Ero sivun ”Käyttäjä:J Hokkanen/HL33” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
== Levinneisyys: ydinalueet ==
'''Skandinaavinen pronssikausi''' (noin 1700–500 [[eaa.]] <ref name=natmus4/>) on aikakausi [[Skandinavia]]n esihistoriassa, jonka kukoistusaika on Keski-Euroopassa vallineiden [[pronssikausi]]en loppuaikoina. Sitä edelsi [[neoliittinen kivikausi]] ja sitä seurasi [[esiroomalainen rautakausi]]. Skandinavinen pronssikausi muodostui ydinalueista, jotka sijaitsivat nykyisen [[Tanska]]n alueilla, [[Saksa|Pohjois-Saksassa]], [[Ruotsi|Etelä-Ruotsissa]] ja [[Norja]]n eteläisellä rannikkoalueella. Osa tutkijoista liittävät sen kulttuuripiiriin myös Pohjois-Norjan alueet, Itämeren länsipuolella Pohjois-Ruotsin rannikkoalueet ja [[Itämeri|Itämeren]] itäpuolisia alueita kuten esimerkiksi [[Ahvenanmaa]]n, [[Lounais-Suomi|Lounais-Suomen]] rannikkoseudun, [[Pohjois-Viro]]n rannikon ja [[Saarenmaa|suuret saaret]].<ref name=bas/><ref name=welinder/><ref name=ajan_ammoisen/><ref name=kriiska_tvauri/>

== Yleistä ==
=== Pronssin esittely ===
Euroopassa alettiin valmistamaan [[tina]]-sekoitteista pronssia [[Vinčan kulttuuri]]ssa [[Balkanin niemimaa]]lla noin 4500 eaa. Kyseisellä alueella tunnettiin myöhemmin useita metalleja ja niiden käsittelytaidon kehittyessä alettiin niistä tuottaa erityyppisiä polymetallisia esineitä. Idea valmistaa metalleja oli tullut sinne [[Lähi-itä|Lähi-Idän]] tai idän suunnalta. Metalliesineiden tuotanto oli ollut aluksi hidasta ja esineitä levisi ensin vain Balkanin lähiympäristöön, myöhemmin niitä levisi kauemmaksi itään ja länteen. Esineiden leviämisen myötä levisi myös pronssin valmistustaito ja silloin alueiden välinen kauppa kasvoi suuresti. [[Únětice-kulttuuri]] on todennäköisesti esitellyt pronssin skandinaaveille, kun sen asuinalue laajeni sinne idästä päin Saksan pohjoisosiin noin 2000–1700 eaa. Tämän kulttuurialueen seuraaja [[tumuluskulttuuri]] jatkoi pronssikauppaa, jolloin sekä pronssiesineitä että pronssimetallia virtasi Etelä-Skandinaviaan runsaasti.<ref name=antiquity/>

Pronssin valmistamiseksi tarvitsee sulaan [[kupari]]in sekoittaa 10–20&nbsp;% tinaa, mutta vaikka kuparia esiintyi Euroopassa yleisesti, oli siellä tinaa erittäin vähän. Pronssia käyttävän yhteisön tuli tämän vuoksi vaihtoehtoisesti joko ostaa valmiita pronssiesineitä, ostaa molempia tai toista raaka-ainetta ja valaa esineet itse, tai hallita käytössään olevaa kupari- ja tinamalmiota ja samalla kontroloida sieltä käytävää kauppaa muualle. Skandinavian pronssikulttuurissa hankittiin tarvittavat pronssiesineet aluksi valmiina, mutta myöhemmin niitä kierrätettiin sulattamalla ne uudelleen ja valamalla niistä uusia esineitä. Metalliesineistä tehdyt tutkimukset osoittavat, että näin toimittiin Etelä-Skandinavaissa koko pronssikauden ajan, vaikka Ruotsissa on useita kuparimalmioita ja esimerkiksi Britanniasta oli viety tinaa Välimeren maihin yli 1&nbsp;000 vuotta. Verrattaessa Skandinavian pronssikulttuuria muihin eurooppalaisiin samanaikaisiin kuttuureihin, erottuu se muista arkeologisesti rikkaana pronssiesineiden löytöalueena.<ref name=antiquity/>

=== Periodit ===
Pronssikausi opittiin tuntemaan vuoden 1836 jälkeen, kun tanskalainen [[Christian Jürgensen Thomsen|Christian Thomsen]] julkaisi kuuluisaksi tulevan kolmen aikakauden jaottelunsa. Siinä kaivauksien löydöt liitettiin kivikauteen, mikäli löydöt eivät sisältäneet metalliesineitä, tai pronssikauteen, mikäli löytöjen metalleissa ei esiintynyt rautaesineitä, tai sitten rautakauteen, mikäli rautaesineitä esiintyi eivätkä ne olleet historialliselta ajalta. Tämä jaottelu sopi erityisesti tanskalaisiin arkeologisiin löytöihin hyvin ja sillä voitiin ajoittaa tehdyt löydöt karkeasti oikein. Kaivauksissa oli havaittu, että rautakauden esineet olivat lähellä maanpintaa, pronssikauden esineet syvemmällä kuin rautaesineet ja kivikauden esineet kaikista syvimmällä. Jaottelu ilmaisi myös yhteisöjen kehitystilaa ”darwinistisella” tavalla. Löytöjen määrän kasvaessa, voitiin esinetyyppien avulla jaotella aikakauset tarkemmin. [[Oscar Montelius]] julkaisi vuonna 1885 kuusiperiodisen jaottelun skandinavisen pronssikauden eri vaiheista ja se perustui tiettyjen esinetyyppien muotoilun ja koristelun kehityksen tuntemiseen.<ref name=bas/>

Periodeja ilmaistaan roomalaisilla numeroilla. Varhaiseen eli vanhimpaan pronssikauteen kuuluvat periodit I, II ja III, ja myöhäisen eli nuorempaan pronssikauteen periodit IV, V ja VI. Toisinaan kutsutaan viimeisintä periodia VI myöhäisimmäksi pronssikaudeksi, koska se oli Skandinaviassa myllerryksen aikaa kauppa- ja liittolaissuhteiden katkettua ja raudan korvatessa pronssin tärkeimpänä metallina. Nykyään tarkastellaan periodejakin kaksiosaisina aikakausina. Esimerkiksi periodi IIa tarkoittaa toisen periodin alkupuoliskoa ja IIb sen loppupuoliskoa.<ref name=bas/>

[[Radiohiiliajoitus|Radiohiiliajoituksen]] avulla voitiin periodit kiinnittää kalenterivuosiin. Niiden aikarajoja oli jo spekuloitu ennen radiohiilimenetelmän käyttöönottoa ja siinä oli onnistuttu niin hyvin, etteivät periodit siirtyneet aikajanalla kovinkaan paljon. Kirjallisuudessa esiintyy periodien vaihtumisajoista hieman erilaisia arvioita, mutta pääsääntöisesti ne ovat samanlaisia. On huomattava, etteivät skandinavisen pronssikauden periodit seuraa keski-eurooppalaisten pronssikausien periodeja. Seuraavalla aikajanalla on periodien rajat merkitty lähimpään sataan vuoteen pyöristettyinä. Negatiiviset vuosiluvut tarkoittavat aikaa ennen ajanlaskun alkua ([[eaa.]])<ref name=bas/>

<timeline>
ImageSize = width:800 height:80
PlotArea = width:720 height:50 left:65 bottom:20
AlignBars = justify

Colors =
id:era value:rgb(1,0.85,0.5) #
id:filler value:gray(0.8) # background bar
id:black value:black

Period = from:-1900 till:-300
TimeAxis = orientation:horizontal
ScaleMajor = unit:year increment:200 start:-1900
ScaleMinor = unit:year increment:100 start:-1900

PlotData =
align:center textcolor:black fontsize:10 mark:(line,black) width:20 shift:(0,-5)
bar:&nbsp; color:era
from: -1700 till: -1100 text:Varhainen pronssikausi
from: -1100 till: -500 text:Myöhäinen pronssikausi
bar:Periodit color:era
from: -1700 till: -1500 text:I
from: -1500 till: -1300 text:II
from: -1300 till: -1100 text:III
from: -1100 till: -900 text:IV
from: -900 till: -700 text:V
from: -700 till: -500 text:VI
</timeline>

Pronssikautta edelsi [[neoliittinen kivikausi]]. Kivikauden loppuvaiheessa skandinaavit olivat tutustuneet kupariin jo ennen 2000 eaa., mutta sitä oli liikkeellä niin vähän, ettei tutkijat katso sen vaikuttaneen yhteisöjen elämään merkittävästi. Tuon vuosiluvun jälkeen tuli alueelle pronssia, jonka määrä lisääntyi koko ajan. Noin 1700 eaa. voidaan katsoa pronssikauden alkaneen Etelä-Skandinavian keskusalueilla. Pronssikautta seurasi sitten [[rautakausi]], jonka alkua kutsutaan [[esiroomalainen rautakausi|esiroomalaiseksi rautakaudeksi]].<ref name=bas/>

=== Eteläiset rinnakkaiset kulttuurit ===
Skandinavinen pronssikausi, vaikka se jaotellaankin esineiden mukaan periodeihin, on sisältänyt monenlaisia muitakin ilmiöitä. Sen kulttuuri on saanut vaikutteita eteläisiltä naapurikulttuureiltaan, joiden kaupankäynnistä se on ollut riippuvainen. Pronssikauden alku periodiin Ia asti oli samamaikainen Únětice-kulttuurin kanssa (2300–1600 eaa.) ja se kehittyi sitten tumuluskulttuurin (1600–1200 eaa.) rinnalla periodien Ib–II ajan. Kun naapurien kulttuuri vaihtui [[uurnakenttäkulttuuri]]ksi (1300–700 eaa.), elettiin Skandinaviassa periodeja III–V ja viimeinen periodi VI, jonka aikana pronssikausi alkoi hiipua kohti rautakauden alkua, elettiin rinnakkain rautakautisen ajan mahtikulttuuriksi kasvaneen [[Hallstattin kulttuuri]]n (loppuvaihe 700–500 eaa.) kanssa.<ref name=bas/>

