummius Achaicus tuhosi linnoituksen ja koko kaupungin vuonna 146 eaa. Muurit rakennettiin uudelleen Julius Caesarin aikana vuonna 44 eaa.[1][7] Antiikin aikana linnavuoren tunnetuin rakennus oli Afroditen temppeli, joka oli Kreikan merkittävimpiä tälle jumalattarelle omistettuja pyhäkköjä.

Vanhat muurit kunnostettiin uudelleen keisari Justinianuksen aikana 500-luvulla, ja niitä laajennettiin varhais- ja keskibysanttilaisena aikana 600–1100 luvuilla. Frankit valloittivat linnoituksen vuonna 1210, minkä jälkeen nämä kunnostivat linnoituksen omaan käyttöönsä. Linnoitusta kunnostettiin ja laajennettiin edelleen 1300-luvulla. 1300-luvun lopussa linnoitusta hallitsi Theodoros Palaiologos, joka joutui myymään sen Rhodosta hallinneelle Johanniittain ritarikunnalle. Vuonna 1404 linnoitus tuli jälleen Bysantin Palaiologosten hallintaan.[1]

Vuonna 1458 Mehmed II valloitti Akrokorintin bysanttilaisilta. Linnoitus siirtyi osmaneille eli turkkilaisille, ja sinne rakennettiin muun muassa moskeijoita. Venetsialaiset valtasivat vuoren vuonna 1687, ja sinne rakennettiin jälleen uusia linnoituksia. Turkkilaiset piirittivät linnaa vuonna 1715 ja valtasivat sen jälleen. Vuonna 1823 linnoitus antautui Kreikan joukoille osana Kreikan vapaussodan taisteluita.[1]

Alueen arkeologiset kaivaukset suoritti American School of Classical Studies at Athens eli Yhdysvaltain arkeologinen koulu vuodesta 1926 lähtien. Linnoitusta on kunnostettu laajalti 1900-luvulta lähtien.[3]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akrokorintin kartta.
A–E. Portit. F. Frankkien torni. G. Afroditen temppeli. H. Ylemmän Peirenen lähde. I. Bysanttilainen vesisäiliö. J. Moskeijat.
Moskeijan rauniot Akrokorintilla.

Linnoitus ja muurit

Vuorella on linnoitusten jäänteitä kaikista sen historian vaiheista. Klassisen kauden muurin pituus oli noin 2,5 kilometriä.[2] Viimeisen vaiheen linnoitus koostuu kolmesta sisäkkäisestä muurista, joita on vahvistettu torneilla ja bastioneilla. Sisin muureista on rakennettu klassisen kauden muurin päälle, keskimmäinen bysanttilaisella ajalla ja uloin frankkivallan aikana. Frankkilaisaikaisen linnoituksen keskus oli läntisen huipun alueella. Muurit seuraavat luonnonmuotoja, ja niiden paksuus on keskimäärin kaksi metriä. Sisäänkäynnissä on kolme peräkkäistä porttia, jotka on suojattu tornein ja laskusillalla. Linnoituksen eteläosassa on korkeampi frankkilainen torni.[1][3][4]

Antiikin aikana Akrokorintti oli yhdistetty kaupunkiin sekä Lekhaionin satamaan pitkillä muureilla.[3]

Afroditen temppeli

Afroditen temppeli oli rakennettu 400-luvulla eaa. Se sijaitsi vuoren korkeimmalla kohdalla itäisellä huipulla. Klassisella kaudella paikalla harjoitettiin ilmeisesti jonkinlaista temppeliprostituutiota. Temppelin merkitys väheni roomalaisella ajalla. Keskiajalla paikalle rakennettiin kirkko ja sen jälkeen moskeija. Temppelistä on säilynyt joitakin perustuksia.[2][3]

Muut pyhäköt

Afroditen temppelin lisäksi linnavuorella oli myös pienet Demeterin ja Koren temppelit, Hera Bunaian temppeli, kohtalotarten temppeli, Heliokselle omistettuja alttareita sekä Ananken (Välttämättömyys) ja Bian (Väkivalta) pyhäkkö. Roomalaisella ajalla vuorella oli myös kaksi Isiksen ja kaksi Serapiksen pyhäkköä sekä Jumalten äidin temppeli ja valtaistuin.[5][8]

Kirkot ja moskeijat

Linnoituksen merkittävimmät kirkot olivat Pyhän Demetrioksen kirkko sekä useampilaivainen venetsialaisaikainen basilikakirkko.[3] Osmanivallan aikana vuorelle rakennettiin neljä minareetein varustettua moskeijaa.[1]

Muut kohteet

Edellisten lisäksi vuorella on lukuisten muiden rakennusten sekä muun muassa vesisäiliöiden ja lähdekaivojen raunioita.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Κάστρο Ακροκορίνθου: Περιγραφή Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 8.12.2015.
  2. a b c d e f Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Akrokorintti”, Antiikin käsikirja, s. 22. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. a b c d e f g h Castle of Acrocorinth Greek Travel Pages. Viitattu 8.12.2015.
  4. a b c d Ακροκόρινθος Δήμος Κορινθίων. Viitattu 8.12.2015.
  5. a b Pausanias: Kreikan kuvaus II: Korintti (Description of Greece, Book II: Corinth).
  6. Kast, Verena: Sisyphus - The Old Stone, A New Way: A Jungian Approach to Midlife Crisis, s. 44. Daimon, 2015. ISBN 3856309039. Teoksen verkkoversio.
  7. Corinth Perseus. Viitattu 8.12.2015.
  8. Αρχαία Κόρινθος Korinthia.net. Viitattu 8.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]