Aaro Astola
| Aaro Astola | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. marraskuuta 1904 Rautjärvi |
| Kuollut | 11. lokakuuta 1981 (76 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1925 – 1964 |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | Kenraalimajuri |
| Kunniamerkit |
SVR Komentajamerkki 2.lk Vapaudenristi miekkojen kera |
Aaro Ilmari Astola (21. marraskuuta 1904 – 11. lokakuuta 1981[1]) oli Suomen puolustusvoimien kenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Edvard Astola ja Maria Astola o.s. Valkonen. Aaro Astola oli aviossa Sirkka Annikki Sorvalin kanssa ja liitosta on kaksi tytärtä. Astola kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin reaalikoulun Maanviljelys- ja Kauppalyseosta 1924 ja opiskeli sen jälkeen kadettikoulun 24. kadettikurssilla vuosina 1925–1927. Kadettikoulun jälkeen hän toimi nuorempana upseerina kenttätykistörykmentti 2:ssa (KTR 2), opetusupseerina reserviupseerikoulussa sekä Taistelukoulussa. Vuosina 1933–1934 hän toimi aluepäällikkönä Sortavalan suojeluskuntapiirissä josta palasi patterin päälliköksi ja ye-upseeriksi KTR 2:een. Vielä ennen sotaa hän ehti opiskella Sotakorkeakoulun Ilmasotaosastolla. Talvisodan aikana Astola palveli Kannaksen armeijan esikunnassa ilmatorjuntatoimiston päällikkönä. Jatkosodassa hän toimi II armeijakunnan ilmatorjuntakomentajana, raskas patteristo 30:n komentajana, ilmatorjuntarykmentti 2:n komentajana sekä Päämajan operatiivisen osaston toimistoesiupseerina.[1] Rauhan palattua hän oli vuosina 1945–1953 Ilmatorjuntakoulun johtaja, 1954–1961 Pääesikunnan sotatalousosaston osastopäällikkö ja vuosina 1961–1964 Pääesikunnan huoltopäällikkö.[2]. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1961 ja siirtyi reserviin 1964.
Ylennykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reservin vänrikki 1925
- Vänrikki 1927
- Luutnantti 1929
- Kapteeni 1933
- Majuri 1940
- Everstiluutnantti 1942
- Eversti 1955
- Kenraalimajuri 1961
Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki
- Suomen Valkoisen Ruusun 1.lk ritariristi
- Vapaudenristi 2., 3. ja 4.lk miekkojen kera
- talvisodan muistomitali
- jatkosodan muistomitali
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kadettiupseerit 1920-1985, s. 52. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
- ↑ Facta2001 2. osa palsta 42