=== Ilmasto ===
Skandinavisen pronssikulttuurin aikana [[ilmasto]] oli nykyistä hieman lämpimämpi. Kivikaudella noin 2700 eaa. alkanut ilmaston lämpeneminen ei ollut vielä kohdannut noin 850–650 sattunutta kylmää kautta. Tanskassa ja Ruotsissa vallitsi samanalainen ilmasto kuin mitä nykyään on Keski-Saksassa ja Pohjois-Ranskassa. Tämä mahdollisti suhteellisen tiheästi asuvan väestön ainakin Tanskassa ja [[Skåne]]ssa, koska muiden elinkeinojen lisäksi maataloudesta sai hyvät sadot. Esimerkiksi Skandinaviassa saattoi tuohon aikaan kasvattaa [[viinirypäle]]itä.<ref name=kane/>

== Yhteistöt ==
=== Maatalousyhteisöt ===
Tanskassa [[arkeologi]]t ovat tutkineet pronssikauden maakerroksien [[siitepöly]]ä. Koska siitepöly säilyy tunnistettavana huomattavan pitkään erityisesti [[anoksia|hapettomissa]] oloissa, on eri kasvilajien suhteellisia osuuksia pystytty luotettavasti tutkimaan. Tutkimusten avulla on selvitetty viljeltyjen kasvien lajikkeet sekä asuinseudun avomaan kasvillisuuden ja metsän puuston välinen suhde. Tanskan rannikot ovat olleet avointa [[pelto]]- ja [[laidunmaa|laidunaluetta]] kun taas sisämaassa asuinalueet ovat muodostaneet metsiköiden sisälle peltoaukeita ja niiden ympärille avoimia puistoja laidunmaiksi. Pellot olivat pieniä soikean muotoisia palstoja, jotka jäivät aidattuina laidunalueen sisälle. Asuinapaikkojen kaivaukset ovat paljastaneet maasta paalurivistöjä, joiden perusteella talot ([[pitkätalo|pitkätalot]]) olivat 50–400 [[neliömetri]]n kokoisia. Joissakin kohteissa talonperustuksia on löytynyt paljon, mutta kysessä on tuskin ollut kylä, sillä rakennukset eivät ole olleet samanaikaisia. Varsinaisia kyliä ei pronssikaudella esiintynyt Tanskassa. Pronssikauden Tanskassa yhteisöt muodostuivat hajallaan sijaitsevista maataloista, jossa talon omistava väki asui yhdessä työväkensä perheiden kanssa samaa taloa ja ylläpitivät yhdessä kotieläimiä ja viljelivät maata. Arvellaan, että myös kotieläimet yöpyivät samassa talossa ihmisten kanssa. Kotieläinten luulöydöt sisältävät jäänteitä enimmäkseen [[nauta|naudoista]], [[lammas|lampaista]] ja [[hevonen|hevosista]]. Hevosilla oli tärkeä merkitys liikkumisen ja työnteon kannalta, mutta niitä ei ollut kaikilla. Naudan lantaa käytettiin peltojen lannoitukseen, joten karjanhoito ja viljely tukivat toisiaan. Koska suurin osa Skandinavian pronssikauden viljelijöistä asuivat meren- tai järvenrantojen läheisyydessä, on kalastuksella ollut merkitys suuri ravinnonhankinnassa.<ref name=bas/><ref name=welinder/>

=== Sosiaalinen rakenne ===
[[Maanomistus]] lienee ollut merkittävin yhteisön sosiaaliseen rakenteeseen vaikuttanut piirre. Maattomat asuivat maanomistajien kanssa tehden heille työtä. Pronssikauden tarvekalut valmistettiin yleensä puusta, luusta, kivestä tai harvoin pronssista. Näistä kaikista esinetyypeistä on tehty löytöjä, mutta arvostetuimmat löydöt lienevät metallikirveet ja -veitset. Metalliesineiden valmistajat, [[seppä|sepät]], eivät kuitenkaan näy arkeologisessa löytöaineistossa mitenkään selvästi. Vaikka he käsittelivät kallista pronssia, eivät he itse hyötyneet siitä suuresti. Toki oli sepissäkin eroja. Taitavimmat saivat tehtäväkseen taidokkaita koru- tai esinetöitä, joista osa päätyi ainoastaan [[eliitti|eliitin]] käsiin. Joidenkin seppien hautauksia on löydetty, mutta ei siinä määrin, mitä tehtävän erityisyys olisi voinut edellyttää.<ref name=welinder/><ref name=antiquity/>

Kun yhteisöissä kaikki osasivat tehdä itse kaiken ja valmistaa tai rakentaa arjen puitteet itse, olivat metalliin liittyvät toimet olleet säädeltyjä. Ensinnäkin metallin hankinta edellytti kauppasuhteita naapuriyhteisöjen kanssa pitkien matkojen taakse. Paikallinen organisoija hankki myytäviä tuotteita ympäristöstään ja kauempaakin, ja vaihtoi niitä toisiin tuotteisiin, jotka tuotiin toisilta suunnilta. Metalliesineet ja niiden raaka-aine itsekin oli kauppahyödyke, mutta arvellan myös, että metalliesineitä ja raaka-ainetta käytettiin kuin nykyään käytetään rahaa. Raha oli niin sanottu vaihdon väline, joka on helppo varastoida ja jonka jatkuva suosio takasi, että se voitiin vaihtaa kaikkiin hyödykkeisiin milloin tahansa. Taitavimmat kauppiaat saivat korkean statuksen ja paljon valtaa, mutta he tarvitsivat myös yhteisönsä suojaa muita vastaa. Vaikka erityisen sotilasluokan olemassaolo on toistaiseksi epävarmaa, on kuitenkin löydetty paljon pronssimiekkoja, -tikareita ja -kirveitä. Taisteluissa syntyneitä traumoja esiintyy merkittävän paljon tähän asti tutkituissa pronssikautisissa luissa. Yhteisöjen elitti alkaa erottua selvästi arkeologisessa löytöaineistossa periodista II alkaen. Eliitin vaurastuminen lisääntyi kaiken aikaa, mutta viimeisessä VI periodissa alkoi näkyä pronssikaupan hiljenemisen aiheuttama laskusuunta.<ref name=bas/><ref name=bac/><ref name=antiquity/>

Ikkuna eliitin elämään aukeaa tutkimalla eliitin vainajien hautoja. Euroopasta pohjoiseen levinnyt tapa haudata eliitti laajoihin kumpuhautoihin loi haudatuille jäännöksille hyvät olosuhteet säilyä nykypäiviin asti. Jo hautakummin työläs rakentaminen ja ympäristöön kauaksi näkyvä habitus on viestittänyt vainajan suuruutta ja erityisyyttä muihin nähden. Vainajien asusteita, koruja, työkaluja ja aseita tutkimalla on saatu kuva vauraamman kansanosan puitteista. Hautakummut rakennettiin yleensä maatilan alueelle, mutta joskus ne ovat sijoittuneet teiden varsille linjaan, tai myöhäisellä pronssikaudella joskus erityiselle hauta-alueelle, missä kumpuja on runsaasti. Pohjoisempana hautakummut korvattiin kiviröykkiöillä, jollaisia kutsutaan Suomessa [[hiidenkiuas|hiidenkuikaiksi]]. Kiviköyttkiöhaudat rakennettiin erityisesti satamien ja merenrantojen partaalle.<ref name=bac/><ref name=ajan_ammoisen/>

=== Yksilöt ===
Köyhien ja maattomien haudat eivät näy arkeologisessa aineistossa. Niiden haudat, joita yhteisö arvosti korkealle, tulevat näyttävyytensä takia helpommin tutkittavaksi. Vainajien vaatetus, työvälineet, aseet ja korut ovat koristeellisia ja mahtailevia. Tällainen yksilö halusi varmasti tulla huomatuksi ja hänen asemansa yhteisössä tunnustetuksi. Erityisesti eliitti ja heidän perheensä ovat nähnyt asiassa paljon vaivaa. Yhteisöt ovatkin olleet [[hierarkia|hierarkisia]] niiden kaikilla tasoilla ja tason sisälläkin he ovat muodostaneet erilaisia luokkia. Luokkia muodostui maatiloilla sen mukaan, omistiko vai eikö omistamut maata. Luokkia muodostui myös maatalouteen kuulumattomissa ammattikunnissa, joita olivat ainakin kauppiaat, sepät ja ehkä sotilaat. Osa viimeksi mainituista saattoivat muodostaa eliitin, mutta heistäkin osa on voinut olla vapaa jatkuvista arjen velvollisuuksista. Naissukupuoli näkyi yhteisön komeissa hautauksissa periodista II alkaen. Yksilöiden vaatetukseen ja muotiin sekä vainajien hautaan mukaan annettuihin esineisiin voi tutustua esimerkiksi [[Skrydstrupin tyttö|Skrydstrupin tytön]] ja [[Egtvedin tyttö|Egtvedin tytön]], sekä [[Guldhøjn mies|Guldhøjn]] ja [[Mulbjergin mies|Mulbjergin]] miesten haudoissa.<ref name=bac/><ref name=ans_origin/>

