Adi Stenroth
Adlay Gideon ”Adi” Stenroth[1] (1896 – 23. toukokuuta 1931 Hanoi, Ranskan Indokiina) oli suomalainen Ranskan muukalaislegioonan sotilas. Hän on tiettävästi ainoa suomalainen, joka on ylennyt legioonassa upseerin arvoon saakka.[2]
Stenroth oli kotoisin rautatieläisen perheestä, hänen isänsä toimi Värtsilän asemapäällikkönä. Stenroth kirjoitti ylioppilaaksi Nurmeksen yhteiskoulusta vuonna 1915. Hänen tiedetään olleen varsin kielitaitoinen mies. Ruotsi lienee ollut hänen kotikielensä, minkä lisäksi hän osasi luonnollisesti suomea, saksaa ja venäjää. Hän aloitti opinnot Kauppakorkeakoulussa, mutta opinnot keskeytyivät Suomen sisällissodan alkaessa. Hän osallistui sodassa Helsingin jääkäriprikaatin joukoissa muun muassa Helsingin valtaukseen. Sodan johdosta sotilasura alkoi kiinnostaa Stenrothia, ja hän hakeutui sodan jälkeen Suomen tykistökouluun Lappeenrantaan. Hän osallistui samalle tykistökurssille tulevan kenraaliluutnantin A. F. Airon kanssa.[2]
Tykistökoulun jälkeen Stenroth palveli kenttätykistörykmentti 2:ssa, ennen kuin erosi yllättäen helmikuussa 1920, mahdollisesti raha-asioissaan olleiden sotkujen vuoksi. Hänen upseerinuransa oli juuri lähtenyt suotuisasti käyntiin, ja häntä luonnehdittiin “täydelliseksi vikurivarsaksi, sanan oikeassa merkityksessä”. Hän lähti Ranskaan, ja liittyi muukalaislegioonaan viiden vuoden sopimuksella Arrasin kaupungissa huhtikuussa 1920, aloittaen palveluksensa sotamiehenä. Hän toimi ensimmäiset vuodet taisteluvälinealiupseerina, ennen osallistumistaan upseerikurssille vuonna 1924, jolla hän tiettävästi oli priimus. Hänen kurssiarvosanansa oli 18/20. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi heinäkuussa 1924. Hän lienee tuossa vaiheessa osannut hyvin ranskaa, sillä sitä varten vaadittiin erinomaista ranskan kielen taitoa.[2]
Vuosina 1925–1926 Stenroth osallistui Rifin sotaan Pohjois-Afrikassa, missä hän taisteli muun muassa karismaattisen marokkolaisen Abd el-Krimin berberijoukkoja vastaan, jotka Stenrothin luonnehdinnan mukaan olivat “uskomattoman rohkeita ja kuolemaa halveksuvia”. Hänen luultiin jo kuolleen, mutta todellisuudessa hän pääsi pakenemaan berbereiltä. Eräs taistelupaikka sai hänen mukaansa uuden nimen, Fort Stenroth. Hänet palkittiin ansioistaan sodassa Croix de Guerrella, ja hänet ylennettiin luutnantiksi, ja hänet mainittiin päiväkäskyssä, mitä asiaa pidetään Ranskassa suuressa arvossa.[2]
»on loistavien ominaisuuksiensa kautta tulen alla tullut mainioksi miestensä johtajaksi — on aina vapaaehtoinen vaarallisia tehtäviä varten. … Heinäkuun 3. päivänä hän on loistavasti vienyt joukkueensa eteen antaen kaikille esimerkin mitä täydellisimmästä välinpitämättömyydestä vaaraan nähden.»
Vuosina 1928–1930 Stenroth palveli Libyassa ja Syyriassa. Lokakuussa 1930 hänet lähetettiin Hải Phòngiin Ranskan Indokiinaan, minne hän saapui huhtikuussa 1931 taltuttamaan siellä leimahtaneita levottomuuksia. Hän kuitenkin sairastui heti saavuttuaan johonkin trooppiseen tautiin, jolloin hänet siirrettiin sairaalaan Hanoihin, missä hän kuoli 23. toukokuuta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ von Bell, Anders: Muukalaislegioonan upseeri Adi Stenrothin tarina, osa I. Kivenjuuret, huhtikuu 2019, nro 42. Stenroth Sukuseura ry. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e Huhtanen, Jarmo: Tuntematon legioonalainen Helsingin Sanomat. 9.6.2019. Viitattu 10.6.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaarlo Kurko : Joulu luutnanti Stenrothin seurassa Marokossa, Suomen aliupseeri : Suomen aliupseeriliiton äänenkannattaja, 17.12.1934, nro 23-24, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot