8. SS-ratsuväkidivisioona Florian Geyer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
8. SS-ratsuväkidivisioona Florian Geyer
Divisioonan tunnusriimu
Divisioonan tunnusriimu
Toiminnassa 1942–1945
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Puolustushaarat Logo-WaffenSS.jpg Waffen-SS
Aselajit Ratsuväki
Rooli partisaanien torjunta
Koko divisioona
Sodat ja taistelut Varsovan geton kansannousu
Budapestin taistelu
Komentajat
Tunnettuja komentajia Gustav Lombard
Bruno Streckenbach
Hermann Fegelein

8. SS-ratsuväkidivisioona Florian Geyer (saks. 8. SS-Kavallerie-Division „Florian Geyer“) oli Saksan Waffen-SS:n ratsuväkiyhtymä toisessa maailmansodassa.

SS-Ratsuväkiprikaati[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuvuodesta 1941 perustettiin Varsovan lähistöllä SS-ratsuväkidivisioona. Se osallistui Neuvostoliiton talvihyökkäyksen torjuntaan vuoden vaihteessa 1941-1942 ollen taisteluissa aina syyskuuhun 1942 saakka.[1]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se perustettiin 1942 SS-ratsuväkiprikaatista, jota täydennettiin 9000 saksalaista syntyperää olevalla miehellä (Volksdeutsche) Romanian Transilvaniasta. Divisioonaan kuului kolme SS-ratsuväkirykmenttiä, tykistörykmentti, tiedustelupataljoona, panssarintorjuntapataljoona ilmatorjuntapatteristo, pioneeripataljoona, viestipataljoona, täydennyspataljoona sekä rynnäkkötykkipatteri. Maaliskuussa 1944 divisioona nimettiin Florian Geyerin mukaan. Florian Geyer oli frankenilainen ylimys ja ritari, joka oli Martin Lutherin seuraaja. Hänet tunnetaan parhaiten johtajana talonpoikaissodassa (Bauernkrieg) vuosina 1522–1525.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona oli partisaanien vastaisissa tehtävissä rintaman takana muun muassa Brjanskissa ja Vjasmassa sekä Balkanilla, ennen kuin se siirrettiin Budapestiin, jossa se tuhoutui taistelussa puna-armeijaa vastaan.

Divisioonan 17. rykmenttia käytettiin perustettaessa 22. SS-ratsuväkidivisioona Maria Theresia vuonna 1943.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitcham, Samuel W. Jr. s. 149