=== Etnos ja kieli ===
[[Indoeurooppalainen kantakieli|Indo-Eurooppalaisten kielten]] yleistyminen Euroopassa liittyy niin sanottuun [[kurgaani]]teoriaan, missä indo-eurooppalaisia kieliä puhunut väestö siirty muun muassa Eurooppaan suuren massamuuton seurauksena. He toivat Eurooppaan mukanaan tehokkaita viljelystapoja ja heidän väestönsä asukkaiden lukumääränsä kasvoi suuremmaksi kuin alkuperäisasukkaiden lukumäärä. Erityisesti Keski-Eurooppa indo-eurooppalaistui, mutta Euroopan syrjäseuduille jäi alkupoeräistä ja vanhaa kieltä puhuvia ihmisiä. Niiden kielenvaihto tapahtui paljon myöhemmin. Pohjois-Eurooppa oli suurella todennäköisyydellä tällainen alue, kun nykyiseen Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin muutti etelästä viljelijöitä myöhäisellä neoliittisella kivikaudella. Alkuperäiset ja uudet väestöt sekoittuivat toisiinsa, mutta tietoa heidän käyttämästä kielestä ei ole olemassa. Arvellaan kuitenkin, että viljelijöiden kieli otti alueen eteläosissa ylivallan. Siten skandinavisen pronssikulttuurin väestä puhui todennäköisesti indo-eurooppalaista kieltä.<ref name=germanic/>

Vaikka [[kielitieteilijä]]t vasta tarkentavat kielten kehittymisen kytkemistä kalenterivuosiin ja siten argeologiseen kontekstiin, on niiden kehittymisen aikataulusta esitetty erilaisia arvioita. [[Germaaninen kantakieli|Germaaniseksi kantakieleksi]] kutsutaan sellaista muinaista kieltä, joista alkoi kehittyä ja eritymällä muodostua se kieliperhe, jota kutsutaan [[germaaniset kielet|germaanisiksi kieliksi]]. Sen syntyminen on yleensä ajoitettu noin 1000–500 eaa. ja se tapahtui alueella, jonka arvellaan sijainneen Itämeren etelä- ja länsipuolella. Tänne muuttanut indo-eurooppalaista kieltä puhunut väestö sulautti itseensä alueen erikielistä alkuperäisväestöä, jolloin kieleen siirtyi uusia sanoja ja sen ääntäminen muuttui vaiheittain. Kielen puhujia katsotaan levittäytyneen Itämeren rannoille [[Puola]]an ja [[pohjanmeri|Pohjanmeren]] rannoille [[Alankomaat|Alankomaihin]] pronssikauden loppuun 500 eaa. mennessä. Kielellä ei ole kirjoitettu mitään, joka olisi säilynyt nykypäiviin asti. Germaanisissa kielissä käytetyt [[riimut|riimukirjaimet]] tulivat käyttöön vasta noin 400 jaa. Sen sijaan joitakin germaanisia sanoja on lainautunut alueiden naapurikieliin kuten [[balttilaiset kielet|balttilaisiin]]- ja [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisiin]] kieliin. Germaaniset kielet eriytyivät selvästi toisitaan maantieteellisen levittäytymisen aikana [[viikinkiaika]]na 700 jaa. alkaen.<ref name=germanic/>

== Kultuuri ==

=== Peruselinkeinot ===
Kulttuuripiirin peruselinkeinot muodostuivat maanviljelyn, kotieläinten kasvatuksen ja kalastuksen ympärille. Kalastus oli perua ikiaikaisesta traditiosta, joka kehittyi heti jääkauden jälkeen. Kalojen lisäksi hyödynnettiin myös [[raakku]]ja. Maanviljely ja karjankasvatus opittiin Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa myöhäisellä kivikaudella, kun [[nuorakeraaminen kulttuuri]] ja [[kellopikarikulttuuri]] levittäytyivät peräkkäisinä aaltoina eteläiseen Skandinaviaan ja eräisiin Norjan vuonoihin, missä ilmasto oli viljelylle otollinen. Tärkeimmät viljeykasvit olivat [[vehnä]], [[hirssi]] ja [[ohra]]. Yleisimmät kotieläimet olivat nauta, lammas ja [[sika]]. Vetoeläimiä olivat [[härkä]] ja joskus [[hevonen]]. [[Koira]] oli yleinen apueläin.<ref name=welinder/>

Peruselinkeinojen rinnalla kuitenkin kalastettiin ja metsästettiin sekä ravinnon täydennykseksi että turkisten ja nahkojen hankkimiseksi. Suuria saaliseläimiä olivat [[kauris]], [[peura]] ja [[hirvi]]. Eteenkin Ruotsissa ja Norjan rannikolla tämä tapa hyödytti kaupankäyntiä, jonka kautta saatiin hankittua myös pronssia. Kaupankänti mahdollisti käden töiden vaihtoa meren yli tapahtuvassa kaupassa. Sepät valoivat raaka-aineesta ja hajonneista pronssiesineistä työkaluja, aseita ja koruja.

=== Kauppa ===
Pronssikauppa käynnistyi Balkanin ja [[Alppi]]en vuoristojen kupari- ja tinakaivoksissa seppien sekoittamista pronssilaaduista. Pronssi leveisi niistä eri ilmansuuntiin ja Pohjois-Euroopassa pronssia ostettiin runsaasti. Kaukokauppaa Euroopaan päin kävivät erityisesti Skånen, Tanskan ja Pohjois-Saksan alueet. Kaukokauppaa käyneet yhteisöt levittivät pronssia edelleen pohjoisemmaksi, sillä kauppaverkoston välittämien esineiden kautta syntyi Skandinaviaan arkeologien havaitsema pronssiesineiden yhtenäiskulttuurinen alue. Tavaroiden yhtenäisyyden rinnalla tunnetaan myös monia kulttuurillisia ja uskonnollisia yhteispiirteitä, joten myös ehkä ihmiset liikkuivat yhteisöjen välillä yhdessä ideoiden ja tavaroiden kanssa.<ref name=natmus5/><ref name=natmus6/><ref name=natmus7/><ref name=ans_origin/>

Kaukokauppaa varten tarvittiin vastikkeita, jotka houkuttelivat pronssinmyyjiä Skandinaviaan. Tärkeimmän vastikkeen arvellaan olleen [[meripihka]], jota myrskyt nostivat merenpohjasta Pohjanmeren rannoille poimittavaksi. Pohjanmeren ja Itämeren meripihkaa on tunnistettu runsain määrin Keski-Euroopasta ja jopa Välimeren maissa asti. Haluttu vastike oli myös pohjoisten alueiden [[turkis|turkikset]]. Kauppaa saatoivat käydä ne yhteisöt, jotka kontroloivat kaukokauppaa, sekä ne, jotka kuuluivat skandinaviseen kauppaverkostoon. Ørjan Engedal on yrittänyt tarkentaa Skandinavian sisäisiä kauppareittejä vertaamalla eri seudujen löytöesineitä toisiina. Hänen mukaansa Norjan rannikon seudut kävivät kauppaa eri aikoina eri yhteisöjen kanssa. Lounais-Norja kävi useimmiten kauppaa Tanskan alueen kanssa ja Keski-Norja kävi kauppaa Etelä-Ruotsin kanssa. Kauppaa käytiin periodista II alkaen myös kaukaa idästä [[Venäjä]]n suunnalta tulevien pronssikauppiaiden kanssa. Lounais-Suomen rannikot kuuluivat [[Mälarinlaakso]]n vaikutuspiiriin ja [[Suomenlahti|Suomenlahden]] eteläpuoli Pohjois-Saksan ja gotlantilaisten vaikutuspiiriin. Myös Itämeren itärannikolle tuli koko ajan Venäjältä pronssia, joka kilpaili skandinavisen pronssin kanssa.<ref name=natmus7/><ref name=engedal_kartat/><ref name=ajan_ammoisen/><ref name=kriiska_tvauri/>

=== Pitkätalot ===
[[Pitkätalo]] on arkeologiassa laaja käsite ja skandinaviset pitkätalot tehtiin aluksi paljolti keski-eurooppalaisen myöhäisneoliittisen perinteen mukaisesti. Pitkätalot olivat myöhäiskivikaudella Tanskan alueella jopa 40–45 metriä pitkiä. Pitkätaloja oli Ruotsissa ja Tanskassa periodin I aikana kahdenlaisia. Kaksilaivaisen talon katto tuettiin talon keskellä sijaitseviin ja talon pituussuuntaan maahan iskettyjen pylväiden varaan. Keskirivin molemmille puolille jäi talon päästä toiseen päähän avoin tila, joka saatettiin jakaa huoneisiin. [[Upplanti|Upplannissa]] ja [[Itä-Götanmaa]]lla talot olivat tasalattiaisia, mutta etelän Skånessa lattiat olivat osassa osittain maahan kaivettuja. Talojen leveys vaihteli yleensä 4–8 metriä ja pituutta oli noin 9–33 metriä. Talojen keskipituus oli noin 15–20 metriä. Suurin Ruotsissa tutkittu talo oli 10 metriä leveä ja 35 metriä pitkä. Talot rakennettiin itä-länsi-suuntaisiksi ja niiden oviaukot sijaitsivat vastakkain talojen pitkillä sivuilla. Väliseinien jakamien huoneiden lukumääristä ei ole tarkkoja havaintoja, mutta periodin II jälkeen sijaitsivat tulisijat yleensä talon länsipäässä ja jätekuopat talon itäpäässä. Kellarina toimi talon sisällä maakuoppa, joka saattoi olla kaksi metriä leveä ja viisi metriä pitkä sekä yli metrin syvä. Myöhäisellä pronssikaudella rakennettiin pitkätalot Mälarinlaaksossa ja Itä-Götanmaalla yleensä niin, että talon länsipää oli hieman leveämpi ja korkeampi.<ref name=welinder/><ref name=magnusson/><ref name=denstore2/><ref name=denstore3/>

