Aguibu Tall

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aguibu Tall.
Aguibun palatsi Bandiagarassa.

Aguibu Tall (noin 1839, 1842 tai 18431907[1]) oli tukulorivaltakunnan perustajan Umar Tallin poika, josta Ranskan siirtomaavalta teki Macinan vasallivaltion hallitsijan.

Aguibu oli Umar Tallin ja Bornun sulttaanin tyttären poika. Hänen veljensä, Umaria hallitsijana seurannut Ahmadu asetti hänet sijaisekseen tukulorivaltakunnan pääkaupunkiin Ségouun ollessaan sotaretkillä Kaartassa vuosina 1870–1874. Ahmadu kiitti kyvykkääksi hallitsijaksi osoittautunutta veljeään ryöstämällä hänen vaimonsa, orjansa ja kultansa, mikä myöhemmin toimi syynä Aguibun siirtymiseen ranskalaisten puolelle. Vuonna 1878 Ahmadu lähetti Aguibun päälliköksi isänsä ensimmäiseen pääkaupunkiin Dinguirayeen.[1]

Aguibu oli luonteeltaan rauhallinen ja uskonnollisesti maltillinen. Hän teki muutamia sotaretkiä Fouta Djallonin emiirejä vastaan, ylläpiti suhteita britteihin Sierra Leonessa ja etsi Ranskan tukea veljeään ja Samori Tourén Wasulua vastaan. Ranskan Sudanin ylikomendantti Joseph Gallieni solmi Aguibun kanssa ystävyys- ja kauppasopimuksen Tambassa vuonna 1887.[1]

Ylikomendantti Louis Archinardin määräämä Koundianin tukulorilinnoituksen valloitus vuonna 1889 oli vähällä rikkoa Aguibun ja ranskalaisten välit. Dinguirayen päällikkö lepytettiin runsailla lahjoilla. Ségoun (1890) ja Nioron (1891) valloituksen jälkeen tukulorivaltakunta lakkasi olemasta, ja Aguibu asettui Ranskan palvelukseen. Dinguirayeen lähetettiin ranskalainen komendantti ja varuskunta.[1]

Aguibu elätteli toiveita pääsystä Kaartan hallitsijaksi Ahmadun seuraajana. Ranskalaiset eivät kuitenkaan olleet halukkaita perustamaan uudelleen juuri valloittamaansa tukulorivaltakuntaa. Ahmadun paettua Bandiagarasta vuonna 1893 Archinard teki Aguibusta ranskalaisen residentin alaisen Macinan kuninkaan.[1]

Aguibu yritti turhaan protestoida Ranskan toimia alueellaan. Ranskalaiset kustansivat kuninkaan ylläpidon, mutta hän joutui jättämään vaimonsa, orjansa ja omaisuuteensa Dinguirayeen. Aguibua kiellettiin ostamasta aseita ja ruutia, ja hänen rinnalleen asetettiin arvohenkilöistä koostunut hallintoneuvosto.[1]

Bandiagaran residenssi muutettiin hallintopiiriksi vuonna 1903. Alue alistettiin suoraan Ranskan hallintoon, ja Aguibu alennettiin paikallisten tukulorien perinteiseksi päälliköksi. Entinen kuningas noudatti kuolemaansa saakka perinteistä protokollaa ja hän sai ranskalaisilta vuotuisen 80 000 frangin avustuksen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Saint-Martin, Yves: Un fils d’El Hadj Omar: Aguibou, roi du Dinguiray et du Macina (1843?-1907). Cahiers d’Études africaines, 29/1968, s. 144–178. Artikkelin verkkoversio.