.fi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
.fi verkkotunnus logo

.fi on Suomen Internet-maakoodi verkkotunnuksia varten. Viestintävirasto hallinnoi sekä juurta, että vastaa verkkotunnusten myöntämisestä. Hallinnointi ja myöntäminen tapahtuu kansallisen lainsäädännön Tietoyhteiskuntakaaren pohjalta. Verkkotunnuksia voivat rekisteröidä yritykset, yhteisöt sekä yksityishenkilöt. Vuonna 2016 luovuttiin rajoituksista, jotka koskivat verkkotunnusten muotoa sekä niiden haltijan sijaintia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lippu, jossa .fi-verkkotunnus

Joulukuussa 1986 Tampereen teknillisen korkeakoulu (nykyisin Tampereen teknillisen yliopisto) lähetti hakemuksen uuden ylätason verkkotunnuksen luomisesta. Hakemuksen taustalla olivat hallintojohtaja Seppo Loimio ja tietotekniikan apulaisprofessori Juha Heinänen. [1] Verkkotunnuksia hallinnoiva ICANN hyväksyi hakemuksen ja myönsi TTY:lle oikeuden hallinnoida .fi verkkotunnusta.

TTY hallinnoi .fi juuripalvelimia vuosina 1986-1993, jonka jälkeen oikeudet siirrettiin FICIXille.[2] Juuren hallinnoinnista sekä verkkotunnustan myöntämisestä vastasi kuitenkin käytännössä EUnet Finland, myöhemmin KPNQwest.

Vuonna 1997 vastuu maakoodin hallinnoinnista siirrettiin Telehallintokeskukselle (nykyisin Viestintävirasto)[3], joka vastasi tunnuksen myöntämisestä ja hallinnoinnista (teknisestä hallinnoinnista vastasi vuoteen 2003 asti KPNQwest). Yksityisen sektorin toimijoita ei pidetty tarpeeksi puolueettomina hallinnoimaan maatunnusta ja tästä syystä hallinnointi siirrettiin viranomaistaholle. Vastaava käytäntö oli jo yleisesti vakiintunut monissa maatunnuksissa.

Verkkotunnuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 2003 asti verkkotunnuksia oli myönnetty hyvin rajallisesti ja mikään laki ei määrännyt sitä miten tunnuksia tuli myöntää.[4] Lähinnä yliopistoilla sekä suurilla yrityksillä joiden nimi oli vakiintunut oli käytössään fi-verkkotunnus.[5] Verkkotunnuslaki (228/2003) astui voimaan maaliskuussa 2003.[6] Laissa säädetään muun muassa fi-verkkotunnuksen hakemisesta, verkkotunnuksen muodosta ja sisällöstä sekä verkkotunnuksen haltijan sekä internet-palveluntarjoajan vastuusta ja velvollisuuksista. Edelleen vain yritykset sekä yhteisöt saivat käyttöönsä oman fi-verkkotunnuksen, tunnusten saatavuus kuitenkin parani huomattavasti. Enää haettavan verkkotunnuksen nimen ei tarvinnut vastata täydellisesti kaupparekisteriin tai tavaramerkkirekisteriin rekisteröityä nimeä vaan myös muut verkkotunnushakemukset hyväksyttiin. Vapautumisen johdosta suuri määrä verkkotunnuksia rekisteröitiin ja uusi aikakausi alkoi fi-verkkotunnuksen osalta.[7]

Maaliskuussa 2006 verkkotunnuslakia muutettiin[8] niin, että verkkotunnusten rekisteröinti mahdollistui myös yksityishenkilöille. Edelleenkään ulkomaisilla toimijoilla ei ollut mahdollisuutta rekisteröidä tunnuksia vaan vaatimuksena oli kotikunta suomessa, suomalainen henkilötunnus sekä yli 15-vuoden ikä.[9] Samalla suojattiin verkkotunnukset, jotka olivat yksityishenkilöiden nimiä. Vain nimen haltijalla oli oikeus rekisteröidä verkkotunnus (mikäli oli kaksi samannimistä henkilöä noudatettiin aikaprioriteetti periaatetta).[10]

Tietoyhteiskuntakaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestintäviraston .fi verkkotunnuksen markkinoinnissa käytetty tunnus.