Periodista II alkaen rakennettiin pitkätalot kolmilaivaisiksi. Ne yleistyivät aluksi [[Jyllanti|Etelä-Jyllannsissa]] noin 1500 eaa., missä niiden kehitystä voi arkeogisesti seurata. Keskellä taloa kulki kaksi riviä pylväitä, jotka yhdessä kannattelivat talon kattorakenteita. Tämä ratkaisu, jossa seinien välissä kulkevat kaksi pylväsriviä muodostivat sisälle kolme laivaa, mahdollisti sisätilan jakamisen useimpiin osiin. Varsin suuria pitkätaloja rakennettiin Pohjois-Jyllannissa, jonka rakennustyyli levisi Etelä-Norjaan ja Etelä-Ruotsiin varsin lyhyen ajan sisällä. Talot olivat aluksi samankokoisia kuin periodilla I, mutta talojen tukirakenteet tehtiin ohuemmasta puutavaratsa. Tämän jälkeen talojen koot pienenivät ja noin 1000 eaa. mennessä olivat talot lyhentyneet 20 metristä 15 metriin. Tämä sama trendi jatkui rautakaudelle asti. Periodin II–IV taloissa oli talon asukkailla oma huone ja heidän työtilansa sijaitsi muualla talossa. Pitkätalon viereen rakennettiin usein myös kylmillään olevia varastorakennuksia ({{k-sv|uthus}}). Eläimille varattiin toinen rakennuksenomainen katos, jossa eläimet viettivät yönsä. Sitä, muodostivatko pitkätalot kyliä, on vaikea kysymys. Tietyiltä paikoilta tunnetaan toistakymmentä talonpohjaa, joista osa ovat päällekkäin. Ainakaan kaikki eivät ole olleet samanaikaisia, mutta jotkin niistä ovat voineet ollakin. Tutkijoiden yleinen käsitys on, että skandinavian pronssikaudella talot sijaitsivat kauemana toisistaan ja kyliä olisi ollut vain vähän.<ref name=welinder/><ref name=denstore3/>

=== Ruuhet ja laivat ===
Skandinaviassa, mutta myös koko maailmassa, on ainakin [[mesoliittinen kausi|mesoliittiselta kivikaudelta]] asti valmistettu tukkipuuta kovertamalla [[ruuhi]]a. Ruuhen puumateriaali lahoaa sään vaikutuksesta melko nopeasti, mutta sen sijaan vedessä ruuhi voi säilyä tuhansia vuosia mikäli se peittyy kokonaan tai osittain mutaan. Ruuhista on löydetty useita malleja myös Tanskasta ja Ruotsista ja samoilta alueilta on löytynyt myös meloja. Tanskan tunnetuimat mesoliittiset ruuhet löydettiin [[Tybrind Vig]]in vedenalaisilta kaivauksilta. Koska ruuhia on käytetty viime aikoihin asti, ei niiden käytön voi katsoa loppuneen pronssikaudellakaan edes väliaikaisesti. Ruuhet soveltuivat hyvin merenrannikoita seuraavien retkien tekemiseen, sillä onhan niitä käytetty siihen tarkoitukseen kivikaudellakin. Ruuhien kantokyvyksi on käyttökokeissa saatu 500–800 kilogrammaa.<ref name=zorich/>

Vaikka Skandinaviasta ei tunneta vielä yhtään pronssikautista laivaa tai venettä, uskotaan niiden olleen täällä [[nahkapohjainen vene|nahkapohjaisia veneitä]] tai lautaveneitä. Arvio perustuu kahteen arkeologiseen tietoon. Ensimmäinen on laaja [[kalliopiirros]]kuvasto, jossa on tyylitellen piirretty pronssikauden alun veneitä. Toinen on pronssikauden jälkeen esiroomalaisella rautakaudella rakennetun [[Hjortspring-vene|Hjortspringin veneen]] löydös Etelä-Jyllannista. Piirrokset ja vene vastaavat niin hyvin toisiaan, että tutkijat pitävät tätä rautakauden venettä riittävän tarkkana vastineena pronssikauden alun veneille. Hjortspringin venettä meloi 22–24 hengen miehistö. Sen huippunopeus on noin 8 kilometriä tunnissa. Kalliokuvissa voidaan veneiden kokoa ja miehistön lukumääriä helposti liioitella, mutta niiden perusrakenteen piirteet saattavat olla niissä todenperäisiä. Pronssikauden veneet rakennettiin pitkän kölipuun varaan. Kölipuun päät oli taivutettu edestä ja takaa kaareksi ylöspäin. Kumpaakin laitaa tuki vahvat kaaripuut, jotka yhtyivät sekä keulassa että perässä. Piirroksissa näkyvät korkeat ja lähes pystyyn käyristyvät piikit liittyvät rungon vaakajuoksuihin. Laidat tuettiin lattioista tukea ottavilla kaarilla ja veneen laidat vahvistettiin laudoilla. Nahkavenenimitys tulee siitä, että veneen vesitiiveys saatiin päällystämällä vene naudannahalla tai sitten veneen puukehikon peitoksi ommeltiin vesitiivis nahkapinta. Ruotsissa sijaitsevan [[Brandskogin vene]]en kalliopiirros on realistisuudessaan hyvä vertailukohta, vaikka piirroksen ikää ei toistaiseksi tiedetä.<ref name=zorich/><ref name=kastholm/>

Vaikka kaupankäynnissä kuljetusvälineinä olisi voitu käyttää kuljetusvälineinä ruuhia, ovat puulaitaiset veneet olleet ruuhia leveämpiä ja vakaampia ja niiden kantokyky on ollut suurempi. Ne ovat olleet tehokkaan kaupankäynnin edellytys Norjan, Tanskan, Ruotsin, Suomen ja Itämeren itä- ja etelärannoilla. Eteenkin Gotlannin merkitys merenkulussa saattaa olla merkittävä. Kaupankäyntiin Keski-Euroopan jokireiteillä ovat sekä ruuhet että veneet olleet mahdollisia kulkuvälineitä.<ref name=zorich/><ref name=ajan_ammoisen/>

== Uskonto ==
=== Aurinkoultti ja muut uskomukset ===
Skandinavisesta pronssikulttuurista ei tunneta kirjoitettuja lähteitä eikä sen uskonnon jumalista, [[riitti|riiteistä]] tai uskomuksista ole mitää tarkempaa tietoa. Se kaikki, mitä siitä tiedetään, perustuu [[etnografia]]n lainalaisuuksien soveltamiseen myöhemmistä rautakauden yhteisöistä tiedettyihin faktoihin, Euroopan pronssikauden yleisistä uskontojen pääpiirteistä ja kaivauksissa havaittuihin ilmiöihin ja niiden tulkintaan. Uskotaan, että skandinavisen pronssikauden [[mytologia]]lla on ollut vahva vaikutus keskiajan [[Germaaninen mytologia|germanisessa mytologiassa]] ja [[Skandinaavinen mytologia|skandinavisessa mytologiassa]]. Eräs yleistä hyväksyntää saanut tulkinta liittyy [[Auringonpalvonta|aurinkokulttiin]], jossa aurinkoa palvottiin maanviljelysväestön elämän antajana. Toinen palvonnan kohde oli [[Äitijumalatar|äitijumalatar]], joka synnytti kaiken elämän, ja tähän läheisesti liittyvää [[Hieros gamos|Hieros gamos]] -palvontaa lienee myös harjoitettu. Asioiden kulkuun haluttiin vaikuttaa [[Uhraaminen|uhraamalla]] ja siten varmistaa edullinen tilanne ja väestön onni. Ideana oli luopua jumalalle jostakin arvokkaasta ja saada vastineeksi jotakin toivottua ja arvokasta. Uhrina toimivat usein kotieläimet, arvoesineet, aseet tai jopa ihmiset.<ref name=carlsson/>

=== Kuppikivet ===
Kiviin tai kallioon hakatut kuppimaiset syvennykset eli [[kuppikivi|kupit]] ovat yleisiä eripuolilla maailmaa. Euroopassa ne liittyvät maanviljelyyn meille tuntemattomalla tavalla ja ne ovat levinneet Skandinaviaan jo myöhäiskivikaudella. Niitä tehtiin lisää pronssikauden ja rautakauden aikana ja ne levisivät skandinavisen pronssikulttuurin reuna-alueiden yli vielä rautakaudella ja myöhemmin keskiajalla. Näitä tehtiin kunkin maatalon läheisyyteen tai peltoalueiden laitaan.<ref name=goldhahn/>

Tanskassa kuppikivien kuppeja hakattiin kaikenlaisiin maakiviin, [[dolmen|dolmeneihin]], [[kivilatomus|kivilatomuksiin]] ja [[siirtolohkare]]isiin, jotka sijaitsivat maatilojen läheisyydessä tai yhteisön palvontapaikoissa. Niitä tunnettiin vuonna 2009 Tanskan [[Jyllanti|Jyllannin]] itäpuoliskossa ja pohjois-osissa ja isoilla saarilla 1&nbsp;225 kohteessa ja [[Bornholm|Bornholmilla]] 425 kohteessa (yhteensä noin 1&nbsp;650). Skandinaviassa on kuppien osuus noin kaksi kolmasosa <ref name=goldhahn/> kaikista kalliopiirroksien kuvioista.<ref name=pba_65/>

