Hybris
Hybris (m.kreik. ὕβρις, ”loukkaus”) tarkoittaa nykyaikana liioiteltua itsevarmuutta ja -luottamusta, joka lopulta usein johtaa ansaittuun rangaistukseen. Antiikin Kreikassa hybris tarkoitti toimia, jotka niiden tekijä suoritti häpäistäkseen uhriaan tarkoituksenaan siten ylentää itseään.
Hybris oli antiikin Ateenassa rikos. Rikkomuksina tätä lakia vastaan pidettiin kaikkea aina pahoinpitelystä seksuaaliseen väkivaltaan ja siitä julkisen tai pyhitetyn omaisuuden varkauteen saakka.[1]
Antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa esimerkki hybriksestä ovat Homeroksen Odysseiassa Penelopen kosijat. He joutuvat lopulta maksamaan julkeasta käyttäytymisestään Odysseuksen perhekuntaa kohtaan.
Hybriksen vastakohdiksi on mainittu itsekritiikki ja itseironia.[2]
Hybris antiikin Kreikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hybristä jumalia vastaan on usein sanottu kreikkalaisen mytologian henkilöhahmojen traagiseksi virheeksi, joka on johtanut näiden hahmojen päälle langetettavaan "nemesikseen" ja tuhoon. Tämä kuitenkin edustaa vain pientä osaa kreikkalaisessa kirjallisuudessa esiintyvästä hybriksestä suurimman osan hybriksen kuvauksista koskiessa kuolevaisten keskinäisiä rikkomuksia. Siksi nykyisin on hyväksytty väite, etteivät kreikkalaiset niinkään ajatelleet hybristä uskonnollisena kysymyksenä; vielä vähemmän, että sitä olisi pidetty normaalisti jumalien rankaisemana rikoksena.[3]
Aristoteles määritteli hybriksen seuraavasti:
»[...] loukkaus (ὕβρις) on sellaisen asian tekemistä ja sanomista, josta aiheutuu kohteena olevalle ihmiselle häpeää, eikä loukkausta tehdä jonkin muun asian saamiseksi itselle tai siksi että jotakin on tapahtunut, vaan loukkauksen antaman nautinnon takia; sillä hyvitystä tavoittelevat eivät loukkaa vaan kostavat. Loukkaajien saama nautinto aiheutuu siitä, että he uskovat itse olevansa parempia, kun tekevät toisille pahaa.[4]»
Keskeistä määritelmässä ovat antiikin Kreikan käsitteet kunniasta (m.kreik. timē) ja häpeästä. Käsite timē ei sisällä ainoastaan kunniaa saaneiden korottamista, vaan myös tekojensa vuoksi hybriksen nujertamien häpeämistä. Tämä käsite kunniasta on tavallaan nollasummapelin kaltainen.
Rush Rehm yksinkertaistaa hybriksen määritelmän aikalaisten käsitteeksi "röyhkeys, halveksunta ja kohtuuton väkivalta".[5]
Hybris nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyään sanaa hybris käytettäessä tarkoitetaan ylimielisyyttä ja rajatonta luottamusta ja ylpeyttä omiin kykyihinsä; siihen usein liittyy myös piittaamattomuus ja tiedon puute menneisyyden kokemuksista yhdistettynä nöyryyden puutteeseen. Hybrikseen viittaamiseen liittyy edelleen usein myös vihjaus seuraamuksista rangaistuksen tai kärsimyksen muodossa – samalla tavoin kuin hybris ja nemesis liitettiin satunnaisesti yhteen kreikkalaisessa maailmankuvassa. Raamatun Sananlaskujen kirjassa esiintyvän[6], nykyäänkin yleisen sanonnan "ylpeys käy lankeemuksen edellä" on ajateltu olevan yhteenveto nykyajan käsityksestä hybriksestä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MacDowell, Douglas: Hybris in Athens. Greece and Rome, 1976, 23. vsk, s. 14–31.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ MacDowell 1976, s. 25.
- ↑ Ari Turunen: Maailman paras kirja (Kirjan esittely) Bookplus. Viitattu 15.2.2010.
- ↑ MacDowell 1976, s. 22.
- ↑ Aristoteles: Retoriikka 1378b22-30, suomennos Paavo Hohti.
- ↑ Rehm, Rush Radical Theatre: Greek Tragedy and the Modern World, 2003, s. 75.
- ↑ Sananl. 16:18
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Turunen, Ari: Maailman paras kirja. Ylimielisyyden historiaa. Atena, 2010.