Ero sivun ”Frenologia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
kh |
PtG (keskustelu | muokkaukset) lähteitä |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:1895-Dictionary-Phrenolog.png|thumb|250px|Frenologian määritelmä Websterin sanakirjassa noin vuodelta 1900.]] |
[[Kuva:1895-Dictionary-Phrenolog.png|thumb|250px|Frenologian määritelmä Websterin sanakirjassa noin vuodelta 1900.]] |
||
'''Frenologia''' on [[näennäistiede]]oppi, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus voidaan nähdä kallon muodoista (”kuhmuista”). Frenologia todettiin puoskaroinniksi 1900-luvun alkupuolella. |
'''Frenologia''' on [[näennäistiede]]oppi, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus voidaan nähdä kallon muodoista (”kuhmuista”). Frenologia todettiin puoskaroinniksi 1900-luvun alkupuolella. Ihmisen persoonallisuuden piirteet liitetään frenologiassa tiettyihin aivoalueisiin: Mitä suurempi aivoalue on, sitä merkittävämpi tämän alueen edustama piirre on ihmisen persoonallisuudessa. Aivoalueen suuruus taas heijastuu kallon pintaan, jonka muodoista persoonallisuutta pystytään analysoimaan. |
||
== Oppi == |
|||
Frenologian kehitti saksalainen psykologi [[Franz Joseph Gall]] vuonna 1796. Hän arvioi muun muassa ”mulkosilmäisten” opiskelijoiden menestyneen opinnoissa muita paremmin. Tästä hän päätteli silmien takaisten aivojen osien pullistaneen päätä. |
|||
[[Johann Spurzheim]] määritteli frenologian viisi keskeisintä periaatetta. Hänen mukaansa [[aivot]] ovat [[Mieli|mielen]] elin. Mieli puolestaan koostuu noin kolmesta tusinasta kyvistä, joista osa on älyllisiä ja osa tunteellisia, ja jokaisella kyvyllä on puolestaan oma alueensa aivoissa. Jokaisella henkilöllä on oma märäänsä jokaista kykyä, ja jos jotain kykyä on normaalia enemmän, se näkyy sen aivoalueen koossa. Koska [[kallo]] vastaa muodoiltaan aivoja, kykyjen määrä voidaan mitata kallon muodoista.<ref name=psychcentral>{{Verkkoviite | Osoite = https://psychcentral.com/blog/phrenology-examining-the-bumps-of-your-brain/| Nimeke = Phrenology: Examining The Bumps of Your Brain| Tekijä = Tartakovsky, Margarita| Julkaisu = Psych Central| Ajankohta = 2011| Viitattu = 14.10.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref> |
|||
Frenologian kehittäjä [[Franz Joseph Gall]] oli käyttänyt puhdasta [[empirismi]]ä menetelmän kehittämiseen. Hän oli käytännössä sattumanvaraisesti valinnut jokaisen kyvyn alueen aivoissa. Gall oli itse sijoittanut aivojen 26 niin sanottua elintä.<ref name=britannica>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/topic/phrenology| Nimeke = Phrenology| Julkaisu = Encyclopædia Britannica| Ajankohta = 2018| Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc| Viitattu = 14.10.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref> |
|||
== Historia == |
|||