=== Figuratiiviset kalliopiirrokset ===
Tanskasta, Ruotsista ja Norjasta on löydetty 22&nbsp;000 piirroskenttää, jotka sisältävät 200&nbsp;000 yksittäistä kuviota kivi-, pronssi- ja rautakaudelta. Suurin osa kuvioista kuuluvat pronssi- ja rautakaudelle ja Tanskassa kalliopiirroksia on vähiten ja Ruotsissa ylivoimaisesti eniten. Kun kuppikivien kuppeja alettiin tehdä vasta myöhäiskivikaudella, alkoi laivakuvioiden tekeminen jo mesoliittisella kivikaudella. Pronssikaudella alettiin piirtää kalliopiirroksia noin 1600 eaa., eli periodilla I, ja niiden tekeminen loppui noin 300 eaa. eli esiroomalaisella rautakaudella. Kalliokuvioista vähintään 15&nbsp;000 esittää laivaa, joka on muutenkin tärkeä motiivi pronssikauden kuvastossa, ja esimerkiksi [[Tanumin kalliopiirrosalue]]ella niitä on löydetty noin 2000. Tanskassa on tutkittu pronssiesineistä löydettyjä venekuvioita. Noin 420 esineestä on tilastoitu noin 800 venekuviota. Venekuviot kiinnostavat tutkijoita myös siksi, että ne on oletuksen mukaan piirretty aivan vesirajaan. Tuntemalla [[maankohoaminen|maankohoamisesta]] johtuvat [[rannansiirtymä]]t voidaan venekuviot siten ajoittaa.<ref name=nimura2/><ref name=goldhahn/><ref name=pba_65/><ref name=ling_2005/>

Tanskan [[Jyllanti|Jyllannissa]], [[Sjælland|Sjællannissa]], [[Fyn]]issä, Bornholmissa ja muilla saarilla, sekä Skånessa, on Ruotsiin verrattuna vähän kalliopiirroksia. Niitä tunnettiin vuonna 2009 noin 280 kuvakenttää, joista Bornholmilla sijaitsi 85. Kuvakentät sijaitsevat Jyllannin itäpuolella ja Tanskan saarilla. Vaikka useimmat kuvakentät oli tehty vesistöjen vesirajaan, on osa niistä piirretty myös sisämaahan peltomaisemien yhteyteen. Tanskassa piirrettiin kalliopiirroksia vain pronssikauden alkupuoliskolla ja siellä traditio päättyi ennen muita skandinavisen pronssikulttuurin alueita. Niitä hakattiin megaliittisiin dolmeneihin, hautakumpujen reunuskiviin tai [[paasiarkku]]jen kiviin, siirtolohkareisiin, megaliittien kammioihin ja muihin hautauksiin. Hieno esimerkki tästä on [[Sagaholmin hautakumpu]]. Piirrosten aiheina olivat yleensä laivat, mutta yleisiä olivat myös jalankuviot, kämmen- tai kädenkuviot ja pyöräkuviot. Kuvioiden väliin nakutettiin pieniä kuppeja, joita saattoi olla kymmeniä.<ref name=pba_65/><ref name=carlsson/>

Suurin osa Ruotsin piirroskentistä sijaitsevat Etelä-Ruotsissa. Yhtenäisin vyöhyke alkaa [[Oslonvuono]]sta ja se seuraa länsirannikkoa etelään Skåneen asti. Meren ja [[Vänern]]in välinen alue sekä Vänernin eteläpuoli on piirroksien suhteen tiheää aluetta. Koko Skåne, [[Öölanti]] ja [[Gotlanti]] muodostavat erilliset piirrosalueet. Uplannissa Mälarinlaaksossa ja sen eteläpuolella [[Södermanland]]issa on suuri piirroskeskittymä. Tihein kuvakenttäalue sijaitsee [[Vättern]]in ja [[Norrköping]]in itä-länsi-suuntaisella kaistaleella. Merkittävä osa ruotsalaistenkin kalliopiirroksista on piirretty pronssikauden merenrannikolle. Norjan merenrannikolla ja sen vuonoissa sijaitsee pronssikauden asutuskeskittymiä, joissa esiintyy kalliopiirroksia. Niiden kuvallinen traditio on samantapainen kuin ruotsalaisilla asuinpaikoilla.<ref name=nimura1/><ref name=goldhahn/>

Yleisimpiä ruotsalaisia ja norjalaisia aiheita ovat viljelystä, kalastuksesta ja taistelusta kertovat piirroskuviot. Myös mytologiset aiheet ovat suosittuja. Huomiota herättävät laivat, vaunut ja rattaat, mutta myös aseet, työvälineet, [[aatra]]t ja soittimet ovat olleet aiheina. Ihmiset voidaan tunnistaa sotilaiksi, [[akrobaatti|akrobaateiksi]], [[adorantti|adoranteiksi]], [[lur|lur-soittimen]] soittajiksi tai [[antropomorfinen|antropomorfisiksi]] olioiksi. Eläimistä on aiheina ainakin härkä, nauta, hevonen, vesilintu, kauris tai peura, koira ja susi, vuohi ja lammas. Abstraktimmat aiheet esittävät esimerkiksi [[aurinkopyörä]]ä, ristiä ja samankeskeisiä ympyröitä. Joskus kuvista voi tunnistaa tapahtumia tai tilanteita. Sellaisia voivat olla hevonen tai härkä kytkettynä aatraan, ympyrään tai veneeseen, muu viljelyyn liittyvä toiminta, rattaiden vetäminen, veneily, kakastaminen, metsästys, paimentaminen, taistelu tai yhdyntä antropomorfisen olion ja eläimen kesken tai olioiden kesken.<ref name=goldhahn/>

On jo kauan arveltu, että kalliokuvien luona olisi toimitettu yhteisöllisiä riittejä. Kuppikivillä sen sijaan olisi käyty yksinään tai talon perheen kesken. Kaivaukset kalliokuvien luona ovat joissakin paikoissa paljastaneet talon perustuksia tai poltettuna haljenneiden kivien keskittymiä. Kuvien edestä on löytynyt myös keramiikan sirpaleita ja palautta savea. Kun kuppikivet ovat siis sijainneet asutuksen keskellä, ei aivan kalliokuvien vieressä ole ollut asutusta. Asutus on sijainnut yleensä 400–800 metrin etäisyydellä kuvakentästä.<ref name=goldhahn/><ref name=carlsson/>

=== Hautakummut ja -röykkiöt ===
Myös Skandinavisen pronssikauteen kuuluvat erottamattomasti [[hautakumpu|hautakummut]] ja [[hautaröykkiö]]t. Ne otettiin Pohjois-Euroopassa käyttöön tumuluskulttuurin mallin mukaan alkaen ensin Pohjois-Saksassa, Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa, mutta tapa levisi kulttuurin sisällä kaikkialle sen eri puolille. Siellä, missä hautaukset voitiin peittää ja korostaa maa-aineella, kasattiin kumpuun multaa, hiekkaa ja turvetta. Tämän tavan levinneisyysalue muodostuu Pohjois-Saksasta, Jyllannista, Tanskan saarista ja Skånen länsiosasta sekä Lounas-Norjan osasta. Siellä, missä multaa ja turvetta oli käytettävissä vähemmän, rakennettiin kummut maan ja kivien sekoitteesta. Pohjoisessa, missä hautakummut koottiin kivistä ja sorasta, puhutaan mielummin hautaröykkiöistä. Tämä alue muodostuu Etelä-Ruotsin alueesta ja Norjan rannikoista. Näiden välillä on tuskin mitään ideologista eroa, vaan se on seuraus ympäristön erilaisesta maaperästä tai yhteisten tapojen levinnäisyydestä. Hautakumujen ja kiviröykkiöiden väliin jää päällekkäinen alue, missä kumpikin traditio on voimissaan. Päällekkäisyydet sijaitsevat Skånen eteläosassa, Bornholmin saarella ja Norjan lounaispäässä, missä tanskalaisten vaikutus on ilmeisesti ollut suurinta. Hautaröykkiöitä rakennettiin myös siellä, minne skandinaavit perustivat siirtokuntia. Näitä alueita olivat Suomen Itämeren rannikkoseudut ja [[Viro]]n Suomenlahden rannikko ja Viron suurien saarien alueet.<ref name=bac/><ref name=benan_br/><ref name=goldhahn/>

Yksistään Tanskasta on luetteloitu 85&nbsp;000 hautakumpua, jotka on rakennettu enimmäkseen periodien I–III aikana (1600–1100 eaa.). Näistä vain 18&nbsp;000 on säilynyt nykypäiviin asti ja lukumäärä pienenee koko ajan. Näistä muutama sata on tutkittu arkeologisesti, mutta hautauksen sisältö on kompostoitunut vuosisatojen aikana, joten kovinkaan paljon tietoa niistä ei ole saatu. Arvokkaita tutkimuskohteita ovat olleet ne parikymmentä [[tammiarkku]]un tehtyä hautausta, sillä ne ovat säilyttäneet vainajasta ja heidän vaatetuksestaan tutkijoille paljon tutkittavaa. Arkkuhautaukset ajoittuvat lyhyelle ajanjaksolle periodin II aikana.<ref name=bac/>

Hautakumpuihin ja -röykkiöihin haudattiin vain yhteisön eliittiä. Hautaan pääsivät maatilojen omistajasuku, seudun merkkihenkilöt tai ansioituneet sotilaat ja yhteisöjen päälliköt. Hauta-antimet myötäilivät uskonnollista kontekstiä, mutta ne sisälsivät yleensä myös vauraiden yhteisöjen lahjoja. Henkilön vaatetus ja henkilökohtainen varustus tukee tätä olettamusta ainakin periodien I–III ruumishaudoista, joiden sisältöä on pystytty tutkimaan. Erityisesti periodin I–II tammiarkkuhautaukset, jotka ovat säilyneet hyvin, vahvistavat näitä olettamuksia. Tällainen on esimerkiksi [[Skrydstrupin tyttö|Skrydstrupin hautaus]]. Kun Euroopasta levisi Pohjois-Euroopasta tapa polttaa vainaja ja kerätä polttohautauksen jäänteet [[uurna]]an, sulkeutuu tämä arkeologinen ikkuna. Uurnat haudattiin samoihin hautakumpuihin kuin minne esivanhemmatkin oli haudattu. Uurnia käytettiin periodien III, IV ja V aikana ja tämä tapa levisi hiljalleen etelästä pohjoiseen.

