Äänisen viidennes
Äänisen viidennes (ven. Обоне́жская пяти́на, Obonežskaja pjatina) oli yksi viidestä alueesta, joihin Novgorodinmaa jaettiin 1700-luvun alkuun saakka. Se on saanut nimensä Äänisjärvestä.[1]
Viidennes mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1496 verokirjassa, mutta nimitys Obonežje tavataan jo 1000-luvun alussa. Äänisen viidennes rajoittui lännessä Olhavanjokeen ja Laatokan kaakkoisrantaan aina Viteleen saakka, pohjoisessa Vienanmeren Äänislahteen, idässä Äänisen ja Valkeajärven vedenjakajaan sekä etelässä Mda- ja Mstajokiin ja Ilmajärveen. 1400-luvun lopulla alue jakautui kahteen puoliskoon (ven. polovina). Eteläisempi Nagornaja polovina käsitti 36 ja pohjoisempi Zaonežskaja polovina 45 pogostaa. Alueen ainut kaupunki oli vuonna 1649 perustettu Aunus. 1700-luvulla Äänisen viidenneksen pohjoisosa liitettiin Aunuksen lääniin ja eteläosat Pietarin ja Novgorodin lääneihin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona dic.academic.ru. Viitattu 7.7.2013. (venäjäksi)