Frenologian kehitti 1700-luvun lopulla lääkäri [[Franz Joseph Gall]]. Hän alkoi noin vuonna 1792 kerätä ihmisten ja eläinten kalloja ja tekemään niistä aivomuotteja, joiden avulla hän pystyisi tutkimaan niiden rakennetta.<ref>Van Wyhe, s. 21.</ref> Gall etsi erityisesti kalloja, jotka olivat kuuluneet huomattavista ominaispiirteistä tunnetuista yksilöille. Hän halusi esimerkiksi rohkeiksi tai käteviksi tiedettyjen henkilöiden tai murhaajien kalloja.<ref name=vanwyhe22>Van Wyhe, s. 22.</ref> Gall huomasi tutkittuaan useiden nuorten taskuvarkaiden pään muotoja, että monilla niistä oli kohouma juuri korvien yläpuolella.<ref name=verywell>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.verywellmind.com/what-is-phrenology-2795251| Nimeke = Understanding Phrenology| Tekijä = Cherry, Kenrdra| Julkaisu = Verywell| Ajankohta = 24.5.2018| Julkaisija = Dotdash publishing | Viitattu = 14.10.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref> |
|||
Gall kutsui uutta alaansa ”aivojen doktriiniksi”, organologiaksi ja myöhemin ”aivojen fysiologiaksi”. Hän ei hyväksynyt muita nimiä, kuten frenologiaa eikä kraniologiaa. Englantilainen luonnontieteilijä [[Thomas Ignatius Maria Forster]] keksi vuonna 1815 termin frenologia, joka levisi 1820-luvulla yleiseen käyttöön.<ref name=vanwyhe22/> |
|||
Gall alkoi vuonna 1796 luennoida [[Wien]]issä uusista tutkimuksistaan. Niissä hänen avustajansa leikkeli aivoja. Gallin avustajana aloitti vuonna 1804 nuori lääketieteen opiskelija [[Johann Spurzheim]]. Gallista tuli luentojansa ansiosta tunnettu hahmo Wienissä.<ref>Van Wyhe, s. 24.</ref> Keisari [[Frans I (Itävalta)|Frans II]] kielsi kuitenkin luennot joulukuussa 1801. Määräyksessä mainittiin useita syitä kiellolle. Myöhemmin kiellon taustalle on väitetty olleen paikallinen papisto, mutta monet papit olivat todellisuudessa jopa innostuneita Gallin menetelmästä.<ref>Van Wyhe, s. 25.</ref> |
|||
Kielto oli frenologialle jopa suotuisa asia, sillä Gall lähti maaliskuussa 1805 Euroopan-kiertueelle Spurzheimin kanssa. Kiertue kesti yli kaksi ja puoili vuotta ja Gallin menetelmästä tuli kansainvälinen sensaatio ja todella suosittua oppineiden ja varakkaiden keskuudessa. Gall kävi kumppaniensa kanssa yli 50 kaupungissa.<ref>Van Wyhe, s. 26–27.</ref> |
|||
Spurzheim alkoi kiertää myös itsenäisesti, ja hän piti ensimmäisen oman luentonsa [[Lontoo]]ssa 1813. [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] [[Boston]]iin hän meni vuonna 1832.<ref>{{lehtiviite | Tekijä = Bilal, Mohammad et al| Otsikko = Johann Gaspar Spurzheim: A Life Dedicated to Phrenology| Ajankohta = 5/2017 | Julkaisu = Cureus| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Vuosikerta = 9| Numero = 5 | Sivut = | www = https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5493471/ | Viitattu = 14.1.0.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref> Manner-Euroopasta menetelmä levisikin sekä Englantiin että Yhdysvaltoihin, ja siihen uskoivat muun muassa kirjailija [[Arthur Conan Doyle]], luonnontieteilijä [[Alfred Russell Wallace]] ja runoilija [[Walt Whitman]].<ref name="skeptikko">{{Kirjaviite | Tekijä = Selin, Risto| Nimeke = Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja| Vuosi = 2001| Sivu = 72| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Tähtitieteellinen yhdistys Ursa| Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 952-5329-19-4}}</ref> Siitä tuli huomattavan suosittua, ja monet kävivät mittauttamassa päänsä frenologilla.<ref name=verywell/> |
|||
== Merkitys == |
|||
Oppi muodostui melkoisen suosituksi 1800-luvulla, tosin jo [[antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]] yritettiin tulkita persoonallisuutta pään muodoista. Aikanaan frenologia oli jopa arvostettu akateeminen tiede, minkä aseman se on menettänyt. Frenologiasta löytyy kuitenkin tiettyjä yhtäläisyyksiä esimerkiksi nykyaikaiseen aivotutkimukseen: myös siinä tietyillä aivoalueilla ajatellaan olevan erityisiä toimintoja ja vaikutuksia. |