=== Laivalatomukset ===
{{Pääartikkeli|[[Laivalatomus]]}}

[[Laivalatomus]] on hautausrakennelma, jollaisten tekemisen traditio aloitettiin pronssikaudella. Tanskassa ja Skånessa muutamat latomukset peitettiin lopuksi hautakummun sisään ja muualla joskus hautaröykkiöön, mutta yleensä ne jätettiin avoimen taivaan alle. Niitä on rakennettu tiheimmin [[Tukholma]]n pääkaupunkiseudulla ja Gotlannissa, missä niiden yhteismäärä on yli tuhat. Tapa on kuitenkin levinnyt koko skandinavisen pronssikauden asutusalueelle, vaikka niitä on Norjan rannikolla vähemmän kuin muualla. Tapa alkoi pronssikaudella ja päättyi esiroomalaisen rautakauden lopussa, mutta se yleistyi sitten uudelleen viikinkiajalla. Tämän vuoksi on hyvä ensin varmistaa laivalatomuksen ikä.<ref name=roslund/>

Joakim Wehlin on tutkinut laivalatomuksia ja hänen tilastojensa mukaan pronssiaikaan liittyviä laivalatomuksia on (suluissa pronssi- ja rautakausi yhteensä) Mälarinlaaksossa hyvin paljon, Södermanlandissa 66 (yli 200), Kalmarin läänissä alle 80 (80), Öölannissa yli 20 (lähes 40), Gotlannissa on yli 400, Bornholmissa yli 19 (30), [[Saarenmaa]]lla ja [[Kuurinmaa]]lla on yhteensä 13 ja [[Ahvenanmaa]]lla yli 14 (37).<ref name=wehlin12/>

Wehlin teetätti tutkimuksissaan 19 aikaisemman ajoituksen lisäksi vielä 25 uutta radiohiiliajoitusta. Näiden kaikkien ajoitusten mukaan laivalatomuksia tehtiin pronssikaudella 1100–800 eaa. eli periodeilla IV–V. Kun otetaan tarkasteluun Ahvenanmaalla, Virossa ja [[Latvia]]ssa olevat laivalatomuksien ajoitukset, huomataan näiden olevan samanaikaisia kulttuurin keskusalueilla olevien laivalatomuksien kanssa. Muut hautaukset, jolla viittattiin veneeseen, olivat veneen muotoisia paasiarkkuhautoja. Näitä rakennettiin 500–200 eaa. eli esiroomalaisella rautakaudella eivätkä ne siten kuulu enää pronssikauden rakenteiden tarkasteluun.<ref name=wehlin63/>

=== Ruumis-, arkku- ja uurnahautuas ===
Skandinavisen pronssikulttuurin hautaustavat vaihtelevat osin ajallisesti ja osin maantieteellisesti. Voidaan ajatella, että skandinaavit olivat hautaustraditioissaan vaikutteille alttiita. Kun pronssikausi alkoi, jatkuivat myöhäisen neoliittisen kivikauden hautaustavat aluksi ruumishautoina. Ensimmäiset haudat ovat arkeologeille olleet varsin huomaamattomia, mutta kun pronssikauden yhteisöihin syntyi eliitti, alkoivat hautaukset saada näyttäviä muotoja. Merkittävä henkilö haudattiin aluksi ruumishautaan, mutta se voitiin merkitä haudan päälle kasatulla suurella hautakummulla. Tapa oli opittu Keski-Eurooppaan levinneestä Tumuluskulttuurista, jonka yhteisöt toimittivat skandinaaveille pronssimetallia ja -esineitä. Vainaja voitiin sijoittaa hautakumpuun tammitukin puolikkaisiin korverretussa tammiarkussa tai paasikivien avulla rakennetussa paasiarkussa. Kun skandinaaveilla yleistyi rakentaa laivalatomuksia, sijoitettiin vainaja latomuksen keskelle ruumiskuoppaan tai paasiarkkuhautaan. Myös hautaröykkiöiden tapauksessa toimittiin samalla tavalla. Niissä tiedetään olevan paasiarkkuja, mutta niissä on saatettu käyttää myös puuarkkuja tai puukammioita. Suomalaisissa hiidenkiukaissa on joskus sen keskellä painauma, joka on voinut syntyä puukammion romahdettua. On toisaalta huomioitava sekin mahdollisuus, että painauma on syntynyt haudan ryöstelyn seurauksena, kun sitä on kaivettu auki.<ref name=mbh/><ref name=runge/>

Kun Tumuluskulttuurin tilalle levisi Keski-Euroopassa Uurnakenttäkulttuuri, myös Skandinaviaan levisi uusi tapa [[polttohautaus|polttaa vainaja]]. Ruumisrovion jätteet saattoivat sisältää tuhkaa, hiiltä, vainajan luita ja hauta-antimia, vaikka hauta-antimia ei aina poltettu vainajan mukana. Ruumisrovion jäänteet otettiin talteen ja niille suoritettiin lopullinen hautaus, jonka yhteyteen saatettiin laittaa mukaan myös vainajalta polton ajaksi talteen otetut korut ja muut pronssiesineet. Tradition alkuaikoina poltetun vainajan jäännökset laitettiin vanhaan ruumihautaukseen tarkoitettuun tammiarkkuun. Arkku muuttui myöhemmin pienemmäksi arkuksi, puulaatikoksi tai puunkuorilaatikoksi (tuohi?). Mikään ei myöskään sulje pois vaihtoehtoa, että kuoppaan heitettiin tuhkat sellaisenaan tai vaikkapa kangasnyytiin laitettuina. Nämä haudattiin pieneen kuoppaan hautakumpujen sivuille, paasiarkkuihin, laivalatomuksiin tai tasaiseen maahan. Orgaaniset arkut tai laatikot lahosivat maassa jäljettömiin, mutta laatikkoihin kasattujen rovion jäänteet tulevat arkeologisessa kaivauksessa näkyviin. Jäänteet voivat olla luukerros, jos talteen otettiin poltetut puhdistetut luut, tuhkakerros, jos talteen saatiin paljon tuhkaa mutta vain vähän luusirpaleita ja hiiltä, palokerros, jos jäänteet sisälsivät paljon nokea, hiilikerros, jos tuhkaa ja luita oli hiileen nähden vähemmistönä. Myöhemmin Skandinaviaan levisi Keski-Euroopsasta tapa kerätä poltetun vainajan tuhkat ja luuiden jäänteet saviuurnaan, joka sitten haudattiin sekundäärisesti samalla tavalla kuin orgaaninen astia. Uurnan muotoilussa noudatettiin keski-eurooppalaisia perinteitä, mutta esikuvien mukaisesti saatettiin käyttää myös pronssiastioita. Keski-Euroopassa oli tapana kaivaa uurna tasaiselle maalle tehtyyn kuoppaan, joten sellaisen huomaaminen ja löytäminen on ilman maamerkkejä hankala. Onneksi myös Skandinaviassa yleistyi tapa kerätä uurnat hautausmaalle, mistä juontaa nimitys uurnakenttähautaus.<ref name=mbh/><ref name=runge/>

Siirtyminen ruumishautauksesta polttohautaukseen tapahtui vaivihkaa ja pitkän ajan kuluessa. Polttohautauksen voidaan katsoa alkaneen periodin II <ref name=skalo/> alussa, yleistyen periodin III aikana, ollen yleisimmillään periodien IV ja V aikana ja loppuneen vasta esiroomalaisella rautakaudella. Polttohautausta suosittiin uudestaan roomalaiselta rautakaudelta viikinkiaikaan asti.<ref name=denstore1/><ref name=mbh/><ref name=runge/>

=== Aarteet, uhraukset ja kätköt ===
Jos arkeologien tulkinta yksinäisinä löytyneille hienoille ja käyttämättömille kivityökaluille on oikea, niin silloin ihmiset ovat jo kivikaudella uhranneet kallisarvoisia esineitä jumalille tai luonnon haltioille. Niitä on löydetty järvistä, lammista, soista, joista tai koskista, tai maahan kaivettuina rituaaleille varatuilta paikoilta. Sama vallitseva tapa jatkui myös skandinavisella pronssikaudella ja vuosisatoja tämänkin kauden jälkeen. Esineiden uhraaminen näyttää pronssikaudella kiihtyneen ja saaneen suuret mittasuhteet ainakin Tanskan alueella. Tiedetään monia löytöjä, jossa yksittäisten esineiden sijasta on uhrattu suuri määrä pronssi- ja muita metallineitä yhdellä kertaa. Tällaisesta on esimerkkinä [[Borgbjergin aarre]] <ref name=Borgbjerg/> 1000–800 eaa, mutta Tanskan pronssiajalta tunnetaan yli tuhat uhrikätköä.<ref name=natmus3/><ref name=hansen/>

