Royal Ordnance

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Royal Ordnance oli Britanniassa valtion asetehtaista 1985 muodostettu yhtiö, joka yksityistettiin ja myyntiin British Aerospacelle huhtikuussa 1987, josta tuli BAE Systems vuonna 1999. Nimi Royal Ordnance oli käytössä vuoteen 2004 asti.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian kuninkaallisten asetehtaiden historia ulottuu 1500-luvulle, jolloin Waltham Abbeyssa valmistettiin ruutia. Kruunu otti ruutitehtaat hallintaansa ennen Napoleonin sotia. Ennen ensimmäistä maailmansotaa merkittävimmät asetehtaat olivat Royal Arsenal Woolwichissa Thamesin etelärannalla ja Royal Small Arms Factory (RSAF Enfield) Enfield Lockissa kanavan varrella Enfieldissä pohjois-Lontoossa.[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana perustettiin ampumatarvikeministeriö ja ministeriksi nimitettiin David Lloyd George. Vuoden 1917 lopussa maassa oli 143 valtion tehdasta ja 20 000 yksityistä laitosta joissa työskenteli kaksi miljoonaa työntekijää varusteluteollisuudessa.[1]

Toisen maailmansodan edellä aloitettiin uudelleen voimakas varusteluohjelma. Vuodesta 1938 lähtien perustettiin 44 Royal Ordnance Factory -tehdasta, jotka jakautuivat kalustoa valmistaviin tehtaisiin, räjähdysainetehtaisiin ja ammustehtaisiin (Filling Factories). Nämä täydensivät Woolwichin Royal Arsenalin, Waltham Abbeyn Royal Gunpowder Factoryn (RGPF) ja Royal Small Arms Factory RSAF Enfieldin tuotantoa, joiden laitokset olivat lähellä Lontoota ja niitä pidettiin haavoittuvana saksalaisten pommityksille. Royal Ordnance Factoryt olivat varusteluministeriön ja puolustusministeriön alaisuudessa aina yksityistämiseen asti.[1]

Yhtiöittämispäivänä 2. tammikuuta 1985 muodostettiin kahdestatoista kuninkaallisesta asetehtaasta, Waltham Abbeyn laitoksista ja RSAF Enfieldista sekä kolmesta Agency Factories'ista Royal Ordnance plc. Sen pääkonttori oli Royal Ordnance Factory Chorley'lla, joka sijaitsi Euxtonin kylässä lähellä Chorleyn kaupunkia Lancashiressa.[1]

Yhtiö oli tarkoitus yksityistää viemällä se pörssiin. Tämä ei onnistunut olemassa olevien sopimusten, puolustusministeriön tarpeiden ja yhtiön rahatilanteen vuoksi. Yhtiön arvoksi uskottiin aluksi 400 miljoonaa puntaa. Myöhemmin optimistisena pidettiin 150 miljoonan hintaa.[1]

Ongelmia ratkottiin myymällä Challenger 1 -panssarivaunun oikeudet Vickersille syksyllä 1986. Vaunuja valmistanut Leedsin tehdas suljettiin myöhemmin.

Valtio sai yhtiöstä neljä tarjousta. Lopulta GKN-autotehdas hävisi kilpailun BAE:lle, joka maksoi 190 miljoonaa puntaa.[1] Myyntihetkellä yhtiöllä oli 16 tehdasta ja noin 19000 työntekijää. Ensimmäisinä lakkautettiin Patricroftin tehdas Manchesterissa, RSAF Enfield ja Waltham Abbey Lontoossa. Bishoptonin tehdas Erskineissa Skotlannissa lakkautettiin 2000.

Vuonna 2005 BAe Land Systems Munitions and Ordnancella oli noin 1650 työntekijää vanhoilla RO-tehtaiden sijaintipaikoilla Birtley, Bishopton, Bridgwater, Chorley, Glascoed, Radway Green ja Shrivenham.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Royal Ordnance Factories / Royal Ordnance plc globalsecurity.org.
  2. Royal Ordnance Grace's Guide to British Industrial History. Viitattu 19.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]