Syyskuussa 2016 astui voimaan uusi Tietoyhteiskuntakaari (7.11.2014/917), joka korvasi aiemman verkkotunnuslain.[11] Viestintävirasto markkinoi uudistusta mainoslauseella ".fi uudistuu"[12], mediassa uudistusta on myös kutsuttu verkkotunnusuudistukseksi.[13] Uusi laki teki merkittäviä muutoksia sekä verkkotunnusten myöntämiseen, että vaatimuksiin. Uudistuksessa myös ulkomaisille toimijoille annettiin oikeus rekisteröidä verkkotunnuksia.[14] Samalla luovuttiin rajoituksista, jotka koskivat verkkotunnusten muotoa ja hyväntavan vastaisuutta.[15] Käytännössä suuri määrä kaksimerkkisiä maatunnuksiin perustuvia verkkotunnuksia vapautui.[16] Viestintävirasto siirtyi myös välittäjämalliin, jossa välittäjät hoitavat asiakkaan puolesta merkintäjen tekemisen verkkotunnusrekisteriin.[17] Aiemmin käytössä oli ollut malli, jossa verkkotunnusten haltijat olivat myös voineet itse hallinnoida tunnuksia käyttäen Viestintäviraston domain.fi palvelua.[18]

Tietoturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McAfeen vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan noin 0,05 prosentissa .fi-päätteisiä sivuja levitetään haittaohjelmia.[19]

IDN[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisia merkkejä å, ä ja ö sisältäviä fi-verkkotunnuksia (IDN) on ollut mahdollista hakea syyskuusta 2005 alkaen. Lisäksi elokuussa 2006 mahdollistui Suomessa puhuttavien saamen kielissä käytettävien merkkien käyttäminen fi-verkkotunnuksessa.

Muut verkkotunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

.ax[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaa sai oman .ax-koodinsa 15. elokuuta 2006.[20] Tähän asti käytössä oli ollut aliverkkotunnus .aland.fi. Verkkotunnuksen hallinnoinnista vastaa Ahvenanmaan maakuntahallitus.

.helsinki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunki haki vuonna 2016 omaa verkkotunnusta.[21] Kyseessä on uudentyyppinen paikkatunnus (GeoTLD) verkkotunnus perinteisten maatunnusten (ccTLD) ja geneeristen tunnusten (gTLD) domainien ohella. ICANN on vapauttanut uusia tunnuksia saataville ja nykyisin monilla kaupungeilla on oma verkkotunnuksensa. Esimerkiksi myös Tukholman kaupungilla on vastaava oma verkkotunnus .stockhol. Sekä .stockholm, että .helsinki verkkotunnuksien teknisestä hallinnoinnista vastaa Afilias.[22][23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. .FI domainin rekisteröintianomus 4.12.1986 1986. Funet. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
  2. Tammisto, Martti: TTY varasi Fi-verkkotunnuksen Suomelle Rajapinta. 20.12.2011. Tampereen teknillinen yliopisto.
  3. Kielikello - Verkkotunnuslaki ja sen seuraukset kielikello.fi. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.6.2017.
  4. Verkkotunnuslaki ja sen seuraukset kielikello.fi. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.6.2017.
  5. Fi-domain täyttää 30 vuotta tut.fi. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 1.6.2017.
  6. Verkkotunnuslaki 228/2003 finlex.fi. FINLEX. Viitattu 1.6.2017.
  7. Verkkotunnuslaki ja sen seuraukset kielikello.fi. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.6.2017.
  8. Laki verkkotunnuslain muuttamisesta 187/2006 finlex.fi. FINLEX. Viitattu 1.6.2017.
  9. Fi-verkkotunnusesite (PDF) viestintavirasto.fi. Viestintävirasto.
  10. Verkkotunnuslaki Suomessa theseus.fi. Rovaniemen ammattikorkeakoulu.
  11. Edita Publishing Oy: Tietoyhteiskuntakaari 917/2014 finlex.fi. FINLEX. Viitattu 1.6.2017.
  12. .fi uudistuu 2016 domain.fi. 4.9.2016. Viestintävirasto. Viitattu 1.6.2017.
  13. Suomi siirtyy selkeämpään välittäjämalliin .fi-tunnuksen rekisteröinnissä berggren.eu. Berggren. Viitattu 1.6.2017.
  14. Näin fi-verkkotunnuksia koskeva muutos vaikuttaa aamulehti.fi. 5.9.2016. Aamulehti. Viitattu 1.6.2017.
  15. Kielletyt verkko-osoitteet vapautuivat iltalehti.fi. Iltalehti. Viitattu 1.6.2017.
  16. Iida Tiihonen: Kielletyt verkko-osoitteet vapautuivat Savon Sanomat. savonsanomat.fi. Viitattu 1.6.2017.
  17. Kansainvälinen välittäjämalli käyttöön myös fi-verkkotunnuksissa viestintavirasto.fi. Viestintävirasto. Viitattu 1.6.2017.
  18. Suomalaisten domainien ostaminen markusossi.fi. Markus Ossi. Viitattu 1.6.2017.
  19. Suomi maailman turvallisin maa - myös internetissä formin.finland.fi. 4.11.2014. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 1.6.2017.
  20. Ansökan om domännamn under .ax Ahvenanmaan maakuntahallitus. Viitattu 9.5.2007. (ruotsiksi)
  21. .helsinki - ICANNWiki icannwiki.org. ICANN. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  22. .helsinki - ICANNWiki icannwiki.org. ICANN. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  23. .stockholm - ICANNWiki icannwiki.org. ICANN. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]