Kaikki aarrekätköt eivät ole olleet uhrauksia, koska ne on voinut piiloittaa henkilö, joka aikoi noutaa sen myöhemmin. Ero kätkön ja uhrauksen välillä ei ole itsestään selvä ja aarteen löytäjälle ei ehkä milloinkaan selviä, kummasta on ollut kyse. Jos aarre löytyy vesistöstä tai suosta, missä on aikoinaan sijainnut suonsilmä, voidaan kallistua uhrauksen puolelle. Kukaan ei ehkä hakisi [[suonsilmä|suonsilmästä]] esineitä, vaikka niitä sieltä tarvitsisikin.<ref name=hansen/>

[[Tollundin mies]] on kuuluisa esimerkki toisenlaisesta uhrauksesta, jossa ihminen tapetaan ja työnnetään suolampeen tai suonsilmään. Tollundin mies on toki rautakaudelta, mutta vastaavia uhreja on annettu myös pronssikaudella. Esimerkiksi osa Tanskan Borremosenin suoruumiista on pronsikaudelta. Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista tunnetaan suoruumiita sekä kivikaudelta että rautakaudelta. [[Egtvedin tyttö|Egtvedin tytön]] haudassa oli mukana astia palaneita lasten luita. Tätä hauta-antia on epäilty lapsiuhriksi, sillä lapsi on ollut tytön lapseksi liian vanha.<ref name=natmus3a/>

<!--== Levinneisyys: ydinalueet ==
=== Mälarinlaakso ja sen ympäristö ===
=== Mälarinlaakso ja sen ympäristö ===
Itäisessä Etelä-Ruotsissa [[Mälarinlaakso]]ssa [[Upplanti|Upplannissa]] ja sen lähiympäristössä [[Södermanlanti|Södermanlannissa]] on sijainnut voimakas pronssikautinen alue. Sieltä löytyy yli 80 piirroskenttää ja niissa 2&nbsp;000 laivakuviota. Ne on piirretty kalliopintoihin periodin II alkaen.<ref name=nimura1/>
Itäisessä Etelä-Ruotsissa [[Mälarinlaakso]]ssa [[Upplanti|Upplannissa]] ja sen lähiympäristössä [[Södermanlanti|Södermanlannissa]] on sijainnut voimakas pronssikautinen alue. Sieltä löytyy yli 80 piirroskenttää ja niissa 2&nbsp;000 laivakuviota. Ne on piirretty kalliopintoihin periodin II alkaen.<ref name=nimura1/>
Rivi 196: Rivi 51:


Norjan vuonorannikoilta on löytynyt muutamia pronssiesineitä periodin Ia ajalta ja ne lisääntyvät hieman periodilla Ib. Ne on kuljetettu sinne Etelä-Ruotsin ja Tanskan kautta, mutta esinetyypit ovat Pohjois-Saksan alueelta.<ref name=engedal_125/>
Norjan vuonorannikoilta on löytynyt muutamia pronssiesineitä periodin Ia ajalta ja ne lisääntyvät hieman periodilla Ib. Ne on kuljetettu sinne Etelä-Ruotsin ja Tanskan kautta, mutta esinetyypit ovat Pohjois-Saksan alueelta.<ref name=engedal_125/>

-->


== Lähteet ==
== Lähteet ==
Rivi 278: Rivi 133:


* <ref name=germanic>{{Kirjaviite | Tekijä = Konig, Ekkehard & van def Auwera, Johan (toim.) | Nimeke = The Germanic Language | Vuosi = 1994 | Luku = esipuhe | Sivu = ix–xiii & 1–18 | Selite = | Julkaisupaikka = Lontoo, Englanti | Julkaisija = Routledge | Tunniste = | Isbn = 0-415-05768-X | www = https://content.taylorfrancis.com/books/download?dac=C2004-0-01388-4&isbn=9781317799580&format=googlePreviewPdf | www-teksti = alkuosan esikatselu | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 8.4.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
* <ref name=germanic>{{Kirjaviite | Tekijä = Konig, Ekkehard & van def Auwera, Johan (toim.) | Nimeke = The Germanic Language | Vuosi = 1994 | Luku = esipuhe | Sivu = ix–xiii & 1–18 | Selite = | Julkaisupaikka = Lontoo, Englanti | Julkaisija = Routledge | Tunniste = | Isbn = 0-415-05768-X | www = https://content.taylorfrancis.com/books/download?dac=C2004-0-01388-4&isbn=9781317799580&format=googlePreviewPdf | www-teksti = alkuosan esikatselu | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 8.4.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>

<!--
* <ref name=soltvedt>{{Verkkoviite | Osoite = https://brage.bibsys.no/xmlui/bitstream/id/175071/Carbonised | Nimeke = Carbonised Cereal from Three Late Neolithic and Two Early Bronze Age Sites in Western Norway | Tekijä = Soltvedt, Eli-Christine | Tiedostomuoto = PDF | Selite = sivut 49-62 | Julkaisu = Environmental Archaeology | Ajankohta = 2000 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 1.4.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
* <ref name=soltvedt>{{Verkkoviite | Osoite = https://brage.bibsys.no/xmlui/bitstream/id/175071/Carbonised | Nimeke = Carbonised Cereal from Three Late Neolithic and Two Early Bronze Age Sites in Western Norway | Tekijä = Soltvedt, Eli-Christine | Tiedostomuoto = PDF | Selite = sivut 49-62 | Julkaisu = Environmental Archaeology | Ajankohta = 2000 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 1.4.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>


Rivi 301: Rivi 156:


* <ref name=nakkila>Nakkila.fi: [http://www.nakkila.fi/asiakirjat/pub/%7B9AB527EF-23E4-4A5E-8998-F8FC8FE43ACC%7D_Esihistoria.pdf Esihistoria], 2008, viitattu 1.4.2018</ref>
* <ref name=nakkila>Nakkila.fi: [http://www.nakkila.fi/asiakirjat/pub/%7B9AB527EF-23E4-4A5E-8998-F8FC8FE43ACC%7D_Esihistoria.pdf Esihistoria], 2008, viitattu 1.4.2018</ref>

-->
}}
}}


Versio 12. huhtikuuta 2018 kello 21.25

Levinneisyys: ydinalueet

Mälarinlaakso ja sen ympäristö

Itäisessä Etelä-Ruotsissa Mälarinlaaksossa Upplannissa ja sen lähiympäristössä Södermanlannissa on sijainnut voimakas pronssikautinen alue. Sieltä löytyy yli 80 piirroskenttää ja niissa 2 000 laivakuviota. Ne on piirretty kalliopintoihin periodin II alkaen.[1]

Bohuslänin ja Østfoldin alueet

Vaikka lähes koko Etelä-Ruotsin rannikolla on merkkejä pronssiajan asutuksesta, on asutus ollut tiheintä ja rikkaimpaa Bohusläänin ja Østfoldin alueella Oslonvuonon rannikolla. Tästä kertoo myös alueilta löydettyjen 5 000 kalliopiirroskentän sisältämien 75 000 piirroksen todistusvoima. Näistä kuuluisimmat ovat Tanumin kalliopiirrokset. Seudun varhaisin venekuvio, joita tunnetaan siellä noin 10 000, on periodilta II ja niiden vilkkain piirtoaika oli periodin III aikana, mutta osa piirroskenttien vanhimmista kuvioista tehtiin jo ennen pronssikautta. Piirroksia lisättiin samoinin kenttiin myöhemmin ja viimeiset piirrokset tehtiin esiroomalasella rautakaudella.[1]

Levinneisyys: provinssit

Lista

Lista

Boknavuonon ympäristö

Boknavuono on leveä ja lyhyt, mutta hyvin saaristoinen vuono. Sieltä tunnetaan jo myöhäiseltä kivikaudelta merkkejä vakiintuneesta viljelystä. Vollin saarelta on kaivettu esiin rakennuksen jäänteet, jota on varovaisesti tulkittu riiheksi. Myös Ystabøn ja Sørbøn saarilta on löydetty viljan käsiittelyyn liittyviä merkkejä. Seutu oli pronssikauden kaupalle otollinen ympäristö. Etelästä tulleet kauppiaat olisisvat voineet tarjota tänne viljaa, pronssiesineitä ja muita maanviljelyyn sopivia tavaroita. Kaupankäynnistä on merkkejä heti periosta I alkaen. Tänne kehittyikin yksi Norjan suurimmista pronssikauden keskuksista.[2]

Hardangerinvuono

Hardangerinvuonon suulla aukeaa laaja saaristo, missä on alavaa viljelyyn kelpaavaa aluetta.

Sognevuono

Sognevuono

Nordfjord

Nordfjordin

Storfjord

Storfjord

Romsdalsfjorden

Romsdalsfjorden

Trondheiminvuono

Trondheiminvuono ja sen lähiympäristö oli tiheästi asutettu pronssikauden seutu, jossa sijaitsi suurin osa Pohjois-Trøndelagin kalliopiirroksista.

