1-kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaani

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1-Kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaani
Chlorotetrafluoroethane.png
2-chloro-1,1,1,2-tetrafluoroethane-3D-balls.png
Tunnisteet
CAS-numero 2837-89-0
IUPAC-nimi 2-kloori-1,1,1,2-tetrafluorietaani
SMILES C(C(F)(F)F)(F)Cl[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C2HClF4
Moolimassa 136,478 g/mol
Tiheys 1,364 (25 °C)[2] g/cm³
Sulamispiste -199 °C[2]
Kiehumispiste -12 °C[2]
Liukoisuus 1,71 g/l (25 °C)[3]

1-Kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaani eli HCFC-124 (C2HClF4) on HCFC-yhdisteisiin kuuluva halogenoitu alkaani. Yhdistettä voidaan käyttää kylmäaineena ja polymeerivaahtojen valmistuksessa.

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1-Kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaania voidaan valmistaa fluoraamalla tetrakloorieteeniä vetyfluoridin avulla. Katalyyttinä reaktiossa käytetään kobolttisuolan ja alumiinioksidin seosta, kromin ja alumiinioksidin seosta tai kromi(III)oksidia. Välivaiheena muodostuu 1,1-dikloori-2,2,2-trifluorietaania, joka reagoi edelleen 1-kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaaniksi.[3][4][5] Yhdistettä muodostuu myös klooritrifluorieteenin reagodessa vetyfluoridin kanssa kromyylikloridin toimiessa katalyyttinä[5].

1-Kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaania voidaan käyttää kylmäaineena sekä vaahdotuskaasuna polymeerivaahtojen valmistuksessa korvaamaan CFC-yhdisteitä kuten 1,2-diklooritetrafluorietaania.[2][3][4][5] Euroopan Unionin alueella yhdisteen käyttö uusissa kylmälaitesovelluksissa on ollut kiellettyä 2000-luvun alusta lähtien ja se on korvattu esimerkiksi 1,1,1,3,3,3-heksafluoripropaanilla tai 1,1,1,2,3,3,3-heptafluoripropaanilla[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 2-Chloro-1,1,1,2-tetrafluoroethane – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 25.10.2015.
  2. a b c d Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel & Blaine McKusick: Fluorine Compounds, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 25.10.2015
  3. a b c Bruce E. Smart & Richard E. Fernandez: Fluorinated Aliphatic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 25.10.2015
  4. a b R.E. Banks,B.E. Smart,J.C. Tatlow: Organofluorine Chemistry, s. 167-168, 172-173. Springer, 1994. ISBN 978-0-306-44610-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.10.2015). (englanniksi)
  5. a b c Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 259. 2nd Edition. Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)
  6. United Nations Environment Programme: 2002 Report of the Refrigeration, Air Conditioning, and Heat Pumps, s. 72. , 2003. ISBN 978-9280722888. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.10.2015). (englanniksi)