30 mm ADEN
ADEN (Ruotsissa 30 mm automatkanon m/55) on brittiläinen 30 mm revolveritykki, jota käytetään etenkin Britannian kuninkaallisten ilmavoimien ja laivaston ilmavoimien koneissa.
Vuoteen 2014 mennessä 30 mm ADEN -tykkiä on valmistettu 18919 kappaletta ja ADEN 25 -tykkiä 107 kappaletta. Nykyinen valmistaja on AEI Systems Ltd.[1]
Ase on kaasutoiminen revolveritykki, joka ampuu 30x113 mm NATO -ammusta. Tykin pituus on 1,59 m ja massa 87,0 kg. Tulinopeus on 1400 laukausta minuutissa. Tykin lataus tapahtuu paineilmalla ja laukaisu sähköisesti.[1]
Tykkiä on käytetty HAL Ajeet, Gnat, Hawk, Harrier, Hunter, J32, J35, Jaguar, Javelin, Lightning, HAL Marut, Scimitar, Sea Harrier, Sea Vixen, Sk 60/Saab 105 ja Swift -koneissa.[1]
Myös RARDEN-kanuuna pohjautuu tähän. Sitä käytetään esimerkiksi nopeissa kevyesti panssaroiduissa rynnäkköajoneuvoissa.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mauser-Werke kehitti Saksassa toisen maailmansodan lopulla MG213C-tykin, joka perustui Anton Politzerin revolverimekanismiin.[1]
Teknologia päättyi sodan päätyttyä liittoutuneiden haltuun ja arvioitavaksi. Britannia, Ranska ja Yhdysvallat kukin kopioivat MG213C-tykin. Yhdysvaltain versio tunnettiin nimellä 20 mm M39 johon Illinoisin Institute of Technology teki pieniä muutoksia. Ford ja General Motorsin Pontiac-divisioona valmistivat M39:tä yli neljä vuosikymmentä.[1]
Ranskalainen versio on DEFA 552A, jossa on vain pieniä muutoksia esikuvaansa nähden. Brittiläinen versio sai nimensä Armament Development Enfield -suunnittelutoimiston mukaan. Myös Royal Armament Research and Development Establishment Fort Halsteadissa osallistui tykin kehitykseen. Brittiläisessä versiossa on eri kopioista vähiten muutoksia Mauserin tykkiin. Puolustusministeriö tilasi tykkejä ensi kertaa aseistamaan Supermarine Swift -koneita. Royal Ordnance oli ensimmäinen sopimusvalmistaja.[1]
25 mm ADEN
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1970-luvun puolivälissä Royal Ordnance tutki mahdollisuuksia tykin tulinopeuden parantamiseen. STRADEN-ohjelma epäonnistui, joten tutkittiin mahdollisuuksia vaihtaa ammusta 1940-luvun 30-millisestä. 20 mm ammuksen käyttö hylättiin, mutta uudeksi ammukseksi valittiin Bradley-rynnäkköpanssarivaunun 25 mm konetykin 25x137 mm NATO STANAG 4173 -ammus. Tehokkaampi ruuti vaati aseen osien vahvistamista ja painon lisäys oli merkittävä ongelma. Uusi 25 mm ADEN painoi 5 kg enemmän kuin 30 mm ADEN, mutta saavutti 24 % suuremman tulinopeuden ja 25 % suuremman ammuksen lähtönopeuden. Kooltaan uusi ase oli vaihtokelpoinen 30 mm ADENin kanssa. Puolustusministeriö valitsi aseen 1984 GR Mk 5 Harrier -hävittäjän aseeksi. Ensimmäinen tilaus 81 tykistä tehtiin 1987.[1]
RO pyrki myymään uutta 25 mm ADEN -tykkiä kaikkiin 30 mm ADENia käyttäviin koneisiin. Lisäksi ADEN 25 oli mukana kilpailussa Eurofighter-hävittäjän aseistukseksi. Kilpailun kuitenkin voitti Mauserin 27 mm Bordkanone 27, joka on myös MG213C:n jälkeläinen.[1]
Vuonna 1988 Royal Ordnance sulki Enfieldin tehtaansa ja siirsi aseen oikeudet Aircraft Equipment Internationalille.[1]
Vuonna 1992 tykin ammusten syötön ongelmien vuoksi puolustusministeriö palkkasi AEI:n suunnittelemaan ammussyötön uudelleen. Lisäksi ongelmia oli tykin integroinnissa Harrier-hävittäjään. RAF piti kahta tykkipodia liian raskaana hävittäjälle ja rungon alle sijoitetut podit haittasivat lentoonlähtöä Invincible-luokan lentotukialuksilta. Puolustusministeriö arvioi muutosten tulevan liian kalliiksi ja Harrier GR Mk 5 ja Mk 7 koneiden tykkiaseistus määrättiin poistettavaksi 1999. RAF ja laivaston ilmavoimat palauttivat tykit puolustusministeriölle, eikä niille ole löydetty käyttäjää.[1]