Beitstadinvuono

Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi ja Ala-Satakunta

Suomi kuuluu skandinavisen pronssikulttuurin reuna-alueisiin ja täällä kohtasivat idän suunnalta tulevat pronssikauppiaat skandinavisiin kauppiaisiin. Pronssiesineitä on löytynyt vain noin 150, mikä on muihin pohjoismaihin verrattuna vähän. Täällä ei esiinny kalliopiirroksia, kuten esimerkiksi Ruotsissa, mutta hauttaröykkiöt eli hiidenkiukaat ovat yleisiä. Suomen pronssikauden asutus oli vanhemmalla pronssikaudella eli noin 1600–1500 eaa. ainakin aluksi siirtolaisuutta. Asukkaita ylitti Itämeren Ruotsin puolelta ja asettui aluksi asumaan Ahvennanmaalle ja Varsinais-Suomeen, ja siellä erityisesti Perniön lähikuntien alueille. Tämän alueen huippuaikaa olivat periodit IIb–III ja asutuksen vakiinuttua se myös levisi rannikkoa myöten itään. Myös Varsinais-Suomesta pohjoiseen syntyi tiheä asuamisto periodien III–VI aikana. Rauman, Euran, Harjavallan ja Nakkilan alueilla oli suojaisa Panelianlahti ja Kokemäenjoen suisto. Tämän alueen huippuaikaa oli periodi V. Täältäkin asutus levisi rannikoita pitkin pohjoiseen Etelä-Pohjanmaalle asti. Tunnettuja kohteita ovat Raumalla Kylmäkorvenkallion röykkiöalue, Lapissa sijaitseva Unescon maailmanperintökohde Sammallahdenmäki, jonka alueella sijaitsee 36 hautaröykkiötä, ja Kodisjoen alueelta 68 hiidenkiuasta. Panelianlahden alueella hautaröykkiöitä on laskettu olevan noin 100, joista Kuninkaanhauta on kuuluisin. Koekäenjoen muinaisessa suistosta on löytyneet Kaunismäen ja Kuumoonmäen hiidenkiukaat, Rieskaronmäen ja Kaunismäen pronssikautiset talot, Nakkilan Viikala Selkäkankaan talo ja röykkiö.[3][4][5]

Ruotsin itärannikko Pohjanlahdella

Levinneisyys: marginaalialueet

Saarenmaa ja Tallinnan seutu

Viron Saarenmaan lähisaaret ja Suomenlahden etelärannikko Tallinnan ympäristössä olivat skandinaavien vaikutus piirissä erityisesti myöhäisellä pronssikaudella. Merkkejä läntisestä pronssikaupasta on jo periodista II alkaen, mutta täältä löytyy myös idän pronssialueen esineitä. Sinne saapui Etelä-Skandinaviasta väkeä, jotka perustivat sinne kauppa-asemia ja siirtokuntia viimeistään 1100 eaa. eli periodlta IV alkaen. Siirtokuntien huippukausi on kattanut periodit IV–VI. Saarenmaalla sijatsee kolmen linnoitetun kauppa-aseman jäännökset. Yksi sijaitsee Kaalin kraaterissa, kaksi muuta Asvan mäkilinna ja Ridalan mäkilinna sijaitsevat Saarenmaan itäpäässä. Neljäs asema sijaitsee Narvajoen penkereellä Joaorussa. Asemat eivät muodostaneet kyliä, sillä niiden ympärillä ei ollut peltoja ja asutusta. Maanviljelijät levittäytyivät tasaisesti rannikon tuntumassa lähiympäristöön. Koko nykyinen Saarenmaa, Muhu ja mantereella Virtsun ympäristö oli skandinavien asuttamaa. Tallinnan ympäristössä Keilan jõen Loobun jõen välinen seutu ja idässä Kundan jõen ja Purtsab jõen laaksot olivat skandinavien tiiviisti viljelemää seutua. Täältä on löydetty asuinpaikkoja, skandinavistyyppisiä peltoja, hautaröykkiöitä (paasiarkkulatomuksia), kuppikiviä (määrä 1 750) ja neljä laivalatomustakin. Pronssiesineitä on säilynyt vain muutama kymmen.[6][7][8]

Latvian Kuurinmaa ja Liettua

Kuurinmaan pohjoiosiin ja Väinäjoen alajuoksulle asettui skandinavista väkeä, koska sieltä tunnetaan muutama röykkiöhautaus pronssikauden lopulta ja rautakauden alusta. Väinäjoen varresta on tutkittu Ķivutkalnsin mäkilinnaa, jonka rakentaminen osuu 950 eaa. eli periodille IV. Se on ollut tuotteliain pronssinvalmistus paikka Latviassa ja sen strateginen asema kulkuväylän varressa on tenyt siitä tärkeän. Vaikka ajoitus on samanaikainen ja osa löydetyistä esineistä ovat skandinavisia, ei sen kuuluminen skandinaveille ole vielä todistettu varmaksi. Latvian Staldzenesta löytyneestä kätkössä oli runsaasti gotlantilaisia pronssiesineitä. Liettuassa on tutkittu myös Narkūnain mäkilinnaa, missä on valmistettu valaamalla Mälarin tyypin kirveitä, jotka olivat Ruotsissa yleisiä periodilla V.[9][10][11][8]

Kuurinmaan pohjoisrannoilta tunnetaan 11 laivalatomusta, jotka sijaitsevat kaikki yhdellä seudulla 15 kilometrin matkalla.[12][13]

Norjan rannikko

Jo ennen pronssikauppaa oli Norjan vuonojen asukkailla kauppayhteyksiä rannikon suuntaisesti pohjoiseen, itään Suomeen, kaakkoon ja etelään Ruotsiin ja meren yli Tanskaan. Näiltä kauppareittien varsilta ja vuonojen maassa löytyy näiltä kaukaisilta alueilta tullutta kivimateriaalia, jota on vaihdettu omiin tuotteisiin, joita on löytynyt sieltä. Erityisen voimakasta oli kivitikarien kauppa Ruotsin ja Tanskan suunnilta.[14]

Norjan vuonorannikoilta on löytynyt muutamia pronssiesineitä periodin Ia ajalta ja ne lisääntyvät hieman periodilla Ib. Ne on kuljetettu sinne Etelä-Ruotsin ja Tanskan kautta, mutta esinetyypit ovat Pohjois-Saksan alueelta.[15]


Lähteet

  • Engedal, Ørjan: The Bronze Age of Northwestern Scandinavia (PDF) (väitöskirja tohtorin arvoa varten) 5.1.2010. Bergen, Norja: University of Bergen. Viitattu 29.3.2018. (englanniksi), 545 sivua
  • Wehlin, Joakim: Östersjöns skeppssättningar - Monument och mötesplatser under yngre bronsålder. väitöskirja arkeologiassa. Göteborg: Göteborgs universitet, 2013. ISBN 978-91-85245-51-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.3.2013). (ruotsiksi)

Viitteet

  1. ↑ a b Nimura, Courtney: Rock art and coastal change in Bronze Age Scandinavia (PDF) marraskuu 2012. Griffithin yliopisto, Australia. Viitattu 31.3.2018. (englanniksi)
  2. ↑ Soltvedt, Eli-Christine: Carbonised Cereal from Three Late Neolithic and Two Early Bronze Age Sites in Western Norway (PDF) (sivut 49-62) Environmental Archaeology. 2000. Viitattu 1.4.2018. (englanniksi)
  3. ↑ Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 90–111. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
  4. ↑ Pronssikausi Rauman kaupunki. Viitattu 1.4.2018.
  5. ↑ Nakkila.fi: Esihistoria, 2008, viitattu 1.4.2018
  6. ↑ Kriiska, Aivar & Tvauri, Anders: Viron esihistoria, s. 92–116. Suomentanut Oittinen, Hannu & Tvauri, Anders. Porvoo: SKS, 2007. ISBN 978-951-746-879-4.
  7. ↑ Sperling, Uwe: Aspects Of Change In The Bronze Age Eastern Baltic The Settlements Of The Asva Group In Estornia (PDF) (doi: 10.3176/arch.2014.2S.16) Estonian Journal of Archaeology. 2014. Tarto, Viro: Tarton yliopisto. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  8. ↑ a b Lang, Valter: Prerequisites for the Development of an Agrarian Society: The Early Bronze Age, 2007/2017, viitattu 2.4.2018 (englanniksi)
  9. ↑ Gimbutas, Marija: Bronze Age cultures in Central and Eastern Europe, s.657 (Google Books), 1965, Alankomaat (englanniksi)
  10. ↑ Čivilytė, Agnė: In Search of a Theoretical Assessment of Bronze Age Society In The Baltic Countries (PDF) (vol 18, s.18–27) Archaeologia Baltica. 2012. Klaipėdoksen yliopisto. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Oinonen, M & Vasks, A & Zarina, G & Lavento, M: Stones, Bones, And Hillfort: Radiocarbon Dating Of Ķivutkalns Bronze-Working Center (PDF) (vol. 55 nro 2–3, s. 1252–1264) Radiocarbon. 2013. Arizonan yliopisto. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Vasks, Andrejs: Latvia as Part of a Sphere of Contacts in the Bronze Age, 2010 (englanniksi)
  13. ↑ Wehlin, Joakim: Östersjöns skeppssättningar - Monument och mötesplatser under yngre bronsålder, s. 86–87. väitöskirja arkeologiassa. Göteborg: Göteborgs universitet, 2013. ISBN 978-91-85245-51-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.3.2013). (ruotsiksi)
  14. ↑ Engedal, Ørjan: The Bronze Age of Northwestern Scandinavia, 2010, s.37–39 ja s.125
  15. ↑ Engedal, Ørjan: The Bronze Age of Northwestern Scandinavia, 2010, s.125–139

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”natmus3a”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”ans_origin”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”carlsson”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”kane”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”kastholm”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”zorich”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”welinder”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”magnusson”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”wehlin12”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”wehlin63”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”roslund”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”goldhahn”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”pba_65”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”ling_2005”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”bas”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”bac”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”nimura2”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”antiquity”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”engedal_kartat”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”benan_br”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”skalo”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”denstore1”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”denstore2”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”denstore3”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”mbh”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”runge”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”Borgbjerg”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”natmus3”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”natmus4”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”natmus5”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”natmus6”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”natmus7”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”hansen”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”germanic”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Käyttäjä:J_Hokkanen/HL33&oldid=17233243”