Abbevillen taistelu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Abbevillen taistelu
Osa taistelua Ranskasta toisessa maailmansodassa
Belgian taisteluiden tilanne 21. toukokuuta – 6. kesäkuuta
Belgian taisteluiden tilanne 21. toukokuuta – 6. kesäkuuta
Päivämäärä:

28. toukokuuta – 4. kesäkuuta 1940

Paikka:

Abbevillen kaupungin ympäristö, Ranska

Lopputulos:

Saksan voitto

Osapuolet

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Ranskan lippu Ranska

Komentajat

Natsi-Saksan lippu Oskar Blümm
Natsi-Saksan lippu Heinz Guderian

Ranskan lippu Maxime Weygand
Ranskan lippu Charles de Gaulle

Vahvuudet

?

500 panssarivaunua

Tappiot

1 200 kaatunutta tai haavoittunutta
300 kadonnutta ja 500 vangittua

2 900 kaatunutta tai haavoittunutta
66 panssarivaunua
260 panssaroitua ajoneuvoa tuhottu

Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa SaarinmaaValesotaAlankomaiden valtausBelgian valtausLuxemburgin valtausTaistelu RanskastaTaistelu BritanniastaOperaatio Attila / Operaatio AntonDieppeNormandiaDragoonMarket GardenHürtgenAachenArdennien taistelu (Nordwind)

Abbevillen taistelu oli toisessa maailmansodassa Saksan ja Ranskan joukkojen välinen taistelu Abbevillen kaupungin hallinnasta Ranskassa. Saksan 2. panssaridivisioona oli 20. toukokuuta 1940 edennyt 90 kilometriä Kanaalin rannikolle Abbevilleen, jolloin se oli vallannut kaupungin 50. Northumbrian jalkaväkidivisioonan kuuluneelta 25. jalkaväkiprikaatilta. Ainoastaan pienehkö joukko puolustajia kykeni vetäytymään Sommen etelärannalle ja 21. toukokuuta Saksan 2. jalkaväkirykmentin III pataljoona saavutti rannikon Noyelles-sur-Merin länsipuolella.

Kenraalimajuri Roger Evansin komentama brittiläinen 1. panssaridivisioona saapui Ranskaan 15. toukokuuta, mutta ilman tykistöjoukkojaan sekä 1. tukiryhmän jalkaväkijoukkoja. Jalkaväkijoukot oli irrotettu divisioonasta Calais’ssa. Abbevillen sillanpään eteläpuoliset brittiläis-ranskalaiset joukot pysäyttivät 2. panssaridivisioonan etenemisen 27. toukokuuta – 4. kesäkuuta, kunnes 57. jalkaväkidivisioona valtasi suuren osan liittoutuneiden menettämistä alueista takaisin. Hyökkäyksessä pääosa liittoutuneiden panssarivaunuista tuhoutui ja saksalaiset menettivät runsaasti jalkaväkeään, jolloin liittoutuneet vetäytyivät takaisin Sommen taakse. Saksan 4. armeija aloitti 5. kesäkuuta murtautumisen sillanpäästä, jolloin vastahyökkäyksissä voimansa kuluttaneet liittoutuneet työnnettiin Bresleen.

Ison-Britannian virallisen sotahistorian kirjoittanut L. F. Ellis kirjoitti vuonna 1953, että liittoutuneilta puuttui taistelussa yhtenäinen johto. Tämän seurauksena liittouneet epäonnistuivat saksalaisten hyökkäyksen torjunnassa ja joukot maksoivat puutteelliset valmistelut ja saksalaisten Sommen eteläpuolisten puolustusasemien aliarvioinnin suurina tappioina. Vuonna 2001 Caddick-Adams totesi syyksi pahoihin taktisiin virheisiin ranskalaisten ja brittien välisten viestiyhteyksien puutteen, mikä johtui radiokaluston puutteesta. Viestiyhteyksien puute jatkui 51. Ylämaan divisioonan ja ranskalaisten panssari- ja jalkaväkidivisioonien saavuttua täydennyksinä alueelle. Saksalaiset olivat siirtäneet merkittäviä voimia sillanpäähän.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittoutuneiden hyökkäys alkoi 27. toukokuuta kello kuusi aamulla tuntien viivästymisen jälkeen, kun ranskalaisten tykistö saatiin taisteluvalmiiksi. Ranskan 2. kevyt ratsuväkidivisioona ja siihen liitetty brittiläinen 2. panssariprikaati, joka oli sijoitettu rintaman oikeaan reunaan, hyökkäsivät Hocquincourtista, Frucourtista ja St. Maxentista Blanchy-Abbeville tien itäpuolella. Lisäksi Ranskan 5. kevyt ratsuväkidivisioona hyökkäsi brittiläisen 3. panssariprikaatin tukemana Breslestä Gamachesin pohjoispuolisille alueille. Kumpikin aikaisempien taisteluiden kuluttama ratsuväkidivisioona jäi ilman omia panssarivaunujoukkojaan. Hyökkäysjoukoilla oli vain vähän aikaa uudelleen järjestymiseen ja saksalaisjoukkojen puolustusryhmityksestä oli vain vähän tietoja. Onnistuakseen hyökkäyksessä panssarijoukkojen tuli toimia hyvässä yhteistoiminnassa jalkaväen ja tykistön kanssa, mutta liittoutuneilla oli aivan liian vähän jalkaväkeä ja tykkejä, brittiläisten ja lisäksi ranskalaisten joukkojen yhteistoiminta oli riittämätöntä.[1]

Oikealla sivustalla panssarivaunujen eteneminen pysähtyi ja ne kärsivät runsaasti tappioita Chaumontiin ja Huppyyn sijoitettujen 37 mm PAK 36 -tykkien tulessa. Vasemmalla sivustalla 3. panssariprikaati saavutti Cambronin ja Saignevillen lähellä olleen ylängön sekä St. Valery-sur-Sommen reunimmaiset talot. Vaunujen suojana ei kuitenkaan ollut jalkaväkeä, joka olisi varmistanut alueen. Tässä tilanteessa vaunut määrättiin vetäytymään, kun selvisi ranskalaisten kaivautuvan Beheniin, Quesnoyhin ja Brutellesiin. Brittiläinen 1. panssaridivisioona menetti hyökkäyksessä 65 panssarivaunua.[2]


Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäyksessä 27. toukokuuta brittiläinen 1. panssaridivisioona menetti taistelutoimissa 65 panssarivaunua, joiden lisäksi 55 vaunua sai mekaanisen vian. Ranskan 4. panaaridivisioona menetti 29.–30. toukokuuta 105 panssarivaunua ja brittiläis-ranskalaiset joukot 4. kesäkuuta noin 1 000 sotilasta, 50 panssarivaunua ja muuta panssaroitua ajoneuvoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Plant, John: The 1st Armoured Division. New Generation Publishing, 2013. ISBN 978-1-909878-45-7. (englanniksi)
  • Horne, Alistair: To Lose a Battle France 1940, s. 489-496. Lontoo: Penguin Books, 1990. ISBN 978-0-141-03065-4. (englanniksi)
  • Goutard, Colonel A.: The Battle of France 1940, s. 191-192. Lontoo: Frederick Müller Limited, 1958. (englanniksi)
  • Ellis, L. F.: History of the Second World War: The War in France and Flanders, s. 153-159. Uckfield, Englanti: Naval Military Press, 2004. ISBN 1-845740-56-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Plant, John s. 13 - 14
  2. Plant, John s. 14