Aarne Wuorimaa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aarne Wuorimaa vuonna 1933.

Aarne Artur Wuorimaa (vuoteen 1906 Blomberg; 8. helmikuuta 1892 Leivonmäki5. heinäkuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti,[1] joka toimi 1930-luvulla Suomen suurlähettiläänä Hitlerin Saksassa.

Wuorimaan vanhemmat olivat kirkkoherra, kansanedustaja Arthur Oliver Wuorimaa ja Anna Emilia Fabritius. Hän pääsi ylioppilaaksi 1910 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1916. Wuorimaa toimi Ilmailuvoimien intendenttinä 1918–1919, Suomen pääkonsulaatin virkailijana Lontoossa 1919 ja Suomen hallituksen edustajana Amerikan Punaisessa Ristissä sen toimiessa Suomessa 1920–1921. Hän oli sitten lähetystöavustajana Pariisissa 1921–1922, Kansainliiton pääsihteeristön virkailijana 1923–1925 ja lähetystösihteerinä Pariisissa 1925–1928.[2]

Wuorimaa oli Suomen lähettiläänä Tallinnassa 1928–1933, Berliinissä 1933–1940, Budapestissa ja Sofiassa 1940–1944 ja sen jälkeen disponsibiliteetissa ja eläkkeellä. Hän oli uudelleen aktiivipalveluksessa ulkoministeriön hallinnollisen osaston päällikkönä 1950–1951 sekä lähettiläänä ja suurlähettiläänä Haagissa ja Lissabonissa 1951–1959.[3]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Piirteitä Sippolan historiasta, Kansanvalistusseura, 1915. (Kansanvalistusseuran kotiseutukuvauksia, 26–30.)
  • Muistojeni Unkari. Otava, 1947.
  • Mitä on diplomatia. Otava, 1949.
  • Lähettiläänä Hitlerin Saksassa. Otava, 1967

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wuorimaa, Aarne hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012).
  2. Kuka kukin on 1954 (Runeberg.org).
  3. Otavan Iso tietosanakirja, osa 10, p. 156. Otava 1967.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.