Adolf Hitlerin poliittinen testamentti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Adolf Hitlerin poliittinen testamentti (Mein politisches Testament) oli testamentin muotoon puettu viimeinen kaksiosainen ohjeistus Saksan kansalle ja johtajille, jonka Adolf Hitler saneli sihteerilleen Traudl Jungelle noin vuorokautta ennen itsemurhaansa bunkkerissaan Berliinissä huhtikuun 28. ja 29. välisenä yönä 1945.[1]

Poliittisen testamenttinsa ensimmäisessä osassa Hitler selittää, ettei tahtonut toisen maailmansodan syttymistä ja pistää sodan alkamisen kansainvälisen juutalaisuuden syyksi.[2]

Toisen osan alussa Hitler erottaa vanhat toverinsa Hermann Göringin ja Heinrich Himmlerin.[2] Kuultuaan Hitlerin päätöksestä jäädä Berliiniin loppuun asti Baijeriin paennut Göring yritti ottaa Saksan johdon käsiinsä. Himmler puolestaan oli yrittänyt antautua länsiliittoutuneille ruotsalaisen diplomaatin kreivi Folke Bernadotten välityksellä. Saatuaan tietää tästä Hitler raivostui ja määräsi Göringin sekä Himmlerin erotettavaksi ja pidätettäväksi. Ajan käydessä vähiin Hitler jätti käskyn testamenttiinsa.

Hitler jatkoi testamenttinsa toista osaa määräämällä uuden hallituksen, jonka johtoon presidentiksi tuli amiraali Karl Dönitz ja kansleriksi Joseph Goebbels.[2] Dönitz johti Saksaa antautumiseen saakka, mutta Goebbels teki vaimoineen itsemurhan myrkytettyään ensin kuusi lastansa pian johtajansa jälkeen, vastoin tämän toivetta.

Viimeisissä kappaleissa Hitler jätti dramatiikkaa pursuavan ohjeistuksen uudelle hallitukselle ja Saksan kansalle, ja määräsi heidät jatkamaan vastarintaa ja juutalaisuuden vastustamista.[2]

Kirjassaan Viimeiseen saakka Traudl Junge muisteli Hitlerin tuijottaneen tyhjää karttapöytäänsä sanellessaan testamentin. Puna-armeijan tykkituli oli häirinnyt sanelua. Hitler piti kiirettä ja odotti puhtaaksi kirjoitettuja versioita malttamattomana. Kun Junge sai tekstit valmiiksi, Hitler, Goebbels ja Martin Bormann allekirjoittivat ne nopeasti. Tämän jälkeen kolme kappaletta lähetettiin eri suuntiin. Kuriireina toimivat Hitlerin ilmavoimien adjutantti eversti Nicolaus von Below, Hitlerin lehdistösihteeri Heinz Lorenz ja Bormannin avustaja SS-eversti Wilhelm Zander.[1]

Ennen poliittisen testamentin sanelua Hitler saneli Jungelle myös viimeisen tahtonsa.[1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Traudl Junge - Melissa Müller: Viimeiseen saakka - Hitlerin sihteerin muistelmat, s. 161-163. WSOY, Hki, 2004. ISBN 951-0-29088-2.
  2. a b c d http://fi.wikisource.org/wiki/Adolf_Hitler:_Poliittinen_testamenttini