Oppi muodostui melkoisen suosituksi 1800-luvulla, tosin jo [[antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]] yritettiin tulkita persoonallisuutta pään muodoista. Aikanaan frenologia oli jopa arvostettu akateeminen tiede, minkä aseman se on menettänyt. Frenologiasta löytyy kuitenkin tiettyjä yhtäläisyyksiä esimerkiksi nykyaikaiseen aivotutkimukseen: myös siinä tietyillä aivoalueilla ajatellaan olevan erityisiä toimintoja ja vaikutuksia. |
||
== Lähteet == |
|||
Ihmisen persoonallisuuden piirteet liitetään frenologiassa tiettyihin aivoalueisiin: Mitä suurempi aivoalue on, sitä merkittävämpi tämän alueen edustama piirre on ihmisen persoonallisuudessa. Aivoalueen suuruus taas heijastuu kallon pintaan, jonka muodoista persoonallisuutta pystytään analysoimaan. |
|||
*{{lehtiviite | Tekijä = Van Wyhe, John| Otsikko = The Authority of Human Nature: The "Schädellehre" of Franz Joseph Gall| Ajankohta = 3/2002| Julkaisu = The British Journal for the History of Science| Julkaisupaikka = | Julkaisija = The British Society for the History of Science | Vuosikerta = 35| Numero = 1| Sivut = 17-42| www = https://www.jstor.org/stable/4028401| Viitattu = 14.1.0.2018 | Kieli = {{en}}}} |
|||
=== Viitteet === |
|||
{{viitteet}} |
|||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
Versio 14. lokakuuta 2018 kello 12.35
Frenologia on näennäistiedeoppi, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus voidaan nähdä kallon muodoista (”kuhmuista”). Frenologia todettiin puoskaroinniksi 1900-luvun alkupuolella. Ihmisen persoonallisuuden piirteet liitetään frenologiassa tiettyihin aivoalueisiin: Mitä suurempi aivoalue on, sitä merkittävämpi tämän alueen edustama piirre on ihmisen persoonallisuudessa. Aivoalueen suuruus taas heijastuu kallon pintaan, jonka muodoista persoonallisuutta pystytään analysoimaan.
Oppi
Johann Spurzheim määritteli frenologian viisi keskeisintä periaatetta. Hänen mukaansa aivot ovat mielen elin. Mieli puolestaan koostuu noin kolmesta tusinasta kyvistä, joista osa on älyllisiä ja osa tunteellisia, ja jokaisella kyvyllä on puolestaan oma alueensa aivoissa. Jokaisella henkilöllä on oma märäänsä jokaista kykyä, ja jos jotain kykyä on normaalia enemmän, se näkyy sen aivoalueen koossa. Koska kallo vastaa muodoiltaan aivoja, kykyjen määrä voidaan mitata kallon muodoista.[1]
Frenologian kehittäjä Franz Joseph Gall oli käyttänyt puhdasta empirismiä menetelmän kehittämiseen. Hän oli käytännössä sattumanvaraisesti valinnut jokaisen kyvyn alueen aivoissa. Gall oli itse sijoittanut aivojen 26 niin sanottua elintä.[2]
Historia
Frenologian kehitti 1700-luvun lopulla lääkäri Franz Joseph Gall. Hän alkoi noin vuonna 1792 kerätä ihmisten ja eläinten kalloja ja tekemään niistä aivomuotteja, joiden avulla hän pystyisi tutkimaan niiden rakennetta.[3] Gall etsi erityisesti kalloja, jotka olivat kuuluneet huomattavista ominaispiirteistä tunnetuista yksilöille. Hän halusi esimerkiksi rohkeiksi tai käteviksi tiedettyjen henkilöiden tai murhaajien kalloja.[4] Gall huomasi tutkittuaan useiden nuorten taskuvarkaiden pään muotoja, että monilla niistä oli kohouma juuri korvien yläpuolella.[5]
Gall kutsui uutta alaansa ”aivojen doktriiniksi”, organologiaksi ja myöhemin ”aivojen fysiologiaksi”. Hän ei hyväksynyt muita nimiä, kuten frenologiaa eikä kraniologiaa. Englantilainen luonnontieteilijä Thomas Ignatius Maria Forster keksi vuonna 1815 termin frenologia, joka levisi 1820-luvulla yleiseen käyttöön.[4]
Gall alkoi vuonna 1796 luennoida Wienissä uusista tutkimuksistaan. Niissä hänen avustajansa leikkeli aivoja. Gallin avustajana aloitti vuonna 1804 nuori lääketieteen opiskelija Johann Spurzheim. Gallista tuli luentojansa ansiosta tunnettu hahmo Wienissä.[6] Keisari Frans II kielsi kuitenkin luennot joulukuussa 1801. Määräyksessä mainittiin useita syitä kiellolle. Myöhemmin kiellon taustalle on väitetty olleen paikallinen papisto, mutta monet papit olivat todellisuudessa jopa innostuneita Gallin menetelmästä.[7]
Kielto oli frenologialle jopa suotuisa asia, sillä Gall lähti maaliskuussa 1805 Euroopan-kiertueelle Spurzheimin kanssa. Kiertue kesti yli kaksi ja puoili vuotta ja Gallin menetelmästä tuli kansainvälinen sensaatio ja todella suosittua oppineiden ja varakkaiden keskuudessa. Gall kävi kumppaniensa kanssa yli 50 kaupungissa.[8]
Spurzheim alkoi kiertää myös itsenäisesti, ja hän piti ensimmäisen oman luentonsa Lontoossa 1813. Yhdysvaltojen Bostoniin hän meni vuonna 1832.[9] Manner-Euroopasta menetelmä levisikin sekä Englantiin että Yhdysvaltoihin, ja siihen uskoivat muun muassa kirjailija Arthur Conan Doyle, luonnontieteilijä Alfred Russell Wallace ja runoilija Walt Whitman.[10] Siitä tuli huomattavan suosittua, ja monet kävivät mittauttamassa päänsä frenologilla.[5]
Merkitys
Oppi muodostui melkoisen suosituksi 1800-luvulla, tosin jo antiikin Kreikassa yritettiin tulkita persoonallisuutta pään muodoista. Aikanaan frenologia oli jopa arvostettu akateeminen tiede, minkä aseman se on menettänyt. Frenologiasta löytyy kuitenkin tiettyjä yhtäläisyyksiä esimerkiksi nykyaikaiseen aivotutkimukseen: myös siinä tietyillä aivoalueilla ajatellaan olevan erityisiä toimintoja ja vaikutuksia.
Lähteet
- Van Wyhe, John: The Authority of Human Nature: The "Schädellehre" of Franz Joseph Gall. The British Journal for the History of Science, 3/2002, 35. vsk, nro 1, s. 17-42. The British Society for the History of Science. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.1.0.2018. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Tartakovsky, Margarita: Phrenology: Examining The Bumps of Your Brain Psych Central. 2011. Viitattu 14.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Phrenology Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 14.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Van Wyhe, s. 21.
- ↑ a b Van Wyhe, s. 22.
- ↑ a b Cherry, Kenrdra: Understanding Phrenology Verywell. 24.5.2018. Dotdash publishing. Viitattu 14.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Van Wyhe, s. 24.
- ↑ Van Wyhe, s. 25.
- ↑ Van Wyhe, s. 26–27.
- ↑ Bilal, Mohammad et al: Johann Gaspar Spurzheim: A Life Dedicated to Phrenology. Cureus, 5/2017, 9. vsk, nro 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.1.0.2018. (englanniksi)
- ↑ Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja, s